Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2016.

Tsadaa!!!!

Täällä ollaan, uures koros. Juuri tällä hetkellä on ihan toiveikas fiilis, mutta kyllä eilen illalla ei ollut tippa kaukana. Aivan hemmetillistä mättöä ollut viimeinen pari vuorokautta. Eilinen aamu alkoi klo 7. Siinä pari tuntia ehdittiin viel paketoida viimeistellä ym ennenkuin muuttoauto tuli.Muksut pääsivät juuri parahiksi alta pois ja kouluun. Siitä se sitten alkoi, aivan jumalaton touhu. Onneksi oli apulaisia, omat isot pojat, tytär ja hänen poikkis (avopuoliso muuten nykyisin! ) ja tyttären kaveri, sekä tietty oma mies ja kaksi muuttomiestä :) Oli ihana tehotiimi, ja loppusiivouksen Supertehotiimiksi kyllä paljastui tytär ja poikkis, jotka puuhasivat kyllä sellaisella tarmolla, että mammaa ois itkettänyt ilosta, jollen olisi ollut niin poikki itse kaikesta. Ei ole sairaan ihmisen hommaa muuttaminen! Mutta, täällä ollaan. Koti alkaa muotoutua ihanasti, niin että keittiö ja ruokailutila ovat jo ihan ihmisen kodin näköisiä :) Ehkä noin 25 laatikon jälkeen kaikki on purettu ;)...

Oksettaa

Väsymys mielessä ja kropassa on jo sitä luokkaa, että tekisi mieli vain romahtaa lattialle itkemään. Itkeä niin kauan, että naama olisi turvonnut ja silmät kuin särjellä. Niin kauan, ettei henkikään enää meinaisi kulkea, ja niin kauan ettei rintakehä enää tuntisi tuskaa. Muuttostressin päälle koetan nyt luovia tässä myrskyssä, jonka aiheutti menneisyyden haamut. Tunteet, jotka aktivoituivat ystävän tämän hetken kokemuksesta. Se, mitä jouduin itsekin kokemaan,se petetksi tulemisen tunne, luottaamuksen horjuttaminen, pettymys. Se kaikki vyöryi mun päälle eilen sellaisella voimalla, että olo meni jo hirveäksi silloin. Ja tänään täällä yksin, sekasorron keskellä, olisi paljon tehtävää, mutta ei meinaa kroppa enää liikkua mihinkään. Olo on kamala henkisellä puolella. Voisin oksentaa jos se helpottaisi. Itken. Ei helvetti tätä elämää. Ilon jälkeen tulee suru, surun jälkeen tulee ilo, sitten joskus taas kun siitä surusta selviää. Hemmetti, en kyllä tätäkään pyytänyt, vaan tämän sain. ...

2 päivää- mitä sanoisin????

Heräsin tähän aamuun ihan kivasti, vaikka takana työntäyteinen viikonloppu. Aamun hommiin kuului labrakäynti INR:n merkeissä, ja siellä labrassa kun istuin, niin tuli ihan totaalisen pimahtanut olo. Tuntui että alan joko nauraa ihan hulluna taikka itkee, oli ihan pölhö ajatella,että tää on viimeinen kerta siellä labrassa istumista, että kuinka monesti oon siellä istunut nyt viimeisen 9 kuukauden aikana!! Ei tullut olo, että haluisin tän jatkuvan. Mutta kuitenkaan ei ihan niinkään, että olisi valmis päästämään irtikään. Siksi se olikin varmaan niin hullu tunne, etten tiennyt kumpaanko olisi purskahtanut. Joten tuijotin eteeni ja koitin rauhoitella kumpaakin tunnetilaa. Suonethan ne tässä "pikku" stressissä taas vetäytyny piiloon, joten arpapelillä sai täti pistää, ja onneks sai voittoarvan *lol* Elämä on aika kaoottista juuri nyt. Tämä paikkakunnan muutos tuo nyt selkeesti rasittavuusprosentteja huimasti lisää, koska jännitän ihan pirusti itsekin. Ei minulla ollut tällais...

