Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2017.

Omg

Siis onko viikko mennyt???? Mä olen ihan pää turvoksissa, koska voin kertoa, ja tämä asia valitettavasti on taivaan tosi vaikka niin hullulle kuulostaakin, että viimeisen viikon ajan ,tarkalle 23.10 alkaen, eli siitä lähtien kun saimme asuntotarjouksen, mun jokaiseen valveillaolohetkeeni on kuulunut  asuntoasian miettiminen. Se ei meinaa lähteä päästäni edes nukkumaan käydessä, ja liki heti herättyäni se palaa mieleen. Alan olla aika poikki pohtimiseen, missä se olis meijän perheen hyvä asua. Sillä viisiin että saamme säilytettyä inhimillisen asumisväljyyden ja samalla laskettua asumismenoja. Ja voi poijjaat voi kertoo, siinä sitä on pohtimista! Minähän olen tarkka rahasta. Olisin jollekkin talousihmiselle oikee kulta-aarre kun pitäisin budjetit tiukkana ja raha-asiat ojennuksessa. Kasvavat menot ovat suosikki leikkauskohteeni, n...

Ihan vain siitä ilosta että

Mulla on hyvä aamu! Ihan siitä ilosta ajattelin kirjailla tälle päivää päivänaloituksen blogiin. Aamu alkoi seesteisemmin kuin eilinen. Ipana kävi vieressä isänsä lähdön jälkeen, muttei malttanut enää nukkua. Hän kysyi voiko mennä katsomaan lastenohjelmia, ja totesipa vielä että "tuun kertomaan paljonko kello on". Olen opettanut häntä katsomaan mikrosta kellonajan,eihän hän itse sitä vielä ymmärrä täysin, mutta selkeät numerot näkee, ja hän tuli ilmoittamaan kello on 747 :) Ok kiitos. Hetki vielä pötköttelyä, niin eiköhän se tästä irtoo. Hiukan yli 8 nousen ja ensin keittiöön napsimaan Somac ja muut aamulääkkeet nassuun, ja sitten kytketään kotinetti päälle, että yön aikana tulleet viestit ja muut alkavat taas kilistä puhelimeen. Tuon Somac- kuurin aikana ikävintä on ollut se, että pitää odottaa tunti ennen aamupalaa ja aamukahvia. Oikeastaanhan se on sama rytmi kuin normaalistikin olisi, sillä herään arkena klo 7 ja kotiin ehdin vasta 8 jälkeen, jolloin vasta juon kahvi...

Kyllä taas kuumottaa

On tässä karttaa käännelty taas ahkeraan, ja tuumittu ja funtsattu ja pähkäilty ja revitty hermoja ja sillä lailla. Oma kompassi kääntyi vain koko ajan ärsyttävästi ja tosi voimakkaasti omaan suuntaansa, ilman että minulla olisi mitään järjellistä selitystä sille, miksi niin. Tai edes hyväksyttävää järkisyytä. Ei ole kertakaikkiaan mitään muuta kuin magneettinen intuition ääni, joka potkii minua liikkeelle. Eilen pitkästä pitkästä aikaa luin Astrokalenterin pitäjän Seppo Tanhuan laatimaa horoskooppia. Jotenkin omituisesti myhäillen naureskelin sisäänpäin, että heh, kempä uskoisi jos kertoisin, että juuri tällä hetkellä se horoskoopin teksti on aivan liian totta ollakseen sattumaa Astro.fi - Yhteytesi universumiin Maanantai 23.10.2017      Astrosää: Tästä käynnistyy vahvan intuition ja onnistuneiden aloitusten viikko. Merkuriuksen kolmio Neptunukselle kuvaa herkkää ja vaistonvaraista kommunikointia eli jopa telepatiaa, jonka avulla voimme vaistota, mitä on tapaht...

Onneks tää viikko loppuu

ja voi uskotella itselleen, että ensi viikolla jotenkin maagisesti, olisi parempi fiilis kaikessa. Tämä viikko on ollut yhtä siipeä pitkin maata vetämistä. Ei niinkään mielialan vuoksi, mieli on ollut ihmeen hyvä vaikkakin levoton hiukan, mutta muuten todella energiaton viikko. Jotenkin sen viime viikon rasitukset ovat vaikuttaneet vielä tälläkin viikolla niin minussa kuin miehessäkin. Aamu alkoi lasten nurinalla liki kaikesta.Oikein mikään ei ollut hyvin heilläkään. Päikkyläinenkin tapojaan vastoin natisi päikkyyn menosta. Ärsytys alkoi jo siinä nousta, mutta päästyään päikkyyn olikin jo iloinen oma itsensä ja pääsin sentään sieltä lähtemään hyvällä mielellä. Sentään sain hyvää aamupalaa(ku ite tein), ja aamukahvikin oli taas valmiiksi keitetty! Että mä nautin kun ei tarvii enää himmailla avocadojen syöntiä, niinkuin silloin Marevan-lääkityksen aikana. Loput mukulat odottivat bussille lähtöä, eli isäviikonloppu edessä, ja pitkästä aikaa reissua Tampereelle. Itse menetin fiil...

