Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Elämäni helminauhaan on punoutunut viime aikoina tummanpuhuvia helmipäiviä, jotka luovat alakuloista ja pelokasta tunnelmaa koko elämänketjuun. Meidän pitäisi olla onnellisen uuden alun edessä, mutta näin ei ole. Pahuuden energiat saaneet miedät taas kiinni ja riivaaja kiusaa minua ja lapsia niin, että emme kestä tätä enää kauaa. Usein olen optimisti, eli typerä sinisilmäinen hyväuskoinen ääliö, joka ajattelee yhden kauhun mentyä ohi, että kyllä tämä tästä. Kyllä tämä tästä hyväksi muuttuu, paremmaksi edes. Että jonain päivänä se kiusaaja ei enää kiusaa, kun se tajuaa. Mutta ei se tajua. Ja minä en jaksa hoitaa enään. Liikaa pettymystä, petetyksi tuloa, petettyjä lupauksia. En osannut olla tarpeeksi luja ja vaatia näyttöä. Uskoin vain sanoja,  vaikka samaan aikaan sisimpäni huusi hysteerisenä että usko tekoja, usko energiaa jonka tunnet- energia ei valehtele.Sanat ja lupaukset valehtelevat.Teot puhuvat puolestaan. Ei kukaan ole (kai) yksinomaan riivaaja ja kiusaaja.Kai ...

Tervehdys! Kului todella hyvä tovi,ennenkuin avasin tämän salaisen arkkuni uudemman kerran. On oikeastaan aika huh-huh- hengästyttävää katsoa taaksepäin aikaa, mitä kaikkea siihen on taas kuulunutkaan.Verta hikeä ja kyyneliä, ja voin vannoa että kirjaimellisesti kaiken lisäksi. Tänään on meillä ollut muuttopäivä. Kello soi 6.40, ja jälleen kerran huonosti nukutun yön jälkeen ankea herätys aamuun. Jaa miksikä me nyt niin huonosti nukumme? No jaa-a, syinä voisi mainita alkuun meidän nukkumapaikan.Juu-u, turha puhua sängystä, koska olemme nukkuneet lattiapedillä jo hyvän tovin, sattuneesta syystä ;) Kaksi joustinpatjaa liukkaalla parketilla. Toimi melkein hyvin niin kauan, kun meillä oli yhtenäinen petauspatja, ja patjat oli köytetty toisiinsa muotoonommellulla lakanalla. Sen jälkeen kaikki onkin ollut yhtä komiikkaa, paisti ettei ole ollut, vaan hiton huonoa nukkumista. Aamuisin patjoilla on puolen metrin väli ja siinä välissä, lattialla, nukkuu pienimmäinen lapsi, joka on toki yön ...

Blogi on ollut hiljaa. Oikeastaan tietoisestikin, koska en halua toitottaa joka tuutista sitä, miten karmeaa hommaa muuttaminen on. Vielä hetki sitten ajattelin, että nooo, pakkaaminen on ihan iisi juttu, vallankin kun hävittää kamaa samalla. Eihän meillä oo paljon kamaa. No, kamaa on hävitetty ihan sikana, mutta pakkaaminen on edelleen perziistä. Ja se kaman paljous on varmaan vähän suhteellinen juttu? Miten hirveästi voi olla ihmisellä säilytettävää kamaa? Yritin samaan aikaan kun laitoin tavaraa laatikoihin, seuloa ne tärkeät jutut, ne säilytettävät. Mutta siitähän se homma vasta levähtikin käsiin!!! Nyt mulla on myytävää annettavaa kierrätettävää ja pakattavaa,ja kaikki ne käy mun hermoon!! Vauvanvaatteet meni myyntiin, jätin oikeastaan "en mitään" itselle muistoksi. Tuskin kadun. Lapseni eivät mahdu enää niihin vaatteisiin, itse en tarvi ja omat lapset eivät toivoakseni saa lapsia lähimpinä vuosina. Tytöille ajautunutta vaatetta...sitä oli laatikko ja pussitol...