Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Elämä on kasvamista.Ei se jää paikalleen vaikka mikä olisi.Nyt kyllä tuntuu että viimeiset vuodet ovat olleen samassa suossa tallaamista,ilman että siitä on kehittynyt ainakaan mitään muuta pysyvästi positiivista asiaa,kuin pienimmäinen lapseni... Olen uuden edessä.Elämäntilanteeni ei ole ollut pitään aikaan tällainen.Mahdollisuuksia olisi lähteä uuteen lentoon,nousta pilvien päälle,jos enää osaisi lentää. Minne hävisi se sisälläni asunut voimakas luonne ,joka nämä vuodet taisteli oikeuksistaan ja oikeudenmukaisuudesta? nytkö olen voittaja,saanut vapauteni?Mitä sillä nyt teen?En halua olla näin.Turvallinen vankila tuntuu juuri nyt paremmalle vaihtoehdolle,ja huomaan miettiväni,millä lailla voisin vielä elää siinä ristiriitojen aallokossa. Miksi haluan sitä?Pelottaa kai liikaa tämä uusi,kun mistään en vielä mitään tiedä. En edes tiedä,onko maailmassa enää ketään. Minun maailmani on kutistunut hyvin pieneksi ja mielelläni jäisinkin tähän umpioon,koska en tunne että tarvin mitään muuta. O...

Joka paikkaan ne seuraa,muistot. Vein juuri muksun tuonne 20 kilsaa pöpelikköön,kaverinsa mökille.Hyvä fiilis ajella ja silleen.Sitä mukaa kun tiet kaapeni ja alkoi tulla sellaisia isoja vanhoja taloja...minun mieli synkkeni kuin myrskypilvi olisi peittänyt auringon. Kun sain muksun jätettyä,ja kotimatka alkoi ilman seuralaista,annoin sen taas tulla.Tai eipä se lupaa taaskaan kysynyt,se itku.Väänsi vaan naaman kaauheaan mutkaan,kun ajatukseni pääsivät niihin taloihin. Niihin Unelmiin,joita  meillä oli. En ehtinyt koskaan jutella syvällisesti siitä,miksi mies olisi kaivannut syrjempään asumaan.Puhui usein siitä,että olisi mukavaa,ja sanoi että minäkin tykkäisin siitä.Hän oli ihan oikeassa,olisin nauttinut sellaisessa paikassa asumisesta,mutta pelotti välimatkat,mitä jos jään SINNE yksin jne. Rikootut Unelmat.Se minulle tuli mieleen tästä ajatusketjusta.Rikki menneet unelmat,mutta myös muussa merkityksessa "rikotut" unelmat,ja elämä Kiroan taas kyynelten keskeltä tätä elämää On...

Mulla ei ole enää sitä jotakin,joka sanoo,että mennään sinne ja tehdään tätä.Olen ihan omavarainen tässä asiassa,eli en osaa lähteä mihinkään.Nyt tunnen taas ahdistuksen puristuksen,kun olen tänään yksin,4 lasta ovat menneet isiensä luo päiväksi,ja minä olen .Ajatuksenkin tasolla lähteminen...lähde lomalle,lähde pois kotoa...en minä pysty!!! Katselen näitä tunkkaisia nurkkia,enhän minä voi lähteä mihinkään kun kaikki asiat on ihan kesken. Kodissa hommat levällään,päässä ja sydämessä vielä pahemmin.Minä vaan en voi lähteä mihinkään. Kova ahdistus puristaa rintaa ja itku tekee tuloaan. Se joku joka ennen aina sanoi että mennään tuonne ja tehdään näin,ei edes haluaisi enää olla täällä. Minä luulin kun vielä viikko sitten heräsimme samasta vuoteesta ja joimme aamukahvit yhdessä,että hän haluaa olla minun kanssa.Sitten kävi mitä kävi. Tänään ymmärsin,että hän ei olisikaan onnellisempi minun kanssa. Mikä naurettava ja säälittävä olento olenkaan,kuinka saatoinkaan kuvitella,että hän olisi oik...

