kai se on aloitettava joskus tämä blogi.Täällä oli jo kävijöitäkin käynyt,vaikkei ainuttakaan ajatuksen haituvaa vielä koko blogi sisällään pidäkään.Minusta tuntuu että tarvin nyt juttuseuraa- itsestäni.Minä kirjoitan itselleni tässä,jotta minä itse voin lukea,mille minusta tuntuu.Okei?Näin minä tein joskus aikoinaankin,ja olihan sitä jännää lukea jälkeenpäin,no edelleenkin kun luen sitä,niin olen vaan että woootttt,kauheeta millasta elämää.No nyt mun ei ehkä tarvi kirjoittaa ssellasta enää,siis tehdä sitä analyysiä,tai ehkä tarviikin,oikeesti.Koska en meinaa vaan uskoa.En meinaa millään uskoa,että oon harkitsemassa eroa.En meinaa ihan pysyä mukana itsekään tässä shoussa,vaikka itse olen näiden bileiden täytäntöönlaittaja.
Just nyt olo on taas kovin hatara.Mies kävi täällä,haki vaatteita,käytti meidän lasta uimassa,sellasta perus hyvä isi-settiä.Oli rauhallinen,siis oikeaan häneen verraten liika rauhallinen,se oli just se,että hän yritti näyttää sille,millaisena mä mieluiten mieheni näkisin.No en ehkä noin fleguna,mutta sellaisena,jonka seuraavan liikkeen voisin mielellään ennustaa,tai niin ettei sieltä ainakaan tulisi mitään ennakoimatonta.Se minua kai eniten onkin rassannut,se että se ennakoitavuus puuttuu.Lasten kanssa se ennakoimattomuus siitä,miten lapsi reagoi tai käyttäytyy,on jotensakin ok,koska hän on lapsi,hän on vasta kasvamassa ja kehittymässä,kaikki ei ole likimainkaan valmista vielä.Mutta kun aikuinen on sellainen,niin voi muijat,se käy kyllä voimille.Mutta tällä haavaa en nyt pengo sitä sen pidemmälle,se tapahtui tässä aika vastaikään,no sunnuntaina hän meni nukkumaan meidän kotona ja maanantaina jostain vaan purskahti pintaan mulla juttuja,joita syljin viestillä päälle,ja totesin lopuksi että älä tuu tänne enää :( Mies on sellainen irtolainen,hän tuli mun elämään viisi vuotta sitten,maallinen omaisuus mahtui muutamaan kassiin,joissa hänen vaatteet.Myöhemmin hän toi äitinsä luota jotain astioitakin,jotka äiti oli tallentanut eron jälkeen.Siitä erosta oli kai kulunut jo joitakin vuosia silloin...No mutta,tämän viiden vuoden aikana mies on lähtenyt lukemattomia kertoja kassiensa kanssa,kassit vaan on vaihtuneet vuosien kuluessa.Nyt hän vei mun kauppakasseja,ihan kuin sillä olisi jotain väliä,tässä tilanteessa?
Eilen ja toissapäivänä mä olin viel tyytyväinen.Oli rauhallinen olo (shokkireaktio ehkä),tunsin kun kotona oli rauha maassa ja mun kurittomista kakaroista olikin yhtäkkiä muuttunu ihan jees muksuja?Nyt tuntuu ekan kerran,että itkettää.Aiemmin päivällä jo itketti,ennenkuin hän tuli kodin kautta ottamaan vaatteita,ja nyt taas,kun hän lähti.Saako täällä kiroilla?Koitan live-elämässä suodattaa,mutta nyt,voi vittu,tuntuu pahalle ja luulen että aion itkeä tänä iltana...
Just nyt olo on taas kovin hatara.Mies kävi täällä,haki vaatteita,käytti meidän lasta uimassa,sellasta perus hyvä isi-settiä.Oli rauhallinen,siis oikeaan häneen verraten liika rauhallinen,se oli just se,että hän yritti näyttää sille,millaisena mä mieluiten mieheni näkisin.No en ehkä noin fleguna,mutta sellaisena,jonka seuraavan liikkeen voisin mielellään ennustaa,tai niin ettei sieltä ainakaan tulisi mitään ennakoimatonta.Se minua kai eniten onkin rassannut,se että se ennakoitavuus puuttuu.Lasten kanssa se ennakoimattomuus siitä,miten lapsi reagoi tai käyttäytyy,on jotensakin ok,koska hän on lapsi,hän on vasta kasvamassa ja kehittymässä,kaikki ei ole likimainkaan valmista vielä.Mutta kun aikuinen on sellainen,niin voi muijat,se käy kyllä voimille.Mutta tällä haavaa en nyt pengo sitä sen pidemmälle,se tapahtui tässä aika vastaikään,no sunnuntaina hän meni nukkumaan meidän kotona ja maanantaina jostain vaan purskahti pintaan mulla juttuja,joita syljin viestillä päälle,ja totesin lopuksi että älä tuu tänne enää :( Mies on sellainen irtolainen,hän tuli mun elämään viisi vuotta sitten,maallinen omaisuus mahtui muutamaan kassiin,joissa hänen vaatteet.Myöhemmin hän toi äitinsä luota jotain astioitakin,jotka äiti oli tallentanut eron jälkeen.Siitä erosta oli kai kulunut jo joitakin vuosia silloin...No mutta,tämän viiden vuoden aikana mies on lähtenyt lukemattomia kertoja kassiensa kanssa,kassit vaan on vaihtuneet vuosien kuluessa.Nyt hän vei mun kauppakasseja,ihan kuin sillä olisi jotain väliä,tässä tilanteessa?
Eilen ja toissapäivänä mä olin viel tyytyväinen.Oli rauhallinen olo (shokkireaktio ehkä),tunsin kun kotona oli rauha maassa ja mun kurittomista kakaroista olikin yhtäkkiä muuttunu ihan jees muksuja?Nyt tuntuu ekan kerran,että itkettää.Aiemmin päivällä jo itketti,ennenkuin hän tuli kodin kautta ottamaan vaatteita,ja nyt taas,kun hän lähti.Saako täällä kiroilla?Koitan live-elämässä suodattaa,mutta nyt,voi vittu,tuntuu pahalle ja luulen että aion itkeä tänä iltana...
Kommentit
Lähetä kommentti