Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Aamulla koin jonkun ihmeen reippauskohtauksen,ja päätin että lähden suorittamaan tämän viikon uimareissun.Kyselin yhtä kaveria mukaan,mutta hän ei päässyt.Päätin silti lähteä,ajattelin että paras se on vaan yksin mennä,saan vaan olla hiljaisuudessa ja miettiä tai olla miettimättä.Niimpä sinne lomps.Ihmettelin vielä usko-oville mennessä että ihanko totta mä olen tulossa tänne yksin!!?? Mitä mulle on tapahtumassa ;) Uimahallissa oli toki pari alakoulun luokkaa,joten aluksi ei todellakaan ollut hiljaista,mutta sain jotenkin omaan tilaani vaivuttua kun sätkin kuin hukkuva koppakuoriainen altaassa.Yritin muistella kaikenlaisia liikesarjoja vesijumpasta,mutta kyllä ne aikalailla sovelluksiksi meni. No mutta,tunti siellä meni,välillä vähän kelluin kun altaassa ei ollut kuin pari muuta.Olen siis sellaisessa terapia-altaassa,jossa on lämmin vesi ja hierovia suihkuja ym,muistuttaa enemmän privaattiallasta koska mitään ratoja ei siellä ole.Semmoiset radat on niin ,rajaavia :>D hah. Tykkään uis...

Okay,just a bit about Cats.  We have 3 cats at this moment.Last summer we lost 2 of our first cats- not for their age,but by accident and by lost. It was very hard to our family, and especially to kids,who missed them so long time. This hairy boy is Börje.He has born 7/2015 I picked him up from Pohjanmaa,and very next day we arrived home,I had to go to doctor with him.He was so underweight and sick,that doctor said,we will see in next 2 weeks...he gained 480g. These days he´s healthy and very social young boy,and gains 3,5 kg :) We have also 2 females,and maybe at autumn,we will have a brand new catfamily :)

At this week, one tired evening I was watching Grey´s Anatomy, and had to send a pic of me to someone. Here I am, trying to smile at me??? LOL. But I think,the newest pic of all.

Truth. They say,You got lovely pics,so beautiful. Ok,I say, they are JUST pics. The truth is more than that. Fat piggy,that I am. :)

Tiredness and sorrow in my face.  You ask,why? I answer you: it´s life.  I got too much.  Wanna carry some?

I was resting one week by my oldest daughter. That was very... illuminating :) This is my battle. I just need you to walk beside of me, and hold me when I´m getting tired. Will you?

Chrystal thoughts falling from my eyes, looking at they touch the ground in front of me.  Are they growing soon, making sweet fruits that makes me alive. My dear chrystal thoughts.

Seeing me sitting alone.  Just looking at my own eyes and saying: It´s ok to be alone, we are ok to be alone.  Smiling to a stranger.

This is my very first tattoo.I gave the name "My Way",because there are symbols that means me as a biggest heart, and my children, even there is only 7 little hearts and I have eight kids.  I have to go to continue this pic and fix that unfairness,that my youngest child is not there yet. Angel wings tells,that we all all protected by angels and spiritual world,with their helpers. And there is also lifeline in the middle of everything,that bundle we all together, as we are. Since that I got two more. Little bird with the Key of Love in her nose. And the newest is a Fairy with symbol of Eternity over her open palms.

Spring 2016. The very first days,that gave us sunlightning to North too.I was so enjoying of that.If i remember right, there was still freeze out there.And snow on the ground.  Sun is very powerful element to me, even I am better airelement and also love water so much.  The sun is magical element here in Finland, it makes us smile more. I am total ON/OFF with sun.I might be at the beach many hours,but when I´m done,I´m done,and staying in shadow the rest of the day. 

Back to 1990. Miss Curacao. LOL. Thin and pretty :)

Darkness and Light. Forever Fight. 

