Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

ja aina iloinen? Pitäisikö ensisijaisesti pyrkiä kirjoittelemaan niistä kivoista asioista, jotta voisi jakaa kaunista kuvaa itsestään ulospäin? Mun blogiväsymyksen ja ajoittain pitkienkin kirjoitteluvälien syynä yleensä on juuri se, että elämä on ollut silloin niin raskasta, harmaata, ja uuvuttavaa, ettei ole pystynyt kirjoittamaan mitään, yksinkertaisesti mitään kivaa, koska mitään kivaa ei ole tapahtunut. Ne ajat on itsellekin hirveän raskaita, lääketieteellinen nimi niille on sitten kai se, minkä luin tuolta jostain teksteistä: toistuvat masennuskaudet. Minulle tyypillistä on ollut se, että sitten kun pääsen ylöspäin siitä puuroutuneen elämän tuntemuksesta, niin nousenkin hetkellisesti semmoisiin pilviin, että jaksan puuhailla kaikkea, intoilen ja innostun, ideoin, olen hyväntyylinen, ajattelen että jaksan melkein mitä vain, mikään huoli ei minua paina ja selviän mistä vain. Muutos on jokatapauksessa silminnähtävä, tai ainakin minä tunnen sen erittäin voimakkaana olotilan muuto...

sain viidennen lapseni. Raskaus oli ensimäinen jossa kärsin radista, ja eka vauva joka käynnistettiin sen takia. Eka lapsi jonka opin tuntemaan niin hyvin jo masuaikana, jopa kasvonpiirteitä myöten koska kävimme 3d ultrassa, ja joka oli niin tuttu heti synnyttyään. Eka vauva jota en saanut pitää vierelläni heti synnyttyään, koska joutui glukoositippaan ja muutamaksi päivää lastenosastolle. Se oli rankkaa. Ikävä vauvaa ja kulkea monta kertaa päivässä sairaalan toisesta päästä toiseen katsomaan ,hoitamaan ja imettämään vauvaa. Varsinkin imettäminen oli tosi tärkeää, että sokeriarvot pysyivät hyvinä. Niiden tasaisuus oli kriteerinä osastolta pois pääsyyn. Tänään aamulla väänsin sitten jälleen kerran täytekakkua. Onneksi pohja oli hyvin onnistunut,ja sitä oli helppo käsitellä. Täytteeksi tuli raparperihilloketta ja valinjacremeä, päälle samaa vaniljacremeä ja iiisoja mansikoita. Oli hyvää kakkua, olen niin iloinen, se oli niin vaivan arvoista!!! Kun kakkuhommat ja suurinosa siivoiluj...

Moikka taas pitkästä aikaa! Kesäloma ollut kiva ja raskas samaan aikaan. Omat päänsisäiset taistelut ovat ottaneet paljon kaistaa, ja siltikään en voisi nyt nimetä, mikä tilanteeni on. Ihan hirveesti erilaisii juttuja tapahtunut minunkin henkilökohtaisessa elämässä, tulevia muutoksia prosessoinut, ja samaan aikaan pyöritetty tätä kesäloma-arkea. Aika uuvuttavaa. Käytiin semmoinen pikainen pohjanmaan mökkiloma tekemässä, joka olikin todella hauskaa vaihtelua normaaliin elämään nähden. Pelkästään se mökkielämä, käydä kaupassa Ala-Härmäläisessä kaupassa ja sieltä mökiltäkäsin tehdä päivän reissuja meren rantaan Pietarsaareen, Ylihärmään hautuumalle, Kauhavalle jätskille....PowerPark...Härmän kylpylä...kotiin menomatkalla viel Tuurin kautta jossa TivoliSariola ja Kyläkauppa. Aikas Bueno-reissu, vaikka oisin mä inasen pidempäänkin viihtynyt. lasten kanssa tuo reissu oli raskas, tuntuu et tavanomaista enemmän joutui puuttuu käytökseen. Jatkuvaa toistensa nokitteluu eikä varsinkaan voitu ...