Äidin irvikuva olen tälläkin hetkellä. Ei auttanut vaikka mies lähti,olen edelleen paska mutsi. Äreä ja kireä,hermostun melkein heti jos mukulat ei usko puhetta,en jaksaisi toitottaa samaa asiaa monta kertaa ja sitten ärähdän, Kiusaan itseäni viesteillä miehen kanssa,ihan tyhmää.Mitä meinaan,kysyn itseltäni.Ärsyttävää!!! Haluisin mun elämän takaisin,haluisin leikata miehestä ne paskat osat pois,mitkä pilas meidän elämän. Ja oon niin vihainen että hän pilasi avioliiton.Pakottaa minut rikkomaan valani,en kestä. Avioliitto on niin tärkeä juttu mulle :( Se on ihan mieletön lupaus.Oikeasti ottaa niin päähän. Tunnen ihan hirveää ärsytystä miestä kohtaan,en voi ees sanoin kuvailla. Haluisin olla sille ihan hirveän ilkeä :( Mutta ikävää tämäkin,on ikävä siis.Helpotti omaa oloa kun viestitteli,vaikka sitten ketuttikin sata kertaa enemmän.Tuntuu että mut on niin petetty,niin kusetettu,ja toisella on nyt mukavaa. Halutaan tavata muksuu kun itselle sopii.... kun äiti on ensin viimeisillä voimillaa...

miksi mun silmieni taakse piirtyy kuvana esiin ne mantelinmalliset silmät,joissa väreilee kyyneleet. Miksi mä tunnen ja tiedän että hän "tietää taas",hän suree. Sureeko menetettyä perhettä ja rakkautta,lastaan? Sureeko menetettyä kiinnekohtaa elämässä,tuttua turvallista ja helppoa elämää,jossa saattoi voimiaan näytellä.. Yhtä kaikki. Ikävä on :( 4. päivä vasta....

Taas itkettää. Tänään itkin julkisesti katkeria kyyneliä. Itkin heille,joille levitin koko liki kuuden vuoden paskasäkin silmien eteen.Sain kannustusta ja rohkaisua,ja minulle kerrottiin että olen ollut todella kovilla,eikä ole ihme että psyykeenikin renaa.En melkein voisi uskoa asiaa todeksi,kuinka kovilla olenkaan ollut,ellen olisi itse sitä kokenut. Asiantuntijaraati oli hyvin ammattitaitoista.He osasivat kysyä hyviä kysymyksiä ja toki suosittelivat jatkamaan psyk.sh:lla käyntiä.Siitä en todellakaan luovu ainakaan tappelutta...nytkin vaan odotan tiistaita,että pääsen sinne!!! Sitä ennen on purettava tätä ahdistusta johonkin/jonnekkin... ...vaan tästäpä tuli huvittava sivujuonne mieleen...elämäänsä kyllästyneet tai siipeensäsaaneet yksilöt kulmakuppilassa nuokkumassa tuoppiensa ääressä.Yhtä rasittavaa juttua tulee sieltä,kuin minunkin suusta/näppikseltä.Minusta tuntuu että tukijani ovat jo uupuneet,vaikka ollaan vasta alkumetreillä.Siksipä siksi koitan vuodattaa tänne tätä oloa- luul...

Muokattu teksti teinityttären näppikseltä...riipaisevaa,omaa kokemusta... Eilinen.. ei ollu paras mahdollinen lauantai. Porukat alko riiteleen, tavaroit viskottiin ja kummatki kiros toisilleen. Muunmuassa langaton hiiri lens ovea päite ja imurin putki taitettiin ~80° kulmaan. Pakenin riidan keskelt pyöräillen tähän lähelle ostamaan näppäimistöä.   - Kun olin sen saanut, äiti soitti ja ilmotti että kotiin EI saa mennä.. niin kauan kun isäpuoleni on siellä. Pelästyin ihan hirvittävästi, koska tiesin että isäpuoli laittais kotimme alas. Sillon äiti oli viemässä 10-vuotiasta pikkuveljeeni kaupunkiin mukanaan 3- ja 6-vuotiaat veljeni. - Sovittiin äidin kaa ett vie veljen ensin ja saapuu sitten Lidlille.  - Masennuksen ja stressin alla kävin ostamassa mehujään :3 se oli niin kauan hyvää kunnes äiti ja kaks veljee saapu. - Mietittiin pitkään, siis noin puoli tuntia, että mitä tehdään. Isäpuolella oli äidin pankkikortti, joka siis EI OLLUT hyvä asia.. oltiin paniikissa jos se käytäs t...

