Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Olen tänä vuonna katsonut tätä ohjelmaa säännöllisesti. Se on tosi kiehtova reality, ollaan niin ytimessä, että se on aika veristä puuhaa henkisesti. Mielenkiinntoista ollut seurata miten heidän suhteet kehittyvät. Välillä luen MTV3 nettisivulta kirjoituksia heistä, asiat toki on poimintoja tv:ssä nähdystä. Tämä sarja herättää minussa tosi paljon ajatuksia siksikin, koska mieheni ja minä olemme melkein kuin oman elämiemme ensitreffit alttarilla- "kilpailijoita" Tapasimme minun ulko-ovella ekan kerran, silloin joskus, kun hän tuli kahville. Avasin oven ja peräännyin, ajatukseni "ai tuollaiselle minun tuleva mieheni näyttää". En tiedä mistä se ajatus lennähti minun päähäni, mutta kuten aiemminkaan vastaavia, ei ollut ajatustakaan epäillä, ettei se olisi tarkoittanut juuri sitä... Daniel konttasi hänen syliin heti, hän oli päivälleen 11 kuukautta, eikä vielä kävellyt. Muutaman päivän päästä, kun meidän "kahvittelut" oli kestäneet 4 päivää, kävimme yhdes...

alkoi mun minisyysloma!!! Kotiin jäi 1, kun 4 heipatettiin Onnibussiin ja matka kohti Mansea. Mulla oli tärskyt pitkäaikaisen, siis 22 vuoden aikaisen, kamun kanssa, jonka kanssa ei olla kyllä tavattu sitten mun nelikymppisten (ups...) Nyt hän sit pyysi kaupunkiin kahveelle, ja tokihan menin, samalla sain syyn mennä rilliliikkeeseen. Huvittavia huomioita omasta elämästä: ei ole mulle, entisen isomman kaupungin asukille, yhtään eikä ollenkaan tuttua tuommoinen kaupungilla kahvittelu. Minä en oikeasti koskaan käy kahvilla missään muualla kuin joko a) kaverin luona taikka b) omassa keittiössä. Miksikö? No kun se maksaa! Tänäänkin maksoin Latte- kahveesta 3,50e  Manhattanilla. Sillä rahalla sais kaks toppa kahvetta kaupasta. Mutta suurimmaksi osaksi syynä on mun sosiaalinen kömpelyys, usko tai älä, ihan totta!! Mä en osaa. En hitto osaa toimia tuollaisissa paikoissa. En voinut pitkään aikaan edes tilata Subwayssa patonkin itselleni, koska siinä oli ihan liikaa, mitä piti valita....

Ollaan sitten jo keskiviikkoon saakka potkittu tätä lomaa. Mitään muuta jännää ei ole tapahtunut, kuin Vienon ja Milon leiri maanantaista tiistaihin, eli tutustumista uuden seurakunnan lapsityöhön, Me muut jatkoimme elämää koululla kevennettynä täällä kotosalla, ja olemme hyvin tietoisia siitä,että tämä viikko vielä lomaillaan, ja sitten alkaakin taas arki. Arki, niin että lapset palaavat kouluun Arki, niin että Samuel jatkaa kerhoa Arki, niin että mies aloittaa työt uudessa paikassa. MINUA jännittää!!! Miten mies pärjää siellä- onhan uudessa duunissa paljon opeteltavaa, vaikka meneekin tekemään suht samoja juttuja kuin aiemmassakin paikassa. Minua jännittää se, miten minä nyt yhtäkkiä opinkin yksinäiseen elämään uudessa kaupungissa, miten saan rytmitettyä päiviä, koska Samuelin kerhot...ja kun minä taas menen TE-keskukseen käymään, niin saamani ensitiedon perusteella minua tullaan ohjaamaan samanoloisiin ryhmiin, joissa Tampereellakin olin. Siitä muodostuu ongelma: Samuelin kerh...

Mitä sanoisin, mitä puhuisin. Mitä tuntisin? Voisin piirtää nyt tähän kohtaan viivan. Muutto on ohi, nyt alkaa Elämä. Nämä reilut 3 viikkoa ovat olleet pakkotyötä päivästä toiseen, niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Aikamoisen uuvuksissa ollaan koko porukka. Daniel oireilee väsymystään super-mega levottomuudella ollen tosi rasittava, siis hyperrasittava. On vaikeaa ohjata muksua, joka ei tunnu kuulevan mitä minä sanon, tai sitten ei ymmärrä. Tai ehkä ei vaan osaa toimia- omantoiminnanohjauksen vaikeudet näkyivät jo aikoinaan eskarissa, ilman sen kummempaa stressitekijää taustalla. Mutta joo, kaikki me ollaan väsyneitä. Yhtä lailla minä oireilen. Olen aika hukassa, se hölmö vierauden tunne omasta itsestä on oikeasti ihan pimahtanut. Ihan kuin ei tietäisi kuka olen ja missä olen, missä mun paikka onkaan??? Kuormitun kauheen nopeasti kaikesta hälinästä, ja hermosto menee ylikierroksille. En siis "hermostu", mutta tunnen kun mun kropan hermosto alkaa ihan tutisuttaa käs...

