Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Tulimme tänne tosiaan jo 22.12. Lähdimme aamulla noin klo 10 , ja kolmella pysähdyksellä, joista yksi oli ruokatauko, pääsimme perille Yyterin kylpylähotellille 14.50. Vastaanotossa meitä odottikin kiva yllätys, sillä meille oli varattu Yyteri Villa, eli lomahuvila. Huvila-majoitus itsessään oli mahtava ylläri, mutta käytännön kannalta osoittautui vähän työlääksi, koska kaikki ruokailut ja tapahtumat ovat hotellilla. Huvilassa on alakerta, jossa 2 makuuhuonetta parisängyin, olohuone tv:llä ja takalla, kylppäri jossa sauna ja pesukone!!!!, ja keittiö. Parvella oli kaksi sänkyä. Huonejaot meni jonkinasteisen väännön jälkeen niin, että toiseen parisänkyyn menivät nukkumaan Milo ja Samuel, parvelle sitten loput, niin että Danielilla oli lisäpatja lattialla. Näin on ollut ihan hyvä järjestys, ja rauha säilynyt. Tosin, tyypit olleet niin väsyneitä iltaisin ,että nukkumaanmeno-ongelmia ei ole ollut. Tosin aikataulukin ollut myöhempi, koska iltapala klo 20, ja sen jälkeen iltatoimia vasta. ...

Eilen saatiin VIIMEINKIN allas käyttökuntoon!!! herrajjesta sitä on ootettukin ku kuuta nousevaa. Ensin ootettiin et remppa alkaa,sitä ootettiin oikeesti 2kk!! Sit ootettiin että ne jatkaa hommiaan sen jälkeen kun olivat käyny nuo muutamat kaakelit piikkaamassa irti. Ja sitten viel ootettiin että ne tullaan saumaamaan. Eikä siinä vielä kaikki, sitten piti itse viel saumata lisää ja (PRKL) tietty väärän värisellä laastilla, mutta joku roti se on kerjätessäkin. Saa kelvata, hemmetti. Niin, ja SITTEN  ootettiin että saumat kuivuu ja vettä saadaan laskea. Ja SITTEN ootettiin että saadaan ne kemikaalit just siihen tasapainoon, että sai mennä uimaan. Ja EILEN illalla se sit tapahtui. Ensin muksut pulikoi, ja sitten minä pääsin sinne ylhäiseen yksinäisyyteeni lillumaan. Mulla oli takassa tuli edelleen (siin oli grillattu makkarat) ja mulla oli musiikkia ja mulla oli katossa oleva "discopallo" päällä, siitä tulee sellaista kaunista minun mielestä se on tähtisadetta.Eri värisiä pa...

Tiedätte sen hymiön jolla on sydämet silminä? Juu minä se oon.Ja siivet lepattaa sydämen kohdalla, sellainen ilon ja onnen täyttymys. Tätä on hyvä saada välillä kokea ihmiselämässä, niin jaksaa sitten ne märemmätkin suot tarpoa. Tämä päivä on ollut jotenkin niin hauskan onnistunut. Meillä oli vapapäivä, eli ei kerhoa, tarkoittaa lötköä aamua, eikä minnekään kiirettä- paitsi että pitihän meidän saada koululaiset liikenteeseen, ja yhdelle, joka muisti eilen illalla sanoa, että ainiinjuu, meillä on pikkujoulut ja minun pitää viedä mehua. MEHUA!!! Ajatella mikä säkä, että meillä oli mehua, koska yleensä meillä ei ole. Sen käyttö lopetettiin jo aikaa sitten, sitä käytetään enää vain "limpparin" tekoon, eli soda streamilla hapotetun veden joukkoon hiukan mehua, ja avot mitä limsaa meillä onkaan :) Niin että Daniel sai viedä mehut kouluun, ja älysin tsekata myös poikkeavan koulun alkamisajan, ettei lapsi taas myöhästy, kun äiti ei ole ihan kartalla... Koko päivä meni pieniä ju...