Hui hiisi kun tuo biisi alkoi päässä soida. Se on aika karua kieltä siitä,millaiseksi ihmisten välit muuttuu,kun meistä tulee kaksi erillistä olentoa. Parisuhde ja avioliitto,niin pyhiä juttuja minulle,niin herkkiä,niin vakavia,ja viimeiseen saakka niiden puolesta taas taistelin. Siis,taas. Ei ole avioliittoakaan tehty minua varten tässä elämässä. Hassua oikeasti,ne ainoat asiat joita halusin elämässä; lapset,perhe, niin ei. Ai mutta,enhän minä vakaata parisuhdetta toivonutkaan,ajatella! Muistakaa lisätä se toivelistaan,ettei jää maailmankaikkeudelle epäselväksi. Ironiaa. Koko päivä meni vähän kuin unessa,sitten yhden jälkeen kun eka lapsi tuli kotiin,aloin herätä horroksesta.Sitten amitsu viestitti,että tulenko hakemaan,ja totesin että tuun,jos tuut kauppakamuksi ;) Niin me sitten käytiin yhdessä kaupassa,ja voi vitsi miten on hyvä käydä kaupassa poijjaan kanssa,jonka on kouluttanut hintatietoiseksi ja ruuanlaitosta ymmrtäväksi,mutta sanottakoon että se ei ole äidin ansiota,siis se ru...

Muutama pv sitten,ehkä alkuviikosta,sanoin äidille,että mun raja on nyt täyttynyt.Tuli vaan tunne,että johonkin se raja on saatava ja se on nyt tässä.Koin kovasti ahdistusta ja olisin paennut minne vaan,jos se olisi mulla mahdollista. Siinä alkuviikolla ei ollut tapahtunut edes mitään pahaa/hankalaa,vaan duunailtiin sovussa tässä kotosalla juttuja,olihan ukko sairaslomalla edelleen (yht 2kk oli) Mutta sanoin kumminkin äitille näin,ehkä jollekkin kaverillekkin sanoin,en muista.Ehto oli "jos vielä rikkoo jotain,niin homma loppuu siihen" Pidin sitä kuitenkin aika kaukana olevana asiana sen hetkisen tilanteen huomioiden. Ei tarvittu kuin muutama "vastoinkäyminen"...lauantai aamuna "määräsin" että kotona pitää ruokailla ennen reissuun lähtöä,mies olis halunnut pikaruokaa. Sitten kehtasin vaatia,että samat säännöt (joita hän mulle koko ajan toitottaa) koskee myös meidän yhteistä lasta- kyseessä oli "SUN on pakko syödä muuten et pääse mukaan" mutta toin...

Ohhoh,sepäs sattui. Onneksi olin muutamia päiviä aiemmin tehnyt päätöksen,että seuraava kerta on viimeinen. En missään nimessä uskonut että se seuraava kerta tulisi niin nopeasti.Kaikki piti olla kivasti,touhuttiin juttuja kotona jne. Mutta ne näkymättömät voimat jotka piinaa joitakin ihmisiä,jostain tuntemattomista syistä,mutta joiden (niiden syiden) nimi on kuitenkin "sinun syy" "miksi sinä et" "näin ei olisi tapahtunut jos sinä et olisi sitä-tätä-tota" Syiden nimiä,joita en tunne. Miten voi olla jonkun muun syy,jos käsi nousee tekemään pahaa? Näyttämään "omaa voimaansa ja erinomaisuuttaan" pelottamaan uhkaamaan alistamaan Minun järkeeni ei mene,joten on parempikin että tuonsortin ihmiset eivät enää näille huudeille lähesty,ikinä koskaan milloinkaan enää,minun ja perheeni elämää. Vapaus,mille se tuntuu? Ehkä sille,ettei tarvii koko ajan kuulostella,tapahtuuko jotain epämiellyttävää,epäoikeudenmukaista... vaikkapa lapsen haukkumista,kiroamista l...