Heh, olin näemmä viimekin viikolla tiistaina asialla täällä, niin se aika vaan menee!! Juuri tänään mietin tätä juttua, kun lähdimme jo aamusta liikenteeseen-- Ipanan kerhoonviennin jälkeen mies haki Dressmannin tilauksen, ja todettiin, että takki pitää vaihtaa. Ja helpoiten se kävisi liikkeesä. Joten suunnistus lähimpään Dressmannin, josta onneksi löytyi kiva takki miehelle. Siitä sitten loikittiin Luhta Outletin kautta ekaa kertaa labraan tässä kaupungissa. Vuorossa oli taas INR, se on viimeksi katsottu 3 viikkoa sitten, joten kiinnostuneena odotan mitä huomenna kommentoidaan... Mutta eihän se nyt ihan putkeen mennyt. Minulta ei saatu käsitaipeesta otettua verta!!!! Voi hemmetti, kyllä mä tiedän, että mun suonet on huonot, ja toisinaan ne tekee juuri tämän, että ovat niin syvällä, ettei kaivelutkaan auta. Hoitaja joutui ottaa käsivarren yläpuolelta avoneulalla sen näytteen! Voi jumankekka oli taas huippufiilikset tästäkin säädöstä. No ei muutaku takas kotiinpäin, ja hakemaan Ip...

Viikko on taas hurahtanut, ja voin kertoa, että olen ollut joka päivä ihan tapettu mato! Paljon , siis melkein jo kaikki, ollaan saatu paikoilleen, mutta viimeiset 2-3 laatikkoa ottavat koville, koska ne sisältää kaikkea lajittelematonta sälää (minkä olisi voinut vaikka deletoida jo aiemmin taikka nyt voisi kerätä jonkun lahjoituspussin jonnekin suuntaan maailmaa) joka on todella raskasta paikoilleen laitettavaa. Mitä ihmiset tekevät tällaiselle jakojäännökselle, joka jää pyörimään nurkkiin???? Ja on kuitenkin ikäänkuin tarpeellista. En tiedä, mutta halusin tyhjentää yhden laatikon loppuun, ja nyt se sälä on olkkarin lattialla, nice. Ehkä se siitä johonkin kulkeutuu? Olen saanut kulkea monesti neulepalttoo päällä täällä. Sisälämpötila on kyllä ihan "asiallinen" 21 astetta, mutta meidän vanhassa kodissa oli jopa talvella noin 24 astetta ,ja kesällä 26-28... Joten ihmekö tuo, kun tuntuu välillä niin hyhmäreelle näpitkin, että ihan voisi hanskoja kaikella. Viimeydestä huol...

En muista milloin olisi koivet olleet näin kipeät. Ne otti nyt itteensä ihan huolella tämän muuton aikana, ja tämä kämpässä ravailu vieden kamoja paikkoihin, on ollut yhtä tuskaa. Nyt pari- kolme iltaa, jalat on olleet tosi kipeät. Nilkka turvonnut ja liki liikkumaton ja vasemman jalan asentovirhe resonoi nyt siis ihan reiden ulkosyrjään sekä sääreen ,ja uutuutena se, että jalkapohja on aivan mukuroilla, siis kosketusarkoja lihanjumeja täynnä- jalkapohja!!! on nimittäin huumori koetuksella. Nytkin pitäisi siivota edes keittiö siihen kuntoon, että ystävän kehtaa hyvillä mielin päästää synttärikahveille, mutta ei tämä oikeen etene, kun en seistä kärsi!!! Että antakaa mun nyt kaikki kestää!! Lapset siis eilen jatkoivat koulunkäyntiä täällä uudessa koulussa. Päivät olivat menneet hyvin, mutta tottakai se jännitys sitten purkaantui illalla (siis iltapäivästä saakka toki) kotona, ja näyttäytyi riitelynä ja jumputteluna. En oikeasti vieläkään, 24 äitivuoden jälkeenkään tajua, mitä laps...

Tässäpä ne nyt sitten ovat: 5 päivän pyykit. Kasa näyttää vaatimattomalle omaankin silmään.   Ja tällä setillä sitä aletaan nyt kukistaa.(kuvat väärinpäin tietty,pöh) Alla siis LG Direct Drive 8 kiloinen pesukone ja päällä Samsung 8 kiloinen ilmalämpöpumppu kuivuri. Eilen tosiaan tulivat aamulla, ja hienoisia hikikarpaloita meinas tiputtaa päästä, kun zuumailin, mahtuuko ne kylppärin ovesta sisään. Meidän vanha konehan ei mahtunut poijjaan kylppäriin sisään, ennenkuin pienoinen ovenkarmi- episodi tehtävä ensin. No meidän koneet mahtui hyvin, onneks. Mutta on niin erilaisia ohjelmia, jotta aivan pää pökerryksissä. Pistin sitten aamusta pyyhkeitä koneeseen ja meinasin sitten, että no tokihan ne puuvillaa ja 60 astetta vaativat. Joo, pesukone tykkäs että niitä pitää sitten myllätä 3 tuntii 50 minuuttia!!! Voi vee ja en minä sitä osannu enää muuksi muuttaa. Sitten lueskelin manuaalia lisää ja totesin että ois voinunna jonkun muunkin ohjelman laittaa... Nyt sitte...