Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Huvittuneena laitoin merkille kalenteria vilkaistessani,että viikon päästä köllötämme mahat pulleina sohvalla röhkimässä porstaita äidin oomme kaikki-jäänteitä,ja todetaan,että jopa oli taas joulu.Niin paljon hälinää yhdestä päivästä,mutta tulipa syötyä hyvin ja epäterveellisesti ja mätettyä kilo suklaata per naama. Siitä sitten Tapaninpäivää kohden virkistymme ja viimeistään 27. päivä kukaan ei halua enää vuoteen kuullakkaan jouluruuista mitään,ja päädymme syömään pitsaa tai kebabia. Sitä ennen kuitenkin,pompimme jonkin tahon(itsemme??) määrittämien joulunormien mukaan,ahdistumme tuttava- äidin laakeista selvityksistä,kuinka paljon lapsille on lahjoja ,ja kuinka ahkerasti on tehty siivoilua ja tietenkin kaikki jouluruuat itse. Kuulemme tottakai vaihtehto-joulustakin esim laivalla ,kylpylässä taikka etelän lämmössä,joka kuulostaa tässä kohtaa todella houkuttelevalle. Sähköpostilaatikko,kuin myös paperipostilaatikko,räjähtävät kiihtyvästä lahjamainonnasta  ja silmissä vain vilisee t...

Luojan kiitos,kohta alkaa joululoma. Totesin juuri,että olen ihan ylimaallisen tajuttoman uupunut,ja kestän juuri ja juuri tämän ja huomisen päivän.Lauantaina koitan jaksaa laittaa lapset todistuksia hakemaan...Lauantaina hommat seisoo,koska mies lähtee tekemään vanhempiensa muuttoa,ja veikkaan että koko vkl menee sen teeman ääressä. Jäähän siihen sitten päivät 21-23 jolloin valmistella oman tohotuksensa joulua varten. Onneksi mies on sen verran innoissaan,että hänen energiansa jaksaa raahata perässään vaimoa,jota ei nyt oikeen huvittaisi. Tai huvittaisi,mutta kun tuntuu ettei oikein jaksa. Minulle sopisi tällainen elämä hyvin: istun tässä ihanassa keittiössäni,suuren suuren pöydän ääressä,valaistuksena vielä ulkoa siivilöityvä valo,paperinen valotähti ja pöydällä ,tässä koneen vierellä,kaksi kynttilää.Takana hurisee tiskikone tasaista vaimeaa ääntään,ja yläkerrasta kantautuu vaimeana tv ääni- muksut ovat sen äärellä,jotn on minun aikani kertoa itselleni ,mille taas tuntuu,ja kuinka ja...

...mulle paljon suopeampaa on se,että lähden täältä mökistä ulos.Ihmisten ilmoille,eikä mihin vain ilmoille,vaan tarkoitukselliseen paikkaan ,jossa tavata ihmisiä.Olen kuin uusi ihminen,kun saan käydä jossain tarkoituksellisesti,enkä vain hengaa kotosalla.Aivot alkavat toimia ihan eri tavalla,uusia juttuja ja ideoita alkaa syntymään,sanat löytävät tiensä ajatuksista ääneksi,ja asiat alkaa ratketa. Minun kohdalla tällainen muutos on riittävä,kaikkien kohdalla näin ei ole. Kotona lojuminen on syrjäytymisen yksi "perusaskel" Ihminen menettää kykynsä tarttua uusiin juttuihin,ja kyvyn mennä eteenpäin. Puhuimme näistäkin ryhmässä,ja itse pidin pienoisen puheenvuoron tästä aiheesta,mukaan lukien ajatuksia siitä,miten masentuneita voi auttaa lääkkeettömästi. TOKI kaiken pohjalla on autettavan oma tahto. Itse sain näistä ajatuksista paljon uutta ideaa mieleen,sellaista ideaa,joka johtaa prosessinsa läpi käytyään siihen,mitä haluan isona tehdä. ************************* No niin pääsimm...

"Lanseeraan" uuden tunnisteen,ragepäiväkirjat.Näissä postauksissa en himmaile,vaan sanon mille tuntuu.Usein koitan sanoittaa tunteita vähän hillitymmin,ja etsien selitystä, toisinaan taas tekee mieli vain karjua täysiä kaikille ihmisille,jotka tulevat edes henkisesti liian lähelle tolloilemaan. Nyt olen eilisestä saakka hillinnyt itseäni,enkä ole alkanut millekään rähinälle,vaan napsauttanut suuni suppuun,ja kommentoinut hyvin niukkasanaisesti tunnetilaani,joka poksahti päälle.Erinäisistä syistä. Oletko suuttunut jostain,kysytään. En tykkää että minulle valehdellaan,vastaan Syytätkö nyt minua valehtelusta? Sanoin etten tykkää että minulle valehdellaan... -on syytä miettiä miksi hirnahtaa ja pillastuu sanoista,jos niissä ei ole totuutta? Totuudeton asia ei pitäisi luoda reaktiota. Mutta kyllä minäkin osaan nostaa mekkalan kun tulee eteen asia,josta "syytetään" ,jos haluan esittää viatonta,sikäli mikäli luulisin,että pillastumisreaktio vakuuttaisi vastapelurin syyttöm...