Tällainen kuva pongahti silmiini aamun rutiininomaisella surffailureissulla :) Heti kun olin lukenut tekstin,lamppu syttyi päässäni- tässä on selitys juuri tähän mun elämään. Minun toivo on suurempi kuin pelko. Olen huomannut usein,että en "osaa" pelätä elämää.Miksi pitäisi? Pelko blokkaa niin paljon hyviä tunteita,etten tajua kuinka selviäisin,jos vielä pelon antaisin tulla tähän tunnekaruselliin! Tämä alati "toivova" elämänasenne on monimutkainen ja usein muita ihmisiä häiritsevä,sikäli,etten heitä herkästi pyyhettä kehään,vaikka ilmeiset syyt siihen liki pakottaisivatkin. Uskon toivoon. Tosin ymmärsin myös sen,että ...vaikka toivosta ei tarvitse koskaan luopua,on hyvä tarkastaa mitä toivoo. Minä olen toivonut väärää asiaa.Olen toivonut ja pitänyt näpeissäni pyyntöä avioliittoni kestämisestä. Sen sijaan minun olisi pitänyt toivoa parempaa huomista. Sitä minä tarvin. (lopputekstit editoitu 24.5.)

ongelma on  "vesi hanhen selässä" Pysyykö? -no ei pysy Eli kaikki apu jota ollaan jo saatu/voitais saada yhdessä/jota mies voisi saada itselleen kun vaan viitsisi hakea....,valuu hukkaan,koska mies on kuin hanhi,ei se ota vastaan asioita niin että sisäistäisi ne oikeesti.Jotkut ei vaan pääse yli hallinnan halustaan,eivätkä ymmärrä kuin tärkeää on kohdella muita nätisti- ja olla provosoitumatta kaikesta naurettavasta. Eilen pari settiä taas lapsellista menoa,ja mulla ei taas juuri oo sanoja mitä sanoisin. Haluisin vaan häipyä,enkä koskaan tulla takaisin.Näin tekisinkin ellei ois lapsia. Haaveilen sellaisesta että me vaan kadottaisi,mutta enhän mä voi jättää asuntoa hänen armoille,koska mun nimillä,minä vastuussa kaikesta mitä hän hajottaa! plaah. Voima voima voima,missä oot,mikset auta mua toimimaan..

Tämä aamu alkoi voimainkoetuksella,itsestäni riippumattomista syistä,ulkopuolisten,sanoisinko jopa pahan voimien jyllätessä. Sitten tulin tyypillisesti koneelle,lukemaan mitä muualla tapahtuu (siis facepäivityksiä ja uutisia ym) ja kohtasin heti monta tarinaa siitä,miten äiti on kovilla.Niin kovilla,eikä kukaan tajua sitä,koska äitihän on superihminen,koska hän on lapset halunnut. Niinhän se tarina menee,minun exäni mielestä ainakin.  http://www.huonoaiti.fi/ihanaa-lapsi-menee-tanaan-viikoksi-isalleen/ http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/arki/terveys/armoa_ala_ota_paineita Samaistun molempiin juttuihin hyvin. Lisäksi päivityksistä kuuli parillakin ystävällä olevan tiukkaa lasten kanssa. Kun kommentoin heille tätä kliseistä "voimia" sanaa,toivoin todella,että siitä olisi edes vähän apua. Voimia tarvittaisiin siihen,että saisimme kaikki elämmme rullaamaan kuten parhaaksi olisi kaikille. Voimia vaan ei itsestään synny,siihen tarvitaan latautumista. Supervuosieni yli puoleenväli...

Olen puhunut kauan,kauan jo,etten elä ns.vanhaksi.60 vuotta on jotenkin maksimi mun ajatuksissa.Ja tämä ei tarkoita,etten haluisi elää,vaan tämä on vain tieto,jonka totean olevan näin. Joku sanoo että kerjään ikävyyksiä tai älä mantraa tuollaista. Ja kun kerroin joskus että tunnen aikani loppuvan,sitä pidettiin masentuneen mielen temppuina,vaikka silloinkin tunne oli juuri se - tieto- näin vain on.Ja se mikä on,sitä ei muuta kuin maailmankaikkeuden uudelleen kirjoittaminen. On oikeasti hölmö tunne tuntea,että se mitä on vielä tehtävänä,on lapset ja heidän elämänsä "alkuun" saattaminen.Minulla ei ole niinkuin muuta tekoa tässä elämässä enää,olen tehtäväni tehnyt.Istuttanut ikuisuuden siemenen lapsiini,muistuttanut mistä he ovat kotoisin,ja se,että eivät unohda taitojaan.Minulla on niin kauniita sieluja lapsinani,etten voi kuin haukkoa henkeäni sen loisteen edessä. Maan tasolla he ovat haastavia ja raskaitakin lapsia,mutta kun koetan ymmärtää paremmin heidän maantason ongelmia ...

