Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Että kuulema oikeen Musta Perjantai! Ohhoh. Ja Älä Osta Mitään- päivä samaan syssyyn. Mitä tässä ny uskoa pitäis??? Näin meitä sekoitetaan!!! Mulle kävi näin: - siis sen jälkeen kun minulle on tänään vallan julmalla tavalla valjennut, kuinka huono tilanne minun Muurahaispepulla koulussa onkaan. Sen jälkeen siis,kun olen nieleskellyt tätä asiaa, ja tänäänkin pitänyt puhelin ja viestirallia yllä,saadakseni asioita sitten siellä Manchesterin- päässä rullaamaan hiukan sutjakkaammin, kun pohjatyöt olisi tehty hyvin. Ja siis sen jälkeen kun aamu valkeni semihyvän yön jälkeen Holter- seurantalaite rinnuksilla vielä keikkuen, ja sen jälkeen kun lapset oli saatu koulutielle, paitsi yksi joka meni kymppiin, ja sen jälkeen kun olimme juoneet kahveet ja syöneet aamupalaleivät, ja kun mies ja Ipana pakkasivat varmuudeksi yökamppeet mukaan kun lähtivät viemään poltettavia kamoja Hämeenlinnaan- sen jälkeen minä jäin yksin kotiin. Kutisevat liimat antureista iholla huusivat suihkua, ja ...

Follow my blog with Bloglovin

Jokainen päivä kohti muutoa tuntuu pienenä pistona rinnassa. Vielä en ole hukkunut työhön, siihen kun alan pakkaamaan kunnolla,ja päiviin ei enää oikein muuta mahdukaan. Vielä on aikaa tuntea ja surra. Surra sitä, miten tänäänkin saatoin vain lähteä ystävää tapaamaan kun hän seuraa tarvitsi. Surra sitä, että lapset viettävät kaverien kanssa aikaa kuin viimeistä päivää. Ihmisiähän minä aina ruukaan surra, semmoinen on minun luontoni. Ei ne ystävät ja ihmiset siellä Tampereella ole parempia kuin nämä täälläkään, meillä vain on pidempi historia siellä. Eikä sekään pelkästään,tietenkään... Ainahan minulle tämä lähteminen on vaikeaa. Alkaa pelätä muutosta, ja samalla tietenkin odottaakin sitä. Se on niin hullu...

Lahdesta: Kyllähän se niin on, että elämässä on varmaan vaikeinta tehdä sellaisia ratkaisuja, joissa lopputuloksena olisi vain hyöty. Ne kääntöpuolet tulee väistämättä mukana, koska mikään asia meidän 4D maailmassa, ei ole yksipuolinen. Niin. Ajatus tästä kaikesta, mikä nyt jätän taakseni lähielämästä, pompsahti päähäni, kun olimme erittäin laadukkaalla isänpäivä lounaalla mies Ipana ja minä, paikallisessa Mukkula Foodissa . Ja ihan totta, olen käynyt sen verran muutamasti Mukkula Foodissa, että uskallan suositella tätä paikkaa! Tämä on siisti paikka, niin että voit huoletta mennä koko perheen voimin ruokailemaan tänne, ja palvelu on ystävällistä. Paikat ovat siistin ja puhtaat, ja miellyttävä sisustus tekevät paikasta todellisen löydön. Ja tämä on paikallinen ilo! Huh huh. Tämän me häviämme, aivan ehdottomasti. Joudun jättämään maailman tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset jaetulla ykkössijalla lasteni kanssa: vanhempani! Heistä on ollut niin suuri ilo ja apu meille, ihan arjessakin...

Muutos on nyt saanut alkusykäyksensä. Asunto jota niin hartaasti kyttäsin ja pyysin meille, tulee olemaan meidän uusi koti. Nyt voin päästää irti siitä stressistä ja miettimisestä, minne asetumme. Me kiepsahdamme takaisin niille koordinaateille, kuin magneetin vetäminä, mistä lähdimmekin. Siihen pisteeseen asetumme jälleen, omalle paikallemme,ja kiitämme kokemuksesta asua hulppeassa upeassa asunnossa täällä Päijät-Hämeessä. Voi sitä kiljumisen määrää, kun asuntotarjous poksahti sähköpostiin. Ihan mahtavaa!! Sitä oli niin kovin pyydetty ja nyt se tuli. Olemme ensimäiset kelle sitä tarjotaan, ja viimeisetkin, koska hyväksyin tarjouksen. Menen perjantaina katsomaan asunnon, noin niinkuin muodon vuoksi. Henkisesti olen valmistautunut kohtaamaan takapihan, mikä ei mitenkään voi kilpailla nykyisen kanssa, mutta ymmärrys siitä, että oikeastaan tarvin vain aurinkotuolin paikan pihalle, on tuonut levollisuutta siihenkin. Ei tarvi "omistaa" paljon pihaa, voi mennä jonnekin pihail...

Ollut kyllä sellainen viikko takana, että huh. Omien muuttojuttujen pohtimista edes takas, että minne mennään, mennäänkö minnekkään ja entäs sit- mitäs sitten tapahtuu. Sitten tyttären muutto...vuokrasoppari opiskelijakämppään alkoi kuun eka, ja eilen oli muuttopäivä. Hänen isänsä tuli Tampereelta hakemaan tytön huonekalut täältä, ja täällä meillä oli sitten mummo ja pappa myös tapaamassa tyyppejä. Oli raskasta, vaikka fyysissti en joutunut tekemään mitään. Lopussa tyttö pahoitti mielensä poikakaverin takia, ja sitten jopa äidin jättäminen Lahteen tuli itkuna pintaan. Hirveän tunteikasta, ja tottakai minä herkkänä ihmisenä menin ihan selaisin tästä. Olin hirveillä kierroksilla eilen iltana, en meinannut jaksaa keskittyä edes leffoja katselemaan. Kaikenmaailman kivut jylläsi kehossa,pää oli niin sekaisin kaikesta pohtimisesta ja tunteesta, että olo oli todella tuskainen. Yö meni huonosti jälleen. Vallankin silloin kun kroppa on jännittynyt muutenkin, niin nuo minulle liian napa...

Nyt voi taas rauhoittua hetkeksi! Oi kiitos siitä mahdollisuudesta! Kyllä tässä on nyt niin tiukoilla mentykin, mutta nyt voi päästää ainakin toviksi piiiitkän huokaisun, sillä pahin mielenmättö on nyt suoritettu. Yksi päätös on tehty. Oli jotenkin hauska tämä aamupäivä, kun totuttuun tapaan aloin pyörittää asioita päässäni. Juttelin ystäväni kanssa, joka antoi taas lisää varmuutta jo orastavaan ajatukseen. Sitten päätin, että kyllähän mä nyt saan aikaiseksi jotain konkreettista, ja aloin tekemään liittymämuutoksia ja sen jälkeen kun en saanut mieleistä jatkotarjousta kotinettiin, aloin kilpailuttaa niitäkin. Lopputulema on, että asuntoasian sain päätettyä, ja teimpä vielä hyvät jatkodiilit toiselle operaattorille kodin netinkin suhteen. Ai että kyl nyt kelpaa paistatella hetken tyytyväisyyttään, kun on selättänyt jotain konkreettisia juttuja. Elämä tulee siis jatkumaan hiukan normaalimpana kunnes sähköpostiin kolahtaa se odotettu posti, eli tarjous juuri siitä kohteensa, joka me ...