This pic is from the time,I was very sick. Okay,at this moment I was so much better condition,I was able to sit, not only lie down .I had blood cloths in my lungs, in both sides,and that condition was serious.It took about 2 months to recover back life. I was so tired so many weeks, I was awake 2 hours,then I had to sleep next 2 hours. It was terrible. I got the medication,that stays with me all my life. " I live in a certain Indian tribe,that believe, you can see The face of your right one in a dream. So i'm dreaming,  daydreaming"

These are from last summer. I had a "red age", first my hair turned to orange-red by usin natural Henna, and bit later we made some experinces with my daughter, and put some hotpink to my hair.Hers too, but much easier ;) Okay, that pink did not leave,so I had that quite a long time. I loved that! It shined in sunshine so beautifully!

These pics are from April 2014. I haven´t changed so much...I still have quite same looking hair, still same eyeglasses,same necklase, but yet,little bit more wrinkles and wisdom. The upper collage tells you,my inner me. The sentence that is typed there, is still my leader. I am on my own awesome trip,and I don´t need,or even I don´t want to, follow anyone. That´s good like that.

Hello! And wellcome to my page. I will gather here some pics and information about me,so you can get to know me more.

Aamulla tuossa aamukaffetta ryystäessä, selailin Facea...juupa juu semmoinen sometauko,mutta kyllä olen onnistunut tässäkin siinä mielessä,että vähentänyt tietoisesti paljon.Mä pystyn kun mä vaan haluun :) Eli siis katsoin Facen ilmoitukset ja menin ryhmään,jossa on vain ihan mutama akka.Siell minulta kysyttiin että mikäs mun tilanne nyt on.Jäin oikein miettimään että niin,mikäs mun tilanne nyt onkaan!!! No aamutilanne oli se,että herätään Ipanan kanssa klo 8.30. Niin,justiinsa.Naurahdan vaan että jaaha,no me ei tänään sitten päikkyyn mentykään,ja sehän passas Ipanalle.Seuraavaksi huutelin yläkertaan,että onko tyypit hereillä,ja ne oli onneksi hereillä,about pukenu ja syöneetkin jotain,joten nou hätä senkään puolesta. Oma olo oli kuin uudesti syntynyt,kun oltiin nukutti puoli ysiin.Minä toki olin mennyt vasta pikkuisen puolenyön jälkeen nukkumaan,koska pitää nyt urakalla katsoa Greyn Anatomiaa koska se poistuu Viaplaylta 3pv kuluttua.Tämä kasikausi saatava loppuun katsottua. Kaudet 9-1...

Kivan eilisen jälkeen tulee aina Tyhmä huominen. Niin tuli nytkin. Ihanku joku krapulapäivä ilman alkoholia. Kroppa on arka/kipee, kiitos eilisen 55 minuutin vesitreenin jossa taukoja ei tunnettu. Mieli viistää maata ja motivaatio on totaalihukassa. Hermoromahdus oli lähellä kun päätin sitten ponnistella rappuen alusen säilytyslaatikot järkkään,siis yksi laatikko oli jäänyt sinne laittamatta ja talvi-villaisia juttuja roikkui vielä eteisessä.Piti kaikki laatikot raastaa pois ja kurkata jälleen kerran,mitä niissä nyt onkaan.Juu,2 laatikkoa 140cm pojan vaatetta,elikkä nykyiselle ekaluokkalaiselle odottavaa, 1-2v päähän????Kaksi laatikkoa sekalaista talviasustetta.Pari laatikkoa juttuja,joita vaan "pitää" säästää,esim esikoisen eka toppatakki ja kuutosen ekan talven Muru- myssy.Ja tietty minun Tuhkolmasta vuonna -90 ostama valkoinen lyhyt farkkubolero,jota olen koittanut tarjota kahdelle tyttärelle,mutta jotka eivät jostain syystä ole innostuneet... (ihme) mutta säilöä niitä pit...

