Täällä ollaan, uures koros. Juuri tällä hetkellä on ihan toiveikas fiilis, mutta kyllä eilen illalla ei ollut tippa kaukana. Aivan hemmetillistä mättöä ollut viimeinen pari vuorokautta. Eilinen aamu alkoi klo 7. Siinä pari tuntia ehdittiin viel paketoida viimeistellä ym ennenkuin muuttoauto tuli.Muksut pääsivät juuri parahiksi alta pois ja kouluun. Siitä se sitten alkoi, aivan jumalaton touhu. Onneksi oli apulaisia, omat isot pojat, tytär ja hänen poikkis (avopuoliso muuten nykyisin! ) ja tyttären kaveri, sekä tietty oma mies ja kaksi muuttomiestä :) Oli ihana tehotiimi, ja loppusiivouksen Supertehotiimiksi kyllä paljastui tytär ja poikkis, jotka puuhasivat kyllä sellaisella tarmolla, että mammaa ois itkettänyt ilosta, jollen olisi ollut niin poikki itse kaikesta. Ei ole sairaan ihmisen hommaa muuttaminen! Mutta, täällä ollaan. Koti alkaa muotoutua ihanasti, niin että keittiö ja ruokailutila ovat jo ihan ihmisen kodin näköisiä :) Ehkä noin 25 laatikon jälkeen kaikki on purettu ;)...
Valoja ja Varjoja. Elämän vuoristorataa yrityksin pysäyttää se joku hulluus, mikä asui perheessä, joka tuhosi meitä kaikkia. Tarina täällä loppuu siihen hetkeen kun entinen elämänikin loppui. Kun se hulluus loppui, lopullisesti.