Viimeinen viikonloppu tässä kodissa

Aivoni ovat olleet jollain ihme taajuudella jo hetken. Monta toimintoa on kytketty pois päältä. Toimin kuin robotti, tiedän minne olen menossa, minne siirtymässä, se kaikki tuntuu aika oudolle mutten jaksa välittää siitä outouden tunteesta. Päätökset on tehty, ne on tehty vähän niinkuin itse en olisi ollut päättämässä, vaan antautunut virran vietäväksi. On hyvä, ettei kaikkea päätä aktiivisesti, vaan kulkee sinne, minne virta vie. Paljon tapahtumia ollut tässä, hirveästi. Muutakin kuin muuttoa. Kroppa ja mieli ovat väsyksissä jo, mutta vasta ensi viikon keskiviikko iltana, kun olemme täältä ajaneet uuteen kotiin, on ehkä aikaa sitten huokaista. Sitten elämme sielläpäässä kaaoksessa x- aikaa. Mutta sittenhän meillä on aikaa, kaksi työtöntä ihmistä ja Ipana, mitä meillä muuta olisi kuin aikaa- ylipäänsä tässä elämässä. Aikaa!! Laatikkopinot kasvaa. Emokissa kusee ja paskoo pitkin kämppää, läjiä saa siivota monta päivän aikana. Ei huvittaisi, suututtaa tuollainen ylimääräinen homma. T...

Pudotuspeliä elämässä

Tapahtumista on aikaa 4-5vko. Alkuun surin, sitten ajattelin, että joo, alan olla ihan ok, ja olen järjellä käsitellyt asiat. Niin, järjellä. Järjellä ajatellenhan tässä ei ole mitään keskusteltavaa enää, tein ainoan järkevän valinnan lisääntymisen suhteen. Kyllä kyllä. Nyt vain tarvii kestää nämä "sivuoireet" siitä... Katsoin erilaisia äitejä yhden jakson. Se oli teinivanhemmista. Ok, tilanne bueno. Toisen jakson katsoinkin sitten jo heti perään, tallenteista kun näitä katselen miten sattuu. Loppua kohden huomaan oloni tuskastuvan. Tuijotan telkkarissa vastasyntynyttä vauvaa, ja kipu yltyy.  Nukkumaan mennessä sanon miehelle, että en voi katsoa sitä ohjelmaa enää. Yritin selittää, mutta se lopputulema on niin monen ajatuksen ja tunteen mytty, että tuskin itsekään saan selvää. Kuitenkin se  hemmetin satuttava tieto siitä, että kärsin ja kidun ajatuksentasolla aivan hulluna tästä tiedosta, että haluaisin repiä kierukan pois ja kaikkia riskejä uhmaten vielä yrittää, ja ...

Jotain positiivista tänne kiitos?

Lauantaina, vietimme kolmen muksun synttäreitä. Vienolla oli viisi kaveria, mutta pojille tuli vain 2 kummallekin. Aikamoiset hulabaloot nämä saivat yhdessä aikaan, ja Vettä Kengässä- leikki oli aivan hulvatonta, kun eteisessä odotti malttamattomina viisi tyttöä, joiden nimiä emme muistaneet tällä puolen, minä ja pojat siis.Lopulta kirjoitin laput pojille, ja kun tyttö tuli kysymään Pääsenkö Taivaaseen, niin poika kysyy että mikäs sun nimi on ja jos nimi ei täsmännyt niin vettä saappaassa vaan :D Oli hauskaa. Perinteinen musiikin pysäytys ja äkkiä istumaan määrätylle paikalle- leikkikin oli huikea menestys. Lattialla oli tyynyjä ja leikkijien päällä välkkyi discovalo. Hauskaa oli!! Danielin parhaat vieraat oli kumminkin kummitäti ja setä. Mies teki taas reissun Lahteen, sinne meni nyt eka huonekalukin, neljälläkympillä ostettu Ektorpin sohva, joka oli pakko ostaa "ku halvalla sai", niinku Sulo Vileen sanoi. Ostin sen hätäseen lisäistumatilaksi olkkariin, niin tulee sit...

Stressinpoisto ideoita?

Tyttärelle noussut lämpöä maanantaina. No voisin jopa melkein väittää, että tämä 37.2- 37.8 välillä hoipparoiva lämpöily voisi olla jopa stressireaktio, vähän niinkuin psykosomaattista oiretta. Olihan siinä aikamoinen paukku sulateltavaksi, ja samaan aikaan muuttopuuhat pyörimässä. Minulla itsellä nosti lämpöä myös viikonloppuna. Sitten se ikäänkuin laski, mutta tänään ja eilen olen ollut tosi poikki taas, kertakaikkiaan voimat valunut viemäriin, ja tarvinnut ottaa päivällä noin tunnin välikuolemat (eli päiväunia) No kun tänään nousin, niin tytär sanoi että mittaa lämpösi. No yllättäen löytyi hiukan lämpöä, minkä voi olettaa johtuvan stressistä. Muita oireita ei ole. Olen yrittänyt kuulostella kroppaa, ja tunnustella, olenko kauhean kireänä , mutta omasta mielestä en. Mieli ja ajatuksetkin on omasta mielestäni ihan jees, en tunne pingottelua, mutta väsynyt olen. Paskamaisen väsynyt!!! Ystävä kävi lapsineen kylässä tiistaina. Heitä varten saimme siivottua alakerran tuvanpuolen in...