Peili RÅGRUND 39e  Lisähyllyt käsittelemätöntä hyllylevyä yht 4e Pumppupullo saippualle ja hammasharjamuki yht 7e DRAGAN laatikot 2pkl 10e  LILLHOLMEN-lamppu 10e LILLHOLMEN wc-paperipidike (ei näy kuvassa) 8e Seinämaalit (valkoinen+ turkoosi) yht noin 20e,eli maalin kulutus oli noin 1,5l LOVE-naulakko (oli jo aiemmin ostettu,muttei ollut löytänyt paikkaansa vielä)  8e Kranssi made by lapsonen 10v (äitienpäivälahja) sydännaulakko vanhoja peruja,korukoukuksi MOLGER-hylly 40e (tämä oli jo) BYHOLMA koreja,vanhat nämäkin (ei ole enää valkoisena Ikeassa)  VIRRING-matto,oli jo (10e) Saan noin-summaksi 100e,mitä kustansi vessantuunaus laskien mukaan nämä hankitut jutut.Ilme kirkastui ja tuli siisti alakerran vessa. Mii laik :) Eipä tässä taas muuta tällä erää. Päätä särkee monettakohan päivää... ai niin! vaihdoin tabletti-elämään :) testing testing 

En osaa tehdä kiukkuhymiöö,mutta kyllä on taas hermoa kivistänyt itselläkin tämän viikon,oikeastaan eilisestä kun tuli ilmoitus,että meidän pitää purkaa vaivalla väsäämämme kissojen ulkoiluaitaus,koska se rumentaa JULKISIVUA! Jumalauta,kenen silmää se nyt sairastaa,ilmeisesti jonkun,kun on nähty vaiva valittamisesta. Olin niin onnessani kun rakennettiin tuo kissakoppi,jossa voi antaa niiden hengailla vapaana,kiipeillä ym.Mutta onhan se nyt kamalaa kun tollanen kissakoppi on pykätty asuntomme seinää vasten. Tehtiin se siksi,kun löysimme kissamme roskiksesta! Joku kiva ihminen siis laittanut vapaana kulkevan kissan sinne,eli ei todellakaan voi kissoja pitää vapaana ulkona,ihmiset on niin hulluja,että kun luontokappale saadaan kiinni,niin sitä kiusataan rääkätään ja jopa tapetaan. Minun eka kissa teki elämänsä suhteen väärän virheen,antaen itsensä kiinni vieraalle,joka katkoi takajalan.Kissa ei koskaan toipunut siitä,kuihtui pois ja sitten hänet piti päästää sateenkaaren toiselle puolen.J...

Ostin pari kuukautta sitten ensimäisen androidini,enkä tietenkään halvimmasta päästä ostanutkaan.Tykkään siitä,koska se on Googlen kanssa niin käsikädessä kulkeva vehje. Mieleeni juolahti aika pöllö ajatus,koska pääasiassa puhelimeni on surffilautani,ja harvakseltaan edes puhelutoimintoja tarvin,että jotta koska kun,jos vaikka pärjäisi kaiken nettailunsa ja puhelunsa ihan tabilla ;) Nämä on ihan tyypillisiä ajatusvirtojani,että supistetaan asiat -tilanteet mahdollisimman kompaktiin muotoon,niin että ne ovat helposti pyöriteltäviä. Tabihan on ihan nykyaikainen vehje,jolla saa kyllä ihmisen kiinni kun niin vaan sovitaan.On erilaisia apseja ja mahdollisuuksia- ja on tietty niitäkin jotka haluavat vain soittaa :) ja sitä varten pitää olla tietenkin puhemahdollisuuskin. En tiedä miten hermostuttavaa se lopulta olisi kuskata tabia käsilaukussa? Tosin merkitsen puhelimeni kalenteriinkin nykyään suoraan kaikki jutut,vaikka minulla on kyllä extrakaunis "paperikalenterikin",siinä malli...