Nyt mä pyydän!

Älä toivo, vaan pyydä! Ja nyt mä pyydän. Mä pyydän yhtä juttua, että se onnistuisi. Koska kun mä ajattelen sitä, mun sisin liikuttuu niin lujaa että kyyneleet tulee silmiin. Se on mulle merkki siitä, että se asiaa on oikein. Joten mä pyydän maailmankaikkeutta kuulemaan tämän asian ja pyynnön. Kiitos. Amen.  Se mysteeri kirje ei ole auennut minulle vielä, eikä kukaan ole ilmoittautunut sen lähettäjäksi. Mä ymmärrän, että joku joka sen on lähettänyt minulle, tietää että arvostan enkelinviestejä ja tietää, että ymmärrän arvostaa myös niitä ohjeita, joita mukana tuli. Sen rahalahjan merkitystä en ole vielä ymmärtänyt. Onko lähettäjä joku vanha asiakkaani? Onko hän minun tuttuni, ystäväni? En ole ehtinyt siihen vielä paneutua, kuin pinnallisesti. Mutta ompahan vain mysteeri!! Syysloma Tampereella! Ihana kolmas lapseni tyttiksineen tulivat käymään meillä, ja toivat sitten tuliaisiksi tämän ihanan kivituikun. Tämä on seleniittiä,ja alta voitte lukea sen ominaisuuksia. Olin...

Arkeen astuttu

Niin se vaan tänäkin aamuna kello herätti. Miehen kello perkele!! Ja se ei viihtiny edes nousta, torkutti. Ja kohta uuellee soi. No voi miettiä olenko minä nukkunut sen koommin, kun klo 6 alkoi tämä pimputusrumba,ja oma kello oisi kiekunut vasta seiskalta. Kyllä ois mieli tehnyt räyhätä että jossei perkele tahti muutu ni muuttuu sun nukkumapaikka. Eihän tuo myöhäistä ole vieläkää rähistä ;) Aamu kumminkin sujui oikeesti hienosti, siitä huolimatta että mies oli kadottanut kaikki päikkyläisen housut viikon aikana, ainuitakaan ei kaapissa ollut. Isoveljeltä lainattiin sitten. Päiväkodissa oli kahdet... Somacillahan se aamu alkoi, ja loput aamulääkkeet samalla lasillisella perään. Päikkyläinen on niin ihanan reipas ja osaava, napakka hommissaan, että on niin hienoa kyllä aamulla katsoa kun ne toiminnat sujuu hienosti. Hän pukee itse, tarvittaessa valitseekin vaatteet itse mutta tänään minä heittelin hänelle vaatteet jotka pukee. Hän pesee hampaansa itse -näin olemme nyt päätyneet tekem...

Kuntoutusviikko nro 1

Hellurei!! Nyt on viiden päivän kokemus kuntoutuksesta Kuntoutuskeskus Apilassa, joka löytyy Kangasalta. Aamulla 9.10. lähdin vähän seiskan jälkeen ajelemaan kohti Kangasalaa. Ilma oli ihan ok, vaikka alkumatkasta ropsottikin vettä sen verran sopivasti, että näkyvyyttä haittasi hiukan. Liikenne oli hiljaista ja maisemat kauniita. Taidan pitää syksyn värejä kyllä kauniimpina luonnonilmiöinä kasvillisuuden saralla. Auringon osuessa keltaisiin lehtiin, on kuin puut olisi kimmeltävää kultaa. Oli hyvä menomatka kyllä, ja olin ihan ajoissakin paikalla. Apila-viikko alkoi saavuttuani klo 9 sillä,että sain huoneen avaimen. En kumminkaan jaksanut käydä viemässä kamppeitani sinne heti,vaan ohjelmani alkaessa klo 9.45 lääkärillä ja fyssarilla, ehdin vasta lounaan jälkeen viedä kamat huoneeseen. Lounaalla tapasin jo kämppikseni, jota en tiennyt kämppikseksi vielä silloin. Hän sanoi että hänen kämppis ei ole vielä tullut, ja vasta sitten myöhemmin kun tapasimme huoneessa, todettiin että no min...

Hyvää viikonloppua!!

Hiukan tässä on meijänkin porukka olotilassa X, elikkäs vähän meinaa yhellä jos toisella flunssaa pukata. Lapsilla olisi tukiviikonloppu, ja itse vaan odottaa näitä paria päivää että sais levätä nollille kaiken sen väsymyksen, mitä nämä viimeiset viikot tuoneet. Hirveästi ollut kaikkia menoja ja selvitettäviä asioita, niin että joka ikinen yhtään ylimääräinen energiapisara on taatusti käytetty. Itselläkin tämä tuntuu tosiaan kaikenmaailman oireena taas, tuntui että lämpö nousee- no ei noussu, tuntu vaan. Närästys on polttanut rintakehää monena päivänä ja iltana, ja sitten muunlainen henkinen kuormitus korventanut kuuppaa, niin että saanut miettii vähän väliä, mihin tämä ja tämä oire nyt kuuluu, ja onko tämä vakavaa. Itse aloitin kortisonin taas tänään, koska minulla flunssa voi paukkasta astman sellaisiin sfääreihin, että oksat pois. Tämän päivän olot taisi mennä siinä sekaisin, että jouduin olla puoli kymppiin saakka ravinnotta, koska labrat, ja sen jälkeen kun kävin ystävän luona...