Uusi viikko, uudet energiat

Tässä aamulla sain laskeutua omaan rauhaan, kun ympäriltä ihmiset lähtivät, kuka töihin, kouluun,harjoitteluun. Jäin yksin ihmettelemään elämää, kirjoittelemaan vähän viestejä, ja sitten selaamaan nettiä. Päätin käydä vierailulla omassa blogissakin :) Tutkailin sitä arvioivasti, ja minusta tuntui, ettei se ihan ilmennä sitä, mitä minä olen. Ja koska olen älyttömän totuudelliseen elämään sitoutunut, halusin tehdä muutoksen. Ei ollut vaikeaa kuulla muutoksen ääntä, vaan tämä kiviteema tuli kyllä ihan itsekseen. Kun mietin, mitä tämä minun elämäni on, sain kuvan helminauhasta. Minun helminauhani on tehty pienistä kivistä, ja halusin kuvaan lisätä muita hoito- ja terapiakiviäni, muutaman niistä ;) Keskellä niitä on Rakkaus, vihkisormukseni, jossa on ihana kranaattikivi. Samaa kiveä minulla on riipuksessakin. Halusin kuvata tämän, ja tällä lailla avata myös muille sitä, mitä minä olen. Oikealta minältäni. Kuvissa esiintyy myös joutsenet, joista tuli joskus viime kesänä sellaiset "...

Valitusvirsi

Huomenna tulee 3vko Mirenan (siis hormoonikierukan) asennuksesta, ja kerrompa vähän mitä tässä tapahtunut Ensinnäkin mä oon turvoksissa koko ajan, mahassa tuntuu sille,että menkat alkaa milloin vaan, ja sitten saattaakin vuotaa kerran. KERRAN. Sitten kaivat siteet esiin ja se vuoto olikin siinä.Seuraavana päivänä tulee taas vähän. Mahaa turvottaa ja mä oon ihan satavarma, että paino on noussut ainakin 2 kiloa tässä ajassa, ruokavalio ollut sama kylläkin. Välillä tuntuu ihankuin pistäisi sisuksissa, siis jos nyt kohdentaisin sen jotenkin niin kohdun etuseinämään aika alhaalle, tuntuu että joku tökkii siihen kohtaan, vois sanoa päivittäin. Tuo jatkuva vuotelu ja turvotus (lihominen) on suht ärsyttäviä oireita. Pitää muistaa valittaa lääkärille, kun menen jälkitarkastukseen. Toivottavasti saan ottaa tämän härvelin hiiteen kunhan saadaan tuo ehkäisy-asia muuten hoidettua. Mitäpä muuta? Ikäänkuin kiva viikonloppu ollut, mutta eilen tuli kyllä sellaienn takaisku, jota en olisi halu...

Päivän pohdinnassa : Kengät

4- vuotiaallemme pitäisi ostaa kengät. Nykyiset ovat kärjestä liki puhki, ainakin erittäin kuluneet, kaikki päällismateriaalit rikki siis. Kengät näyttävät tosi karseille. Lisäksi ne on isoveljen kengät, ja numeroa liian isot. Kahdet aiemmat kengät, piipin kalliit Vikingin lenkkarit ja vähemmän kalliit Leviksen kangastennarit, hän sai täysin tuhottua. Yhdessä kesässä. Parissa kuukaudessa. OIKEASTI! Ja nämä veljeltä napatut lenkkaritkin...ei niille kyllä enää oikein kehtaisi julkisesti kulkea, vaan ei huvittais enää laittaa lanttiakaan kenkiin, jotka pikkumies tuhoaa heti. Tapa millä hän tuhoaa kengät on perinteinen tämänikäisen lapsen tapa. Jarrutetaan karusellissa, keinussa...pyöräillessä. Kontataan kivikolla..kyllä ne kärjet siitä kuluu, elleivät metallia ole. Eilen City Marketissa kolasin kenkähyllyjä. Alennuksia on lenkkareista ihan kivasti, mutta silti 19-25 euroa kengistä, jotka ovat esittelykunnossa vain hetken, ei nappaa. Ja kumminkin olisi kiva, kun kulkee muksun ka...

Tarvin tasaavaa!

