Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Äiti- emo 2v ja tyttöpentu juuri 8kk täyttänyt,etsivät kotia yhdessä sisäkissoiksi. Kumpikin kulkee valjaissa ihan hyvin, ulkoilutettu vain omalla takapihalla. Ovat leikkisä ja riekkuva pari, joka myös hellii ja hoitaa toisiaan. Emo on steriloitu pentujen syntymän jälkeen. Pienikokoisia kissoja, emon paino oli sterihetkellä 2,8kg. Kissoista suojamaksu yhteensä 70€ ja luovutus/ myyntisopimus, jolla ostaja kuittaa ymmärtävänsä vastuunsa eläimen ottamisesta. Suojamaksulla varmistat, että sinulla on tulevaisuudessa varaa myös huolehtia kissasta, eläimestä huolehtiminen ei ole ilmaista. Älä ota kissaa, jos et sitoudu ymmärtämään sitä ja hoitamaan niin hyvässä kuin pahassakin. Pentu  Pentu Emo Emo

Minä selaan facebookia ja syön ruokaa. Komennan tokaluokkalaista tulemaan pöydän toiselle puolelle tekemään läksyjään, koska illalla on taas treenit. Nelosluokkalainen tulee nyt syömään, sen kaveri odottaa huoneessa. Viisvee nappasi tabletin ja pujahti huoneeseensa pelaamaan sitä, luvalla kylläkin. Mummo ja pappa lähtivät juuri, ja kohta saan eteiseen uuden, siis toisen vanhan, hyllykön. Kutosluokkalainen on kaverilla ja ysiläinen sairastaa omissa oloissaan. Minua alkoi huvittaa tämä tilanne, ei nyt tänään syöty yhtä aikaa. Enemmän mennytkin viime aikoina siihen, että tietty porukka syö keskenään- vaikka meillä on 10 hengen pöytä, tuntuu ettei aika-ajoin sen ääreen mahdu edes 4 henkilöä.Itsellä menee ärsytyksen puolelle aika nopsaan jos joudun ruokailla lasten kanssa jotka räoläävät kaikkea pöydällä olevaa tai kiemurtelevat tai viuhtovat ja häiritsevät muita. Ja koska minulla on mahdollisuus valita, niin äänestän istumapaikallani, jättäen sen tyhjäksi. -  Ja juuri ennenkuin hyl...

Kuten olen valitellut monesti,on mulla asuntokriisi. Kotikriisi. Missä mun koti on. Mun koti ei oo täällä, ja muita vastaavia sitaatteja. Eilen korkattiin aika ex.tempore terassikausi ja grillikausi, tehtiin sikapikaa päätös,kun herra E:kin oli vielä paikalla. Tramppa tuli kasattua ja grilli pesastua, siinä sitten grillattiin rahkaa... ;) eiku ryynäriä,tavallista ja popoa. Meidän wannabe kasvissyöjää varten ostettiin po-po makkaraa, porkkana possuu.Ei ollut hyvää,hyi. Mutta muuten oli mahtavan kivaa oleskella ulkona ja puuhailla, eli katsella kun ihmiset puuhailee. Minä vaan kuljetin tuolin seinustalle aurinkoon ja hengasin siinä kylpytakki päällä :D  Joo tämä asuntoasia. Nyt on niin, että löytynyt asunto, jossa olisi hyvät speksit, me tykätään ja jopa arvovaltainen vanhempi-raatinikin tykkää. He tykkäävät siitä, että jäisimme tänne, emmekä karattaisi takaisin Manseen. Mitä enemmän surffaan pitkin tämän pikku kaupungin katuja ja keskustaa, sen enemmän tykkään tämän kaupungin...

Aika lentää siivillä, yhdestä päivästä ei kiinni saa ennenkuin se on jo mennyt. Ei ihme, että kaikki jutut jää tekemättä, asiat huomaamatta, koska yhtään ei voisi ajatella, että teen sen myöhemmin. Minun myöhemmin voi olla sitten vaikka kahden viikon päässä, jolloin useimmiten se akuutti juttu on jo liian myöhäistä. Mahtavaa. Siksi tästä bloginkaan kirjoittelusta ei tule mitään, silloin tällöin rääppäisy tänne ei miellytä kirjoittajaa niin paljon kuin pitäisi. Usein ajatuksia kimpoilee päässä, mutta ne eivät pysähdy edes siksi hetkeksi, että ehtisin kirjoittaa niistä edes puolivillaista analyysiä tänne. Tilanteet vain kiitää ohi. Olen joutunut pohdiskelemaan nyt tosi paljon omaa jaksamista. Mikä minua kuluttaa, ja mikä vastaavasti voimistaa. Tasapaino on epävakaa, kuluttavia asioita löytyy ihan liikaa,ja korjaavia sitten ihan liian vähän. Tai jos ajatuksen tasolla korjaavia olisikin ihan kivasti ja ns. riittävästi, mutta niistä saatavaa iloa en jaksa enää lähteä hakemaan. Tajuaako...

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

kuinkahan moni kestäisi? kerrottaisi asiat niinkuin ne on, ja vaikka ne ei miellyttäisi oikeastaan ketään, eikä oikeen suakaan, etkä oikeen osaa edes ilmaista itseäsi (edes) omasta mielestäsi jäsennellysti ja järkevästi... Tajusin tässä aivosumussa, että tämän blogi-saamattomuuden syynä,yhtenä ainakin, on tyhmä tunne,etten osaa kertoa niistä jutuista oikein mistä haaluaisin kertoa. Minusta on mukava kertoa näitä juttuja itselle muistoksi, sillä mun muisti on jotain niin sairaan haperoa, että ihan itkettää. On oikeasti kiva lukea omia juttuja sitten myöhemmin ja hämmästyä, että tuollaistako mulla silloin oli, ja noinko me tehtiin jne. Ja valokuvat,oi siunatut valokuvat!! Mitä muistaisinkaan ilman valokuvia. Minulle ei jää mieleen edes, mille olen näyttänyt joskus, ellen kuvista saisi katsoa. Suoraan sanoen, olen useinkin viime aikoina ollut huolissani siitä, miten vähän muistan, miten enemmän ja enemmän asioista lipuu ohi muistin. Olen ollut kuulema sellainen aina, onneksi en muista ...