Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Heissan hopsan, pääsimpä totetuttamaan eilistä ajatustani rauhallisesta bloggaushetkestä. No ei ehkä niin idyllinen kuin ajattelin- eilinen meni ohi ihan sillä, että olin jo niin väsynyt automatkasta, riitelystä esikoisen kanssa, yhdestä kyläreissusta,kauppareissusta ja kun lopulta pääsimme tänne lapsi numero kolmosen kotiin, minä ja kaksi nuorinta, niin en jaksanut seurustelun ja pojan tyttikseen tutustelun jälkeen enää kirjoittaa. Joten kun aamumme alkoi noin seitsemältä, kellokin muistutti vielä 7.20, ja kaiken aamuhässäköinnin ja aamupalojen väsäilyn jälkeen vieraassa paikassa, tilanne on niin että olen juonut pannullisen kahvia yksin, koska poika tyttiksineen eivät ehtineet nousta ajoissa, pääsen viimein kirjoittamaan. Siispä näin: Tervehdys Kangasalta! Täälläkin minua hellii ikkunasta avautuva kaunis maisema. Puita niinikään ja kaunista valkoista  lunta. Tykkään. Niin tykkäsi poikakin viime kesänä, kun kävimme tämän asunnon katsomassa.Lunta ei tosin silloin ollut :) Olen s...

Noin vois alkaa mun ilmoitus, jonka olisin raapustanut viimeisillä voimillani. Takana siis ihan hirvittävä lentopäivä.Lähtöjä oli tuntimäärään nähden enemmän kuin laki sallii, ja aikataulut kuumotti takaraivossa vallan viehättävästi. Aamulla Ipana kerhoon, siitä vauhdilla kohti keskustaa, josta piti pelastaa esikoinen, jonka olin houkutellut kisoihin töihin, mut hän olikin sitten pelastanut itse itsensä, ja minä sain jatkaa matkaani navigaattorin avulla seuraavaan tapaamiseen. Siellä sitten taas elämäntarinaa tiskiin ja hemmetin pahaa kahvia,myikkyä siis, ja sitten olikin kello jo sen verran, että kiitää piti takaisin, hakemaan kerholaista. OK, kotiin tulimme puolen 12 maissa, ja neiti nelosluokkalaisen kanssa olisi seuraava aika näöntarkistukseen keskustaan. Hän soittaa koulun jälkeen, että menee kaverille. Muistutin taas, monennenkohan kerran, että meillä on näöntarkistusaika. Tinkaa tinkaa, ja määrään että 14.15 oltava kotona, jotta ehdimme 14.40 :ksi keskustaan. No mitä tekee t...

Moniin asioihin on olemassa monia erilaisia näkökantoja, ja oikeastaan tilanteen mukaan on hyvä miettii, millaisella perspektiivillä alkaa miettiä asioita. Esimerkiksi mulla on nyt tylsää. Tylsää, siis ei mitään tekemistä ikäänkuin, ei mitään KIVAA tekemistä, eli mulla on tylsää. Täällä on hiljaista, joka on tietenkin hyvä juttu ja viisaasti katsottuna mun pitäisi nyt nauttia rauhallisuudesta jne. Mutta täällä on kuolleen oloista. Mun psyyke on tottunut että on säpinää koko ajan, vaikka se onkin rasittavaa, ja pitää tällaista tilaa epänormaalina ja häiritsevänä. Kaksi lasta on omilla menoillaan, yhdellä on kaveri, mutta ne ovat lapsen omassa huoneessa, kaksi poikaa kävi uimassa juuri,ja kaikki on niin hemmetin näkymätöntä. Koko elämä juuri tällä hetkellä ,torstai- iltapäivänä, on niin hiton näkymätöntä ja olematonta kuin olla ja vaan voi. Niin nyrjähtänyttä, ja niin epänormaalia, että tekisi mieleni kirkua täällä että eikö täällä s****na tapahdu mitään!!!!! Illalla sitten tietenk...

Onhan tämä ihan sairasta , ettei vaan meinaa sitä tervettä päivää nähdä. Siis jo noin 5-6 viikkoa olen ollut kipeä. Tänään kävin taas lääkärissä, jossa todettiin, että antibiootit loppuivat 31.1, ja nyt kahden viikon jälkeen olen taas huonommassa voinnissa. Ennen tätä 10pv antibioottikuuria, joka siis määrätty 21.1, olin ollut kipeä 2,5 viikkoa, eliiii aika skrollautuu tuonne vuoden alun tietämille. perinteistä!! Olinhan vuosi sittenkin tammikuussa todella kipeä, pitkittyneen infektion jälkitilana keuhko embolia , nyt tuli vaan keuhkokuume. No,sain siis lisää roppeja, kun tosiaan jälkitautina on nyt lykännyt sitten päänalueen tulehdusta ja limakalvoturvotusta, jonka vuoksi -pää kipeä,tai oikeastaan naama kipeä -ääni kähisee,oikeen kunnon nasaalit irtoo -korvat lukossa jo kolmatta viikkoa, jee, eli kuulen huminan takaa kaiken -toisessa korvassa nestepullotusta, joka kuulema johtuu siitä,että nenästä korviin liittyvät putkistot niin turvoksissa. Mutta siis vau, näillä mennään. J...

