Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Tänään istuimme alas tunnin ajaksi kahden terapeutin kanssa. Miesterapeutti oli uusi tuttavuus, mutta tuntui mukavalle, varmaan miehelleni sopivalle. Mielestäni saatiin hyvin juttu alkuun, mutta tottakai kesäloma tulee tähän väliin. Toivottivat riidatonta lomaa. Uskoisin että se kyllä toteutuukin. Uskon! Moni asia tuntuu palaavan uomiinsa nopeammin kuin kuvittelinkaan. Pitäisikö jarruttaa, ja olla selvillä kaikista mahdollisista riskeistä, mitä tämä matkan jatkuminen voi meille aiheuttaa? Olemmeko liian erilaisia/ samanlaisia, jotta voisimme yhdessä elää, fiksua elämää? Ainakin tämän päivän käyntimme pohjalta mietin, kuinka paljon ihmiset keskimäärin joutuvat työskentelemään parisuhteensa eteen taikka vuoksi? Eikö parisuhde soljukaan mukana itsestään,ja helposti, tukien ja mukaellen elämän eri vaiheita? Totesin tänään siellä, että olen varmaan aika huono parisuhteissa. Se ei ollut kuulema oikein hyvin sanottu, koska jotenkin syyllistin itseäni. Se miesterapeutti puhui asioista aika eri...

En tiedä mitä tapahtui eilen. Meillä oli mukava päivä reissuineen. Tunsin kumminkin paineen nousun itsessäni, ja suupieleni ovat kääntyneet alaspäin. Mietin, tunnen. Tunnen taas liikaa,sen minä jotenkin taas tajuan. Paha olo velloo minussa,mutten ymmärrä miksi. Epäluottamus, aivan hirveää. En halua tuntea tätä! Olemme viettäneet viikon yhtäsoittoa yhdessä, ja nyt alkaa minun sietokykyni olla äärirajoilla. Mutta miksi? Tulee paha mieli. Emme voi koskaan ehkä asua yhdessä,koska aina jommalle kummalle tulee paha mieli ja ahdistus tästä yhteisestä elämästä, johon aikoinamme yhdessä aloimme. Varmaan molempien toiveesta, koska ei kai ketään voi pakottaa? Miehelle tuli nielutulehdus. Jotenkin se taas aktivoi minussa jotain ikävää fiilistä. Varmaankin ajatuksesta,mistä hän on sen saanut. Palasimme yhteen vasta viikko sitten.Yllättäen. Melkein kuin magneettisesti. Mutta sitä ennen hänelläkin on ollut muuta elämää. Minullakin on, mutta hän ei tunnu siitä niinkään hermoilevan. Minä sen sijaan... ...

Alkupuhe. Tämä kirje aloittaa matkan kohti kolmatta lukua. Tämä on uuden liiton kirja, jossa on tukeva vihreä kansi,ja tähän alkuun jää yksi tyhjä sivu,jolle voisin kirjoittaa omistuskirjoituksen. Kirjoittaisin siihen näin: "Omistettu aviomiehelleni, jonka kanssa meillä on ollut lyhyt ja vaikea matka tähänkin saakka,mutta kaikesta huolimatta,ja ehkäpä juuri sen takia,olemme tässä,aloittamassa kolmatta lukua. Kiitos tähänastisesta matkasta,toivon että matkamme jatkuu läpi tyrskyjen ja tyynen, edelleen käsi kädessä kulkien. -minä- " En aio kertoa mitään menneisyydestä, siis siitä ajasta,joka on eletty ennen tämän kirjan vihreää etukantta. Kansi on vahva,ja se kertoo minulle,että niiden asioiden pitääkin jäädä ulkopuolelle. Ymmärryksellä tietenkin joudumme käsitellä joitakin,mutta ne, mitkä kuuluvat vain meille kahdelle ja parisuhteeseen, se kaikki alkaa tästä. Olemme naimisissa,se on selvää. Aina se ei ole ollut selvää,vaan olemme testanneet avioliittoamme useasti. Tällä kertaa...

15 Loving Questions To Ask Your Partner To Strengthen Your Relationship

jo puolta väliä. Kesäloma on alkanut ihan ok-merkeissä sikäli ,että lapset ovat olleet aika ok. Ipana päikyssä tämän kuukauden,paitsi että vapaapäiviä tullut viikoittain,mikä on ihan ok. Voin sanoa suoraan,etten nyt osaa palata 2 viikon taakse,siis viimeiseen postaukseen saakka. Todistukset haettiin ja kolmikko oli isilässä siinä heti lauantaista keskiviikkoon.Aikamoista kalenterin kanssa huiskimista on tämä kesäkin,koska tuntuu tapahtumia kertyvän hyvää tahtia kalenteriin. Viime maanantaina,heti siis "ekana lomaapäivänä" huristettiin Ipanan kanssa kaksin Ikaalisiin ystävää tapaamaan.Pojat olivat tahoillaan kaipailleet toisiaan paljonkin,mutta eihän siltä riidaltakaan vältytty.Ystävän kanssa oli hyvät juttelut,kuten aina.Sain häneltä kirjoja lainaan ,ja suunnitelma,että lukaisen pari kevyttä alle,harjoituskappaleiksi, ja sitten vasta pääaiheeseen,kirjaan nimeltä Eheytyminen. Tiistaina meille vaihtui MOI-simmit puhelimiin.Hah,en voinut vastustaa hauskaa operaattorinimeä,ja mei...

Tuomittuna rakastamaan sinua kuin vierasta maata tuntematonta mutta tuttua pakahduttavaa voimaa suonissa sydän auki luottaen mutta vavisten odotan tuomiotasi.

They told me not familiar hell but strange heaven is better They say me cool down stay calm be happy I wonder if there is someone who survived loosing their lives

Nyt on kyllä pää taas niin jäässä,ettei mitään rajaa.No tietenkin tuo flunssa vei taas voimia,eikä vieläkään ole korvat auki... Lapset olleet hankalia,ja kun yksi on hankala,niin malli tarttuu aika nopeasti seuraavaan,ja jo kahden lapsen tottelematon käytös vetäsee aikuisen energiat aika piippuun. Näin meillä kävi eilen. Oikeastaan kun nyt mietin tätä tilannetta,joka alkaa siitä,ettei huoneessa majaileva neiti 9v,halua siivota jälkiään eli vaatteita lattioilta ja muita romujaan,tekisi mieleni pillahtaa itkuun,koska niin turhaa energian tuhlausta on vaatia tätä häneltä. Kaikki energian valuminen vääriin osoitteeisiin,on juuri nyt,tässä tilanteessa,liikaa. Tarvin kaiken itse,koska olotila ei todellakaan ole mikään vakaa.Tällä viikolla olen -tähän saakka- ollut itkemättä,mutta juuri nyt alkaa kaikki painaa taas päälle. Ehkä vähän panikoin terapeutin antamaa tehtävää,kirjettä exälle,jossa saan (ja pitääkin) kirjoittaa kaikki pahimmatkin ajatukset siihen paperille. Sanoin hänellekin,ja sano...