Huh tämä viikko meni kuin unessa.En ollut kauhean kartalla mistään,mutten kyllä unohtanutkaan mitään menoa taikka muuta, kiitos siitä kuuluu kalenteriohjelmalle,joka muistuttelee minua. Aivot on vieläkin osittaisessa offline-tilassa.Mitäpä sitä mitään miettimään,kun ei ne miettimällä ole parantuneet tähänkään saakka.Antaa hevosten miettiä,niillä on isompi pää! Se mitä olen tällä viikolla tehnyt,on itsetutkiskelu.Olen lukenut paljon hyviä juttuja,joista oivalluksia,ahaa-elämyksiä,syviä tunteitakin irronnut,ja sitä kautta sitten vielä uudesta vinkkelistä saanut ymmärrystä. Tämä on ollut paljon parempi tyyli,kuin pelkkä "mietinpä aivoni puhki"-menetelmä.Olen ikäänkuin irrottanut otteeni asioista,ne ikäänkuin leijuvat tässä ympärillä,mutten aiokaan edes koskea niihin,ne leijuvat sen mitä leijuvat,ja asettuvat sitten paikoilleen,mikä se paikka sitten ikinä onkaan.Olen oikeastaan ihan tyytyväinen nyt tähän tilanteeseen,kun tarkemmin ajattelen.Olen tällaisella tasanteella nyt,lepäil...

Heissan hopsan. Aika aikaansa kutakin. Nyt on pakko napsauttaa netit nippuun,somet suppuun,viestiohjelmat vaimentaa, ja mietiskellä. Kokeilla hengitellä ja tuntea uusia energiavirtoja. Ehkä nakkaan jotain blogiin,ehkä en. Juuri nyt alan tehdä sitä,mitä siellä Caribialla tein, kelluin.Kelluin siellä ulkoaltaassa auringonpaisteessa,ja toivoin,etten kelluessani törmää kehenkään. Korvat vedenpinnan alla,koko muu kroppa kevyesti puoliksi pinnalla.Mahtava olo. Vesi. Se saa nyt toimia mun terapeuttina ihan aktiivisesti.Sekä hiljaisuus. Vetäydyn nyt ns. mietiskelemään. Juttelemaan itsekseni,ja ehkä myös blogille. Toivon että saisin raapustettua juttuja myös "paperille",toivon että saisin asioita runomuotoon,kauniimmaksi lauluksi josta myös tunteet helpommin erottuvina soittimina sävellyksessä. Sellainen on minun matkani tämä vaihe.

Loma on nyt lomailtu. Hiton hyvää tekikin.Niin hyvää,että ihan kohta ois voinu vaikka kuulla ajatuksiaan,taikka jaksaa kuunnella, koska tää aika meni paljoltikin ihan siihen,että toivuin.  Toivuin ihmiseksi joka on pääasiassa ollut zombiin rinnastettava olento.Mut en ihan ihmiseksi saakka päässyt,toipilaaksi,ehkä? Kyllä sen huomas parina ekana päivänä.Adrenaliini jylläs ja olo oli kumminkin levoton.Me käytiin heti keskiviikkona ekan kerran Caribialla ja sit mulla oli hieronta. Ne tasas oloa hyvin.Aloin ehkä huomaamaan että voin laskee suojat alas,ei tarvii olla hälytystilassa ja valmiina "ampumaan". Ruokailut oli säännöllisiä ja fiksuja. Me syötiin ja sit ei tarvinnu mitään napostelua. Joku pv meni pitkäksi ruokavälit mutta kun oli muuten ihan hyvä olo,niin sekään ei lyönyt mua huonoon vetoon. Yhden kauppareis...

