kai se on aloitettava joskus tämä blogi.Täällä oli jo kävijöitäkin käynyt,vaikkei ainuttakaan ajatuksen haituvaa vielä koko blogi sisällään pidäkään.Minusta tuntuu että tarvin nyt juttuseuraa- itsestäni.Minä kirjoitan itselleni tässä,jotta minä itse voin lukea,mille minusta tuntuu.Okei?Näin minä tein joskus aikoinaankin,ja olihan sitä jännää lukea jälkeenpäin,no edelleenkin kun luen sitä,niin olen vaan että woootttt,kauheeta millasta elämää.No nyt mun ei ehkä tarvi kirjoittaa ssellasta enää,siis tehdä sitä analyysiä,tai ehkä tarviikin,oikeesti.Koska en meinaa vaan uskoa.En meinaa millään uskoa,että oon harkitsemassa eroa.En meinaa ihan pysyä mukana itsekään tässä shoussa,vaikka itse olen näiden bileiden täytäntöönlaittaja. Just nyt olo on taas kovin hatara.Mies kävi täällä,haki vaatteita,käytti meidän lasta uimassa,sellasta perus hyvä isi-settiä.Oli rauhallinen,siis oikeaan häneen verraten liika rauhallinen,se oli just se,että hän yritti näyttää sille,millaisena mä mieluiten miehe...
Valoja ja Varjoja. Elämän vuoristorataa yrityksin pysäyttää se joku hulluus, mikä asui perheessä, joka tuhosi meitä kaikkia. Tarina täällä loppuu siihen hetkeen kun entinen elämänikin loppui. Kun se hulluus loppui, lopullisesti.