Mahtavat kaksi energistä päivää alla,oon niin happy!! Kaikki on niin kohdallaan,ja siit yhdestä asiasta joka ei oo,en viitti ees tunnelmaa pilata.Jaa no sanon mä sen nyt ettei kukaan alkaa arvailemaan,siis koipeliinit ei meinaa pysyy mukana menossa.Pikkuinen miinusmerkki kaikkeen,mutta näillä mentävä mitä on. Eilen siivosin vissiin 6-7 tuntia.Kahvipaussit pidin,mutta ruokatauko unohtui.Siivosin alakertaa.Kaikki alkoi siitä,että bongasin kissan kusilammikon Ipanan duplolaatikon edestä,ja siitäkös se mun hulluus sitten alkoi.Tykkäsin,että nyt menee duplotki pesuun,kun en voinut olla varma,leijailiko se haju vain lattiasta.Mätettiin 1 amme täyteen,ja 1 pyykkikori niistä myös täyttyi,kun kaikki kahmaloitiin.Ne sitten vietiin suihkua oottelemaan... Siivoilut jatkui alkuun keittiön puolella,ja sillä välin Ipana sai viritellä itselleen ihania leikkejä keittiön toiselle puolelle... Koko päivä siinä meni,mutta oli hirveen hyvä fiilis siivoilla.Kumpa koipi vaan ei reistais... Mulla oli vanhaan t...

Sanojani vääristellään,eikä olla kuulevinaankaan,kun koitan oikaista vääriä käsityksiä. Minun oletetaan tietävän,mille toisesta tuntuu,ilman että se toinen kertoo minulle tunteistaan tai ajatuksistaan. Oletetaan että minua ei kiinnosta omat virheeni Jos pyydän kertomaan mille tuntuu tai mitä ajattelee,minulle voidaan vastata ettei tarvi vastata,ettei se kuulu minulle Minulla on oikeus tuntea ja ilmaista tunteeni parisuhteessa,ja mielestäni on kumppanin velvollisuus myös kuulla nämä asiat. Tämän takia sain syytökset päälleni,että yritän muuttaa häntä. Kysymys: mitä tämä ihminen tekee parisuhteessa,jossa on kysymys tunteista,jos hän ei ole kiinnostunut jakamaan omiaan,taikka edes kuuntelemaan minun tunteita? -Kuitenkin olen koko ajan aktiivisesti yrittänyt selvittää suhteeni tilaa,ja ratkaista ongelmia. Yksin en pysty ratkaisemaan PARIsuhteen ongelmia,mutta yksin pystyn kyllä jatkamaan elämää,jos se tälle toiselle osapuolelle on liian vaikeaa.

Siis PLUS.Tarkoitushan oli siis laittaa ruokailut remppaan,mutta taisin tajuta väärin.Kuukausi sitten diabeteshoitajan luona,ja hyvin hän minua valisti ja tsemppasi armollisuuteen jne,ja mitä mä teen,lisään painoa.Hyvä minä. Kyllähän mä tajuan.Ei ole paras hetki laihduttaa,kun on paljon muutakin nyt elämässä projektina ja rempallaan.Mutta kun olisi pakko.En ole painanut näin paljon koskaan,en edes raskaana ollessa.! Mulle taisi käydä niin,että ajattelin laihduttamista niin paljon,että stressasin siitä ielä enemmän,ja ahmin siihen ahdistukseen ja hermoiluun kaikkea todellakin kiellettyä.Ja liikaa.Niin siinä kävi. Mutta miten tällaisella kaalilla varustettu ihminen voi onnistua? Jaa-a,se on tässä seuraavien hetkien tuumailun aihe, Jatkan ruokapäiväkirjaa.Eihän sinne toki ole tullut merkittyä "pussillinen lakua ajon aikana" tai "fazerin sininen josta lahjoitettu muutama viiva miehelle " Voi hemmetti ihan oikeasti.Mikä ihmeen itsehillitön yksilö olenkaan! Olenhan mä enn...