Lähdin tiistaina siis tyttären luo "lomalle".Kaiken kaikkiaan lomalle koko elämästäni,ja kaikista vaikeuksista ja huolista ja ahdistuksista.Lapset on hoidettu muualle hoitoon,ja pienin jäi isänsä kanssa kotiin. Minä karkasin.Mies kysyi minulta,milloin tulen takaisin,sanoin en tiedä ,ehkä en palaakaan??? Se oli hänen mielestään mielenterveyspotilaan puhetta,haihattelua. Minusta se oli ,ja on edellen,ihmisen puhetta,joka on ihan helvetin väsynyt.Kaikkeen! Jopa lapsiin,niihin maailman rakkaimpiin ja tärkeimpiin,mutta tällä hetkellä en kaipaa edes heitä.Kuulen vain oman huutoni sisälläni. Eron sattuessa mies pääsee kuin koiraveräjästä,useimmiten.Hän on se joka muuttaa pois,ja saa alkaa parantelemaan itseään usein raskaan erokokemuksen jälkeen. Äiti/nainen on se,joka jää antamaan vastuun lapsista,ja koettaa korjailla itseään siinä samalla. Minä en halua palata. Minä haluan olla se mies,joka kävelee pois,ja jonka elämästä tulee helppoa. Haluan olla se,jolla ei ole muuta kuin aikaa ...

Pieniä henkäyksiä vain Älä liikaa edes yritä Ettei satu liikaa Se riittää jos vain vähän Juuri sen verran että Pärjää tämän hetken Jaksaa elää. Kun vähän voimistun Voin vetää keuhkot täyteen ilmaa Ja puhaltaa ulos Sen mitä en tarvitse Silloin se on helppoa Se ei satu,se auttaa. Sitä kohden... Jaksan elää!

Viimeiset 2pv yhtä painajaista.Koska se vaan on liian totta. Kaikkia järjenrippeitäkin uhmaten,mietin voiko tässä olla muuta vaihtoehtoa enää? Toinen ei ole hakenut apua,eikä keskustelumme perusteella aiokaan? Liian raskasta ja hirveää katsoa sinne paskapöntön pohjalle. Joo niinhän se on. Silti mä toivon,että hän ois tehnyt sen jo aiemmin,meidän takia.Meidän kaikkien takia. Täytyykö mun vaan ymmärtää tästä se,että joo,hän puheentasolla rakastaa meitä, mutta toiminnan tasolla...???? Mä loukkaannun kun hän ei edes sure. Riemullisesti katselee kämppiä,kyselee voinko ottaa sen ja sen itselleni täältä kotoo... Kaikki on niin helvetin epätodellista. Taas tulee paniikki,kauhu,halu karata vaikka avaruuteen,ettei mun tarvisi nähdä ja kokea tätä enää. Onko mun pakko olla katsomassa tätä,kun oon koko suhteen ajan yrittänyt rakentaa rakentaa ja rakentaa,paikata,korjata,ohjata,auttaa,tehdä asioita hyväänpäin,rakastaa rakastaa ja rakastaa,tehdä hänen hyväksi juttuja,että ois hyvä olla. Onko mun siis...

Nyt siitä on sitten 1 päivä,kun kerroin miehelle.Lähetin sähköpostia,jossa kerroin tunteistani ja toiveistani.Juttua jatkettiin sitten illalla,kun lapset oli saatu nukkumaan.Tuskallisia keskusteluja,ja jotenkin kaikista raastavinta oli tajuta,että mies on tunne-elämältään vajavainen ja rikkonainen koko yhdessäolomme ajan.En minä häntä rikkonut, hänellä oli siinä ollut jo 31 vuotta aikaa vaurioitua,ja ongelmien juuret johtaa sinne lapsuuteen,yllättäen.Väärät mallit,paljon pahaa.Hän ei edes voi katsoa niin syvälle,jotta voisi alkaa parantumaan... Tämä oli jotenkin kauhean lohdutonta :( Minä sen sijaan olen avoin,en patoa tunteita jos vaan joku jaksaa minua kuunnella.Minulla on terapeutti,joka lupasi kulkea rinnalla vielä jonkin matkaa. Mutta se suru,joka otti minusta otteen eilen.Se lopullisuus,vaikka kukaan ei olekaan kuollut.Hän on elossa,hän jää elämään minunkin elämäni osana meidän lapsen kautta.En tiedä onko se tässä kohtaa ahdistava vai lohduttava tieto/ajatus... Helvetillinen pett...

