Kävimme sitten työkkäriporukan kanssa,ekan tapaamisen kunniaksi,keilaamassa.Voi jeesus kristus sentään,kun en oo keilannu varmaan 10-15 vuoteen,ainakaan.Alkuunsa ei ollut minkäänmoista tuntumaa,kuinka sitä keilaa pitää viskoa,eikä tuntunut millään riittävän voima edes siihen,että pallo pyörisi siedettävästi loppuun saakka,saatikka että sillä olisi saanut mitään kaatumaan.Olihan se harjoittelua,mutta loppua kohden tuntuma parani,ja sain jopa muutaman täyskaadon,koska onnistuin nakkaamaan pallon keskellä rataa suoraan,kun useimmiten se kaarsi kierteellä sivukouruun. Teimpä sitten tietty siellä tempun jonka nimi on "kolme volttia kerien".Termi aukeaa vain harvalle ja valitulle Heinolasta kotoisin olevalle tyttöselle ;) Siis.Astuin yli, liukastuin siihen rataan ja keikahdin sinne radalle kumoon. Hitto kun huvitti! Hekotin itselleni ja pahoittelin kanssapelaajille epämiellyttävää kokemusta. Mukava reissu oli,vaikkei heitot oikeen loistaneetkaan,mutta meinasin kyllä,että voishan si...
Valoja ja Varjoja. Elämän vuoristorataa yrityksin pysäyttää se joku hulluus, mikä asui perheessä, joka tuhosi meitä kaikkia. Tarina täällä loppuu siihen hetkeen kun entinen elämänikin loppui. Kun se hulluus loppui, lopullisesti.