No niin,nyt voi sanoa- I´m over it! Jännitin inhonsekaisin tuntein eilistä tapaamista lapsen "vaihdon" yhteydessä,mutta sain aikaan vaan ällötyksen tunteen.Kylmä vieraus,ei sama ihminen jonka tunsin,vaan joku,joka hakee mun lasta viikonlopuiksi. Välit on tosi jähmeät. Mietin perjantaina kun hain muksua päikystä,että kannattaisiko nämä vaihdot hoitaa päiväkodin kautta,perjantaina isä hakisi muksun sieltä ja maanantai aamuna palauttaisi.Hän on tähän saakka tosiaan maanantai aamuna vienyt muksun sitten päikkyyn suoraan.Jäisi tämä tylsä kohtaaminen pois. Toisaalta mietin,mille se muksusta tuntuisi.Minun pitäisi perjantai aamuna kun veisin häntä,sanoa heipat koko viikonlopun edestä hänelle,minun rakkalleni.Ymmärtäisikö hän sen... Toisaalta hän odottaa hirveän innolla aina isän tapaamista,ikävöi isää.Se minua surettaa ihan hirveästi. En tiedä miten muut muksut nyt ovat ottaneet tämän. Tällainen tarina tästä sitten tuli. syntynyt syyskuussa 2009, kuollut lopullisesti huhtikuussa 201...
Valoja ja Varjoja. Elämän vuoristorataa yrityksin pysäyttää se joku hulluus, mikä asui perheessä, joka tuhosi meitä kaikkia. Tarina täällä loppuu siihen hetkeen kun entinen elämänikin loppui. Kun se hulluus loppui, lopullisesti.