Tämä aamu oli pitkästä aikaa aikamoinen hullunmylly- aamu. Kaikki oli känkkäränkällä. Ipana ei suostunut pukemaan, ei lääkittäväksi, ei pesemään hampaita... koska ei ehtinyt iskän kyydillä päikkyyn! Isin pitää lähteä ajoissa, jotta ehtii sinne duuniin, joka vielä on, ja jos ei ole reipas liikkeissään, ei ehdi iskän mukaan. En mene päikkyyn, tuumaa hän, pidän vapaapäivän. Minä haluun kanssa leivän!!! Iskä tekee puolikkaan leivän ja häipyy töihin. Unohtaa puhelimensa kotiin, ja perään ei voi soittaa edes :) Alan jahdata Ipanaa, ja käskyttää kunnon Poliisimeiningillä. Et saa leipää ennen kuin on puettu ja lääke otettu. Hus hus vessaan hampaiden pesulle lääkkeen otolle, pukemaan. Pue vielä ulkohousut ja kengät,niin sitten saat leivän. Joudun toki sitoa kengännauhat, mutta sitten Ipana oli ready, ja ulkona ovesta leipä kourassa. Koululaiset 12-10-8 , vääntivät sitten taas kaikesta.Ihme nulputusta toisilleen. Kasiin menevät lähtivät luimistellen, ja tokaluokkalainen jäi vielä tunnik...

Toivon Tähti- blogista ja vähän keskiviikko fiilaria

Kummallinen raskaus Välillä toisenkin blogin juttuja siis jaan tässä. Lue jos asioiden tarkastelu henkimaailman kantilta kiinnostaa ****************************************************************************** Urasuunnittelu käy kiivaana. Mahdollisuuksia tuntuu suorastaan pursuvan eteen. Teen niin tai näin, siiis kunhan TEEN, on työtä ja touhua tiedossa. Mielenkiintoista. Muuttovalmistelut käyvät niinikään kuumina, ja häiritsevät meidän molempien yöunia. Olemme jotenkin ihme stressissä koko ajan, vaikka näennäisesti cooleja. Silti olemme illalla yliväsyneitä, emmekä osaa nukkua. Action- unet on riesana ainakin minulla, ja viime yönä, piiiiitkästä aikaa, Daniel tuli kainaloon, ja kertoi nähneensä huonoja unia. No Samuelin peti oli vapaa, koska Herra Samuel nukkui jälleen meidän välissä, joten Daniel sai mennä hänen sänkyyn loppuyöksi. Se kelpasi ja riitti hänelle huonon unen hoidoksi. Prinsessa Ruusunen, eli Vieno, nuorin prinsessani ,täyttää tänään ensimäisen kymppinsä. WAUU...

Harrastava (haastava!!!) iltapäivä

Täällä koulut järjestävät Harrastava iltapäivä- toimintaa, eli HIP- kerhoja. Niitä on joka koululla noin neljää lajia, useimmiten löytyy kokkikerho, liikkakerho,tanssikerho,ja viime syksynä taisi juuri tulla mukaan repertuaariin myös koodauskerho. Lisäksi HIP yltää liikuntakeskukseenkin, joka tarjoaa sirkus- ja parkourkerhot, ja uimahallit uintikerhoja ja jäähallit luistelukerhoja. Huikea määrä tarjolla aivan ilmaista toimintaa. Hyvä #tampere!!!!!!!!!!!!!!!!! Aivan mahtavasti huomioitu lapset, ja tästä kiitänkin todella. Nyt tietenkin jännittää, koska tuleva kotikaupunkimme #lahti minulla ei ole oikein mitään kuvaa asiasta. Vastaanottavan koulun rehtori on kovin laimea vastaamaan viesteihin, joten tällainen kysely esim koulun kerhoista, ei nyt ole ollenkaan hänen prioriteeteissään selkeästikään kauhean korkealla. Sen puoleen myöskään vastata, milloin voimme mennä käymään lasten tulevissa luokissa. Ainoassa sähköpostivastauksessaan hän ilmoitti "kaikessa rauhassa" miettivän...

Karhu karhu mur mur!