Ei voi sanoa että kunnialla,mutta selvittiin sellaisella 50% ragea ja 50% onnea sekoituksella. Lapsilta sain ihania itsetehtyjä juttuja ja kortteja,nelosluokkalainen oli tehnyt leivät valmiiksi ja sain hipsiä rauhassa aamupalalle -edellisenä iltana tytr kysyi,haluanko aamupalan sänkyyn,ja kieltäydyin ehdottomasti,koska monista paheista huolimatta sängyssä syöminen ei ole yksi niistä. Mies lähti pienimmän kanssa heppatalleille,kun muut ei yhtäkkiä halunneetkaan lähteä :/ Taisi olla heille liikaa se kiireinen aikataulu joka oli minunkin mielestä mukamas-aikataulu,ei olisi niin kiire ollut,mutta mies nyt päätti että oli. Totesin että hiivatin hyvä että lähtikin,saan olla rauhassa.Muksut katseli telkkaria ja leikki. Mutta sitten minä pilasin kaikki. Ajattelin vähän siistiä paikkoja,koska eihän minulla,kotiäidillä,parempaakaan tekemistä ole.Tyhmänä kuvittelin sitten taas,että tottahan nyt TÄNÄÄN lapset haluaa auttaa minua... vaan pettymyksen sain tästäkin,ja pahoitin oman mielen kun odotin,...

Pitää vielä kirjoittaa sananen siitä,kun eilen törmäsin Play-kaupassa Bloggerin kännysoftaan.Tottakai latasin sen heti,mutta kokeilin nyt aamulla vasta.Itseasiasssa yritin tuota nettipäiväkirja -postausta kirjoittaa sillä,mutta ohjelma hävitti tekstini,kun kävin välisivulla muualla,tarkoituksena kopioida tekstipätkä muualta siihen.Eli tekstit hävisi ja vastassa oli blanco sivu- aloitappa siitä.No empä aloittanut,vaan kaivoin koneen esiin :) Tämä on tuttua puuhaa; aamukahvi ja läppäri,rikkumaton yhdistelmä. Eli siis miinuksia tuli heti tästä jutusta,ja multisämplääjä ei varmaan muista tätä seuraavalla kerralla,vaan hävittää monta hyvää ajatusta tällä tavalla. Kuvan liittäminen oli helppoa,mutta ainakin editori näkymässä kuva oli vain musta laatikko,joten en tiedä olisiko tullut kuva mukana vai ei. Softa mainosti että voi ottaa kuvan suoraan kameralla,mutta minulla ei ainakaan onnistunut. Nytkö se hetken ilo vaihtuikin jo pettymykseen? Voi kyynel. Jatkan testailuja :)

Törmäsin tällaiseen eilen,ja olin hyvin hämmästynyt. Olen tottunut lukemaan tältä julkaisijalta positiivisia,kivoja juttuja,ja tällainen kannanotto hämmästytti melkoisesti. Tätä oli kommentoitu mm sillä,että FB on sosiaalinen media,eikä päiväkirja. Jokaisella on oikeus käyttää sosiaalista mediaa omiin tarkoituksiinsa,kunhan se ei loukkaa ketään ja mukaelee muutenkin lainsäädäntöjä. Mitä se kertoo valittajasta,jos hän narisee jonkun toisen päivityksistä? Eikö ollut mieleistä sisältöä,mutta pakko vain seurata mit tämä henkilö tekee? FB:ssä on julkaisun yläreunassa klipsi,josta voi ilmoittaa ettei halua tämän julkaisijan postauksia nähdä,niin yksinkertaista. Entäpäs sitten Instagram,jossa jaetaan kuvina omaa elämää.Joku haluaa julkaista omakuvia,joku muunlaisia paloja elämästään tai asioista joista pitää-nauttii... Tietenkin on paikkoja,jotka on luotu nimenomaan nettipäiväkirjoille,niinkuin tämä Bloggerkin on.Ymmärrän kyllä,ettei kaikki halua kirjoittaa yhtä asiaa tuonne,toista tänne,ja k...

Eilen tosiaan eskarin palaverin jälkeen,nousi kysymys päässäni- kuka näistä lapsista tarvii oman huoneen rauhaa?Eniten siis. Jaettavana 3 makuuhuonetta,jakajia 5,kun mekin muutettiin makuuhuoneesta pois,ja tehtiin alkovi olkkariin.... Vanhimmalla,jo siis täysi-ikäisellä,on ollut aina oma huone siitä lähtien kun huonekaverinsa muutti kotoa pois,siis kohta 4 vuotta.Perusteluina yksinäiselle asumiselle on ollut ikä ja as- diagnoosi,joka niin ikään vaikutti jossain kohtaa hänen elämäänsä siihen,että muiden ihmisten sietokyky oli aika heikko.Nykyäänkin väsähtää tästä hulabaloosta,mutta yllättävän hyvinkin sietää toisinaan,siis jopa ihan hymy huulilla :) Keskusteluissa tosiaan mainittiin taas siitä,että "stressiprofiili" menee keltaiselle,kun on hälyä ja liikehdintää ympärillä.No täälläpä sitä on tarjolla sitten aamusta iltaan :( Se väsyttää kaikkia,se saa kaikki puolustustilaan.Ja lisätäämpä vielä tilanahtaus.Jopa tuleekin muheva keitos,oikeen kunnon myrkkysoppa! Kukaan ei voi hyv...