Mitä osaisin sanoa ja kertoa sinulle, joka kysyt, mitä tapahtui? Miten osaisin kuvailla kaikkea sitä, mitä minussa tapahtui taas, sadannen kerran. Niin tuttua, ja niin outoa samalla kertaa. Tuttua, ja niin sairasta. Olen tottunut siihen, turtunut, näinhän tämä aina menee. Tuli helmikupista vastaan tummanpuhuva, pahaenteinen helmi. Koska se tuli käteeni , pujotin sen nauhaan, koska niin sen varmaan piti mennä, koska se luokseni tuli. Siinä se näytti valtansa ja voimansa, kuinka pystyi mustaamaan ja tummentamaan sävyt ympärillään. Se oli yksi tarkoituksellinen kohta elämässä, jota olen yrittänyt kiertää, niin monesti, monesti, etten edes laskea osaa. Sen helmen langettama kirous on ollut joskus maailmoja ja maatani ravisteleva kokemus, joskus vain törmäys joka toki sattuu, mutta siitä selviää ajattelemalla, että olimpa minä nyt hölmö, olimpa minä nyt huolimaton, kun näin taas kävi. Ja samalla ihmetellä, kuinka se voikaan olla niin, että taas kävi näin??!! PITI olla jo ohjakset kunn...

Katsohan, mitään pahaa ei tapahdu, vaikka lapset tuossa pelaa. Minä hoidin kiristämisen- huone piti olla kunnossa. Sinun ei tarvinnut torpata koko asiaa. Mitään pahaa ei tapahdu, vaikket puutu joka ikiseen tapahtumaan ja pienimpäänkin epäkohtaan, mitä näet tai kuulet. Kukapa meistä täydellinen olisi, sinäkö? Elämä on parempaa, kun elää ja antaa muidenkin elää. Rauhassa. Sain luettua tänään tämän vuoden toisen kirjan. Olen todella iloinen, että opin uudelleen lukemaan kirjoja, sikoinaan luin paljonkin,silloin kun ensimäinen lapsikaarti oli pieniä. Sitten se taito hukkui kai kiireeseen. Monia vuosia oli tilanne, etten ehtinyt lukea oikeastaan edes lehtiä. Lehtimyyjille kykeni rehellisesti sanoa, etten oikeasti ehdi lukea. Kun istahdan, en jaksa ottaa lehteä käteen, koska en ymmärtäisi lukemastani mitään. Nyt, vuosia,VUOSIA myöhemmin, luen. Ja nautin.Voi mahdoton millaisen ihanan retken nytkin tein Burmaan tämän erilaisen rakkaustarinan siivin. Ensimäisen kerran varmaan koskaan ,mi...

On hirveän ihanaa huomata, millaista potentiaalia kannat sisälläsi, siinä vaiheessa kun sun vaan pitää muuttaa juttuja, niin sä pystyt siihen! Omalla kohdalla suuri suksee ollut se, että olen kyennyt päästää irti helvetillisestä suorittaamisesta. Se mun suorittaminen oli kyllä useimmiten sitä vain, että stressasin kaikesta hirveästi, mutten saanut lopulta kauheasti aikaan ,muuta kuin hepuleita ja pahaa oloa. Iso osa siitä, miksi tämä juttu muuttui, oli kertakaikkiaan se, että en vaan jaksanut enää.  Siis kertakaikkiaan, oma vointi vaikkapa oli jo niin uupunut ,että fiilis oli "ihan sama". Tämä koitui kyllä siunaukseksi ja ihanaksi oivalluksentieksi mulle, koska huomasin, että   korttitalo ei kaadu tekemättömiin juttuihin,  mutta se kaatuu ihmisten ilkeyteen ja kireyteen  Tämä havainto olikin hartaasti odotettu. Se on kytenyt sisällä pitkään, ja olen sen tiennytkin toki, mutta se, että se tulee niin voimakkaasti pintaan ja esille, niin sen aika oli nyt....

Zaran vaatteet siis pesty eilen ja kuivattu henkareissa ja narulla. Saumat ojennuksessa ja kangas ihan hyvän tuntuista. Sieltä halusi 8v heti päälleen hauskan t-paidan jossa oli teksit      DO N´T QU IT eli don´t quit, do it!  Älä lopeta, tee se! Myös pellavan värisen collarit lähti päälle, niistä alkuunsa valitti että on oudot, kun malliltaan vähän peruscollaria erikoisemmat. Kokonaisuutena olen tosi tyytyväinen, plus toimitus oli niin salaman nopeaa, etten tajuakkaan, 2pv kesti tilauksesta, että vaatteet tuli.Eli toimii myös akuuttiin vaatetarpeeseen ainakin tällä kokemuksella. Eilen taas pohdin tällaista asiaa, jota olen toki miettinyt useaan otteeseen näiden 4 Lahti- kuukauden aikana. Siis että, viihdytäänkö me täällä, onko kaikilla asiat ok jne. Eilen kävin perhetyön aloitusjutustelussa, ja matkalla sinne ajattelin, että kyllä mä viihdyn täällä pienemmässä kaupungissa paremmin. Jotenkin kun tuolla keskustan alueellakin kun autolla ajaa, ja kaatselee ...