Sunnuntai. Taas ollaan pakattu. Sitten vähän syöty. Kohta saunotaan. Pyykkikone hurisee tasaisesti jo kolmatta koneellista. Alakerta on kaaoksessa,ja minä inhoan tätä kaaosta! Ipana on nyt yksin joutunut leikkimään kun sisarukset on isilässä,toiseksi viimeistä kertaa tässä kaupungissa asumisemme aikana. Tai viimeistä, mikäli ovat saaneet tarpeekseen isin vaimosta,joka kohtelee heitä räikeän epätasa-arvoisesti verrattuna omiin lapsenlapsiinsa. Aihe oli puuheussa koko matkan,kun eilen ajelin viemään heitä. Tulevaisuudessa 1 päivän tapaamisia en ala edes toteuttaa ,koska bussimatka kestää 2 tuntia yhteen suuntaan ja kustantaakin jonkin verran. Toivon että isä voisi joskus tehdä niitä 1pv vierailuja meillepäin,mutta tuskin,sillä yhteistyö tähänkin asti,nämä reilu 7 erovuotta,on näyttänyt linjan. H...

25 päivää muuttoon

Jussstttt. Tässä välissä pitää järjestää vielä Vienon Milon ja Danielin kaverisynttärit. Ne pidetään 17. Päivänä,kaikki samana päivänä! Päätin siis tappaa itseni kertalaakilla ,saman päivän aikana :) Samaan aikaan mies lupasi heittää peräkärrykeikan uudelle kodille,aika taktista. No pakkaamiset on hyvällä mallilla. Minulla on oikeastaan vain 1 ongelma: minne vien ksiken sen roinan jota en mukaan ota?????? Se roina sisältää vaikka ja mitä,alkaen verhoista ja lasten leluista ja kamoista. Roskat on sitten erikseen ,ja sitäkin tulee kiitettävästi. Minä yritän luvata nyt,pyhääkin pyhemmin,että roinapaljous tulee vähenemään entisestään. Mitä teen lasteni vanhoille vauvapeitoille????? Ihan oikeasti!!!! Itse vaalin hellyydellä pientä peittoa joka ...

Pennut!!!!!

Me ollaan 13pv ikäisiä ja painoltamme 199g-259g

F.A.K???

(englanniksi ihan selkeesti vaan fuck) Sana kuvaa mm. tilannetta, jossa toinen vanhempi taikka pahimmassa tapauksessa molemmat, sairastuvat, ja olisi huusholli hoidettavana, ja muutto päällä. No mies vetäsi ketoon alkuillasta, pyörittyään väsyneenä töiden jälkeen ja mitattuaan itseltään 38+ lämpöä. Itse selvisin juuri ja juuri kotiin reissuiltani,ja pökertyneenä katsoin ensin Kaunarit sängyssä koomaillen, ja sen jälkeen piristyin ja siirryin tuvan puolelle lepotuoliin lukemaan. Lukeminen, ah mikä ihana tekosyy olla kuulematta mitään ylimääräistä, taikka pahoittamatta mieltään, melkein mistään. Iltapalan jaksoi mies vielä heittää jakoon ennen kuin poistui näyttämöltä, mutta niitä iltatoimia saatiinkin sitten ododttaa, syystä että ..kirja. Huutelin lapsille, että kuka tekee iltatoimensa reippaimmin ja muita valikoituja kannustushuuteluita, mutta äänistä päätellen suht ponnettomia oli tulokset siltä osin.En jaksanut stressata, koska kirja :) Lapset leikkivät kyllä nätisti ylh...

Ja koska on aina kiva keksiä muuta tekemistä

#candycamera #candycam Niin päätin jatkaa lepäilyä ja lukea kirjaa. Kiitos Eve Hietamies tästäkin hekotuksesta!

Apua!

Tälle se nyt alkaa näyttää,seuraavan kuukauden täällä, kun muuttolaatikoita tuli, ja alettu pakkaamaan. Minua ei kyllä eilen kuitenkaan napannut pakaamiset, olin varmaan jo liikaa ajatellut asiaa :D  Mietin vaan, että miksi ei voi vaan olla vähän omia kamoja, tyyliin vaatteet, jokaisella. Mutta minullakin -voi herranjestas sentään - kannan mukana lapsena/nuorena kirjoitettuja päivyreitä, muistikirjoja - MITÄ ihmettä? Lasten neuvolakortit... synttärionnittelukortteja...mutta ne on niitä muistoja. Entäpä lasten koulussa tekemät askartelut, piirustukset, maalaukset...MITÄ niille pitäisi tehdä?? Niitäkin on laatikollisia.  Myytävää ja lahjoitettavaa ilmaantuu yllättävän paljon, mutta se nyt on ollut tiedossa, koska olen tiedostanut haalineeni kaikenlaista tavaraa liikaa nurkkiini (esimerkiksi Tupperware- kamaa, kaikenlaisia superturhakkeita, jotka on kyllä markkinoitu niin että ne helpottaa elämää- kukaan ei vaan maininnut millainen helvetti siitäkin tulee,kun niitä l...