Eilen tuo ukko sitten tempaisi mulle kuulosuojaimet päähän.Alkoi tällä mammalla paukkua sietokyky ääniin taas niin huolella,että.Kauhea väsymys riivaa jatkuvasti,lie hiton huono sokeritasapaino,ja siitä saa tietty syyttää vain itseään. Tänäänkin sain suojat korville,kun tulin 2 tunnin palaverista ja olin ihan tillin tallin.Istuin koomassa pöydän äärellä leivän ja kahvin kera,ja koitin suojautua hetken melusaasteelta ja saada jonkun elpymiskokemuksen.Sitkeästi yritin taistella,mutta pakko oli kallistua vaakatasoon hetkeksi. Mun urotyöt tälle päivää siis 2 tunnin Ikea-vaellus ja ruokailu siellä,ja sen päälle palaveri.Ja muija on aivan kaput. Ukko sen sijaan oli päättänyt omatoimisesti alkaa vessaremontin alkutoimet,kun olin poissa.Poissa oli siis lamppu ja peilikaapit,vain likaiset seinät möllöttää nyt vessassa,mutta ne ei onneksi ole minun vaivani- mun vaiva on vain päättää maalin sävy,jolla ne maalataan.Niin ja se peili,koska Stave ei mahdukaan tuohon lampun paikan ja kaakeleiden välii...

Ajattelin jos laittais yhden kokonaisen angstiblogin pystyyn,kyllä nimittäin riittäis. Tänään aamulla facea kännyllä selatessa vastaan tuli kyllä hyvä miete Tähän oli tullut monenmoisia kommentteja,niin puolesta kuin vastaan. Oli perusteltu että pitää olla armollinen ja antaa rakkauden voiman voittaa,toiset taas li sitä mieltä,että  "enough is enough"! Mutta omalla kohdalla ärsyttävän totta.Annan ihan liian monta mahdollisuutta,enkä näe edes ulospääsyä tälle mallille.Ilmeisesti en ole vielä "done",koska näin tapahtuu.Tai olen joskus "done",mutta kerään taas itseni,ja "kohti uusia pettymyksiä" On se kyllä jännä toimintamalli,en voi muuta sanoa.Ihan kuin minulta puuttuisi kokonaan itsesuojeluvaisto,tai sitten olen vain liian ymmrtäväinen anteeksiantavainen,kestävä. No tuo kestävähän nyt on nähty.Mielenterveys/ mielenjaksaminen järkkyy,ja kärsin siitä ensin itse,ja sitten minun kautta siitä kärsii lapset.Eli ei hyvä tilanne. Miten oppisin laittamaan...

Kaveri oli blondannut hiuksensa jollain ammoniakittomalla aineella,ja lämäissyt päälle shokkipinkkiä- puoli päätä.No minä tietty,joka rakastan olla kummajaisen näköinen,innostuin laakista.Toisekseen minulla on pinttynyt himotus blondiin lettiin,vaikka se ei todistettavasti minulle sovi.Korkeintaan raidat. Kumminkin sain vappuruokaostoksilla kauhean himotuskohtauksen,ja tuijottelin tiukasti tätä blondia hiusväriä hyllyssä.Mutta sitten iski hirvitys...mitä jos mun hiukset tulee entistä kamalammaksi,nyt kun värityksenä on haalistunut punainen ja 5cm juurikasvu omaa maantienharmaata :) Mietin jos tukka olisi juuresta  blondi,ja loppu olisi vaaleanpunaista..Mutta kun se ei olisi vaaleanpunaista,vaan kulahtanutta vanhaa punaista kumminkin. Sitten mietin että jospa vain koittais tasailla omaa väriä,ja ostaa posautin vaalean ruskean väärin. Laimeeta! Kotona tajusin,etten todellakaan aio laittaa mitään noin laimeeta omaan päähän,räyh! Samalla mielessä vilisi kuvat hiuksista 3v sitten,silloi...