150 ja 45

Siinä on tämän päivän kaksi teemanumeroa. Tämä on 150.s blogiteksti tässä blogissa! Wuuhuu!! Usein on ollut pitkiäkin taukoja, kirjoitussblokkeja, jolloin ei kertakaikkiaan päässä liiku mitään painokelpoista,tai että sitten jaksaisi niitä ulos kirjoittaa, vaikka liikkuisikin. Niinä aikoina joku ääniblogi voisi olla hyvä, tai nauhoittaa juttuja ja postailla tänne? Hmm, mitenköhän onnistuisi? Ja 45. Se on minun ikäni juuri tällä lyömällä. Kuulostaa ja näyttää aivan törkeän paljolle, eihän tuollaisilla numeroilla varustetulla voi olla enää mitään kehittävää aannettavaa elämälle? Minusta tuntuu, että nyt minulla on "minun aikani" alkaakin taas elää omaa elämää, ei nyt ihan ikiomaa, mutta sellaista, jossa on tilaa vähän aiempaa enemmän myös minulle, ja minun toiveille ja kiinnostuksen kohteille. Voisi ehkä sanoa, että olen opetellut ihan pikkiriikkisin askelin olemaan itsekäs. Ottamaan sitä, mikä minulle kuuluu. Iän myötä olen myös pehmennyt hirmuisesti, tyyntynyt siihen, mil...

Hyvää seitsemännen lapseni syntymäpäivää!!

Ja vähän muutakin tarinaa tälle päivälle. Taas ollaan siis muisteloiden äärellä. Tänä yönä, puoli kahdentoista hujakoilla, vain vähää ennen päivän vaihtumista seuraavaan, syntyi viimein minun seitsemäs vauva. Pikku Kristallini, joka oli jo masuaikana höpötellyt tärkeitä asioita minulle. Olimme käyneet keskusteluja hänen tarkoituksestaan ja sitten loppujen lopuksi siitäkin, milloin hän syntyisi, ja minkä kokoinen hän olisi ,ja kerkisipä hän kertoa jossain kohtaa minulle senkin, kuinka hän on jo kyllästynyt masuelämään :) Seitsemännestä kristallista, oikeastaan jo hänen odotusaikansa alusta alkaen, käynnistyi mittava muutosten sarja. Sehän oli toki sen tarkoituskin, oli kuitenkin erittäin kummallista elää itse siinä mukana, oli paljon tapahtumia (no toisaalta, milloinkas ei olisi minun elämässä) Se oli eriskummallinen ja dramaattinen ihmissuhteineen, mutta lopulta mukana synnytyksessä oli kuitenkin hänen biologinen isänsä. Siihen aikaan olin aktiivinen eräällä vauvapalstalla, ja mo...

Niivvarmaa :D

Sunnuntait on tehokkaita työpäiviä!!! Johan sitä on kerinny lauantain rötväillä ja laiskotella, niin jovain sitä joutaa puuhailla sunnuntaina projekteja eteenpäin, eihän tässä oo ku aikaa!! Yleensä meillä siivotaan tai rempataan, tai järjestellään huonekaluja uuteen uskoon tai jotain muuta sentasoista puuhaa, että hikihelmet päästä kirpoo. Tänää proggiksena oli roudata juuri hetki sitten alakertaan päätynyt kulmasohva ylös. Sitä ennen piti alakerrassa imuroida se, ja sillä välillä minä TYPERYS menin sinne saakelin vaatehuoneeseen, jonka ovessa olisi pitänyt olla lappu: ÄLÄ HELVETISSÄ TULE TÄNNE! Se oli takuuvarma mind blow kun sinne menin, eikä tarvinnut kuin pariin laatikkoon ja pussukkaan kurkata, kun jo tajurin mikä epätoivoinen proggis se onkaan, SITKU sen jaksaa alkaa. Tai no, eipä se kai paha oo, pitää ensin vain päättää pari juttua - lahjoitanko FB kirppiksillä kamat, joka tarkoittaisi sitä, että ne pitäis kaikki kuvata ekaksi - kerätäänkö ne vaan jätesäkkeihin j...

Hei äiti, lagaaks sullakin????

Milläs ilveellä saatais äideille lakisääteisesti lisää unta kuuppaan? Jos mietit, onko tää totta, kokeile!! 25 vuoden kokemuksella vois sanoo että menihän siinä 20 vuotta ennenkuin nämä "oireet" alkoi tällä äidillä. En ollutkaan taipumaton. Toivottavasti kuitenkin riittävän taipuisa, jotta osaan taipua ja joustaa, silti rikkoutumatta. Ihan mahtavaa kun näitä juttuja selitetään ja todennetaan ihan tieteellisestikin.