Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Kyllä tämä meinaa nyt hermon päälle käydä,myönnetään. Se,että mitä enemmän tässä aikaa menee,sen vaikeampi on mennä sanomaan,että niin muuten juu,en halua enää olla sun kanssa,voisitko muuttaa pois meidän kodista???? Vallankin kun hän ei ole ollut kuin ärsyttävä,ja se nyt taas ei ole sellainen synti josta rangaistuksena olisi hylkääminen :/ Tunnen itseni ihan jäätäväksi roistoksi... Katselin taas asuntoja.Pohdin raukkamaista vetoa,lähteä lasten kanssa vaikka väliaikaisesti jonnekin,ja sitten vaan ilmoittaa että heippa,bai bai,ei tuu ikävä.Ja vaikka tuleekin (en kuvitellut olevani yli-ihminen) niin silti haluan näin. Vai haluanko? Haluan mä,pakko jo haluta lopettaa tää karuselli.. Mutta kun ei hän ole nyt 4 viikkoon,siis muistaakseni viimeisen pimahduksen jälkeen,jolloin ovi meni,niin ollut häiritseväkäytöksinen,muutenkuin sillä tyypillisellä " olen vähän liikaa kiinnostunut puuttumaan kaikkeen ja kommentoimaan negaa jne" .Tänään hän alkoi vääntää riitaa tytön kanssa,kun tyttö...

Tänään oli viides kerta Setlementissä. Tää paikka on yhtä ihana,kuin mulla oli se psykiatrinen sairaanhoitaja-keskustelu Kangasalla.Sitä jäin kauheasti kaipaamaan,koska tilalle Tampere tarjosi neuvolapsykaa.Se oli lähinnä omaa kertomista,mutta tarvin myös peiliä ja kommentteja. Joten olen tosi iloinen että pääsin Setlementtiin purkamaan tätä,sillä olen oikeasti,vain kuukaudessa,päässyt jyvälle monesta jutusta.Se on minusta ihan huikea VAU!!!! Nepsy-saikkarikin kävi tänään juttelemassa,kun oli käynyt koululla katsomassa Mustia.Mutta samoin kuin perheneuvolankin kanssa,todettiin ettei aleta  metsästää nepsy dignoosia,vaan tutkaillaan koko tilannetta ja tunne-elämää, huomioiden stressaava ympäristö :/ Oli hyvä jutella ja saada palautettua mieleen muutama perus "kikka". Perhetyöntekijät oli täällä kun nepsy-sh kävi,saivat ensikäden tietoa Mustin suunnitelmista,ja osaavat sitten ottaa sen huomioon omissa suunnitelmissa. Hyvät tapaamiset oli,kaikki kolme!! Sitten hain Ipanan ja tul...

Sekä hyvälle tuntuvaa,että hankalalle ja ahdistavalle tuntuvaa kuplintaa. Ahdistavaa fiilistä luo se,että onnistun jälleen tuntemaan tunnontuskia tilanteesta,ja siitä "petturuudesta" johon aion "syyllistyä".Minulle sanottiinkin erään asiantuntijan toimesta,että "olen hyvä ottamaan syyllisyydentuntoja itseeni".Totta,valitettavasti.Syyllisyyttä koen sellaisistakin jutuista,mitkä eivät oikeasti ole minun syitäni,vaikkapa nyt toisen käytös... Minuun tiukasti sisäänrakennettu skanneri tekee työtään jatkuvasti.En ole havainnut vaaraa taikka pahemmin muutakaan hirveän pahaa/hankalaa,niin sepäs laittaa tämän skannerin entistäkin sekaisempaan tilaan..Mitäs NYT?????? Se positiivinen kulpinta on sitten sellaista keveää energiaa,joka kuplii sisälläni,ja odottaa pääsyään vapauteen,tehdäkseen niin paljon iloa ja hyvää.Näen niiden kuplien energiassa puhdasta valkoista energiaa,siis ihan hirvittävästi valoa,iloa,harmoniaa,tyyneyttä...Siellä se kaikki odottaa,oman uskalluk...

Nyt voisit ilmestyä. Alan muuten epäillä järkeäni ,kokemuksiani,ja havainnointikykyäni. Missä nyt luuraat? Feikkaat... Pari viikkoa olet ollut niin iisisti,että epätodellinen olo alkaa nostaa päätään.Liian normaali. Normaali.Nytkö se sitten muuttui? Juuri kun minä olen jättänyt toivon taakse,ja onnitellut itseäni,että pystyn nähdä tätä asiaa näin "järkevästi". Ei tämä nyt tunteisiin kyllä vaikuta,fiilis että parisuhde on kyllä finito,ei ole mitään rakennettavaa,ei mitään iloista odottavaa.Usko ja toivo on loppuneet, rakkaus on muuttunut vain toiveeksi paranemisesta. Molempien- mutta ei yhdessä. Kaksi rikkinäistä ei voi parantua yhdessä,varsinkaan kun haavat vuotaa verta,eikä taukoa millään pikalaastarilla. Minullahan on jo herännyt Haave. Ihana fiilis siitä,että kun kaikki tämä on takana,aloittaisin uuden elämän uudessa paikassa- uudessa kaupungissa!!! OMG, sitähän minäkin jos totta puhutaan. Mutta,se ei pelaa joka pelkää! Ja minä haluan Uuden Alun.Kaiken uuden. Samperi! :) V...

Eipä olla aikoihin nähtykään,mitäpä kuuluu? No kiitos kiitos kaikenlaista kuuluu.Ihan semmoista,etten oikeen edes muista,mitä kaikkea. Jännä kuukausi ollut,tähän saakka menty niin,ettei oikeen aivot edes taajua. 3 viikkoa maaliskuuta jo mennyt???? No siihenhän on toki  syynsä,etten muista. Traumaterapeutti on nyt 4 käyntikerran aikana ehtinyt kertoa sen monesti,että olen vakavasti traumatisoitunut,ja tarvisin pitkää terapiaa tullakseni taas ehjäksi. Samaan tarinaan yhtyi perheneuvolan "täti" (anteeksi,en muista sinun nimeä enkä titteliä, jyy nöy,tämä muisti...) No muisti on mennyt,eikä edes muistisairauden takia,ellei traumaperäistä stressiä semmoiseksi lasketa. Nice. Sinne vaan diagnoosijonon perään,kyl mahtuu. Se mitä muistan tästä kuusta,kerron. Ihana lapseni pääsi ripille 13.3. Sitä edelsi x- määrä päiviä,kun hermoilin tulevaa sen suhteen,mitä tarjotaan,ja sen suhteen mitä puen päälleni. Minulla ei ollut sen enempää kakuntekijää,eikä juhlavaatteitakaan. Molemmat pinnistel...