Kuolettava myrkky on isketty Odotan tuskallista kuolemaa Viimeinen hengenveto ennen uutta elämää Kuolema. Siltä se nyt tuntuu,tai alkava kuolema.Mitä sekin on??? Tätä. Kidutetaan henkihieveriin ja sitten vain et jaksa enää Luovutat. Sanot,ota henkeni,lopeta. Kyyneleet polttaa,ne haluaa pestä koko naaman,uudelleen ja uudelleen Miksi?Mitä ne kyyneleet tässä kohtaa enään...enkö ole kärsinyt,kitunut,kuollut jo tarpeeksi. No se on vain sydänvereni vuotamista,silmien kautta,ulos. Suruveri pois pois pois Pelottaakin. Mitä seuraavaksi? Nouset aina,sanotaan.Nousen kyllä, vaikka en edes pyytänyt tulla kaadetuksi,maahan tallotuksi. Huokaus,hengenveto. Uuden elämän alku voi olla tässä,jos vaan niin päätän ja haluan. Valheellisen ja epätoden elämän jättäminen taakse tuntuu myös vapauttavalle. Elämäni on totta,joka sana. Ja siinä Totuudessa pysyn,siinä asun,siinä kuolen. The End --------- Chapter One

Kun sä tulit mun elämään,perseaukisena,työttömänä ja asunnottomana,etkä osallistunut edes ruokakuluihin saatikka muuhun, kun mä otin asian sitten puheeksi(kysyin eikö sua hävetä elää yksinhuoltajan siivellä),sä sanoit "kyllä hävettää", mutta eipä ollut tullut sulle mieleen sanoa mulle esim että, mulla ei ole nyt rahaa,sopiiko että maksan sitten kun san rahaa? Mutta ei,eihän tällainen repla kuulunut siihen,hänhän vain ajatteli lusmuilla luonani ilmaiseksi kunnes potkin hänet pihalle.Niin ilkeä en kehdannut koskaan olla,vaikka tuntematon ihminen asui mun luona ilmaiseksi.Semmoinen nössökkä minä olin silloin. En edes tajunnut kysyä mihin sen työttömyyskorvaukset menee... Mä muistan kuinka mua ärsytti.Sitten mietin että no ok,hän auttaa mua lasten kanssa,menköön ruokapalkaksi sitten. Meni joitakin kuukausia ennenkuin hän osallistui rahallisesti.Sekin eka hulluus jonka teki,hajoitti mun eteiseni, se mistä minun olisi pitänyt tajuta että ei,tätä mä en halua,alkoi rahasta. Raha on n...

Aloimpahan oikeen miettimään,että mitä kaikkea oletetaan,tai voisi olettaa ja toivoa,parisuhteensa sisältävän??? Itse olen toki siinä tilanteessa,ja kohdassa elämää/prosessia,että oikeasti,kun ajattelen mitä tahansa parisuhdetta esim omanikäisieni eskuudessa,pidän niitä liki kaikkia tekopyhinä virityksinä.Tällä tarkoitan vaan sitä,että minun päänuppini on nyrjähtänyt nyt sille uomalle,että ajattelen,ettei parisuhde voi olla edes mahdollinen,siis onnistuneena ja onnellisena siis ainakaan.Vaan että väistämättä ajaudutaan tällaiseen säälittävään ahtaaseen tilanteesen,jossa takuu varmasti myös tuo toinen puoli on onneton,jollain tasolla ainakin,vaikkei sitä vielä itse tiedäkään.Siitäpä sitten ajatus kirpoaa seuraavaan kysymykseen,miksi haluta parisuhdetta??? Omasta puolestani voin ajatella,että minulla on ollut biologinen tarve lapsien saamiselle ja sellaiselle perinteiselle perhe-parisuhde-rakkaus -setille, koska olen ajatellut sen tekevän ihmisen elämästä stabiilia ja tuovan siihen pysyv...