Joogamaton ja Ison tekokasvin, koska en usko että saan elävää ISOA viherkasvia mistän, ja jos saisinkin, niin saisinko pidettyä elävänä??? Sit mä haluun yrttitarhan!! Äiti keksi sen. Ja mä keksin että joo altaan päässä olevalla ikkunalla on ihan täydellinen paikka alkaa kasvattaa sitä hamp...siis oreganoa,paprikaa ja semmoisia kovia huumeita :D Sit mä tarvin uimahallihuoneeseen pari ihan taivaallista kynttiläjuttua, ehkä sellaisia Hurrikaaneja? vai onkohan ne vaarallisia koska ne on lasisia,ja jos ipanat potkaisee???? Ja sit mä tarvin viimeinkin sen soittimen. Toisaalta ,ja käytännössä, luulen että se on BT kaiutin ja Spotify/ Tube, eli puhelin. Pitää siis tehdä erilaisia soittolistoja molempiin, kai? Kunhan nää nyt sais sen tehtyy!!! Oikeesti mä niin itken! Koska, mies ja tytär on tuolla altaassa saumaamassa ja siivoaamassa,ja molemmat on ihan hemmetillisiä hommia. Ne vaan saatava tänään tehtyy että perjantaina saa laittaa vedet. Ai miksi ME (tai siis he) siellä touhuuvat? No...

Eilen kävin minä mieleni pahoittamassa puntarilla. Melkolailla tasan 4 kuukautta keskenmenosta, ja kokolailla 3,5 kiloa painoa lisää :( Tammikuusta elokuuhun olin saanut sen 12 kiloa pois, ja nyt nämä takaisin 4 kuukaudessa. Se oli hyvä käynti puntarilla!! Eilen tein suunnitelman, jota noudatan. Samalla mennään, kuin silloin tammikuussakin. Karkit pois, herkut pois. En minä mitään muuta tehnyt. Ja kun tammikuussa diabeteshoitaja haastoi minut 2 viikon karkkilakkoon, otin sen haasteen vastaan. Elokuuhun saakka se pitikin. Ja alkuunhan en mitään muuta tehnyt, kuin jätin ne karkit pois. No en minä ala sitä nyt suremaan, työstä on kumminkin reilu 8 kiloa jäljellä, josta olen iloinen ja tyytyväinen, ja tästä sitten jatketaan. Meidän uima-allas on nyt KORJATTU! Eli viikonloppuna me UIDAAN. Ja tämähän tarkoittaa tietenkin sitä, että minun liikuntaharrastus ja elämäni elinehto tulee uudelleen käyttöön, saan tuettua ruokavaliota liikunnalla ja päinvastoin.Suunta on siis selkeästi ylöspäi...

Siinä sitä on taas seisomista, kun aloitan pyykkivuoren viikkailun. Siis,KUN. Puhtaasta pyykistä on kasvanut huikea vuori tuohon kylppärinoven vieressä olevan lipaston päälle. Epäilen, että kaikki pyykkikorit on nyt valjastettu pitämään sitä sekalaista kasaa jonkinlaisessa ojennuksessa, niin ettei vaivalla pyykätyt ja kuivatut pyykit kellahda lattialle tallottaviksi... Menneellä viikolla pyykinpesu taisi olla suurin uurastukseni, mutta siihen se sitten jäikin. Kroppa alkoi ilmoitella aikamoisen hankalalla tyylillä, että nyt jos koskaan olisi aika näyttää jarrujalkaa, ja ymmärtää levon suuren suuri merkitys. Ja kuten monessa asiassa elämässä, niin myös tässäkin...Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Sain paniikkikohtauksiksi mainittuja tuntemuksia kehooni. Niitä kesti kolmisen päivää, ne todella pysäytti. Ei tehnyt mieli riidellä niitä vastaan, tai kokeilla selittää mitään muita teorioita.Totuutta oli katsottava silmästä silmään, ja ymmärrettävä, että nyt on jonkun asian muututtava. H...

Joo, tässä hissuksiin käynyt niin, kuten ehkä hiukan kirjoitellutkin, että niin ne voimat vaan hiipuu. Yrittänyt järjellä miettii, antaa armoa itselle, mut ei, ei auta,ei tunnu normaalille. Se minä joka ennen jaksoi, nautti siitä että pääsee käymään ja ihmisten ilmoille ja kaikkea, no kun, mä en vaan jaksa enää. Jos saan valita, en mene mihinkään. Mut pakko on liikkuu, esimerkiksi Ipanan kerholle, ja niinkuin maanantaina, heillä oli kerhopäivä muualla, ja vein sitten hänet keskustaan. Se tuntui olevan kauhean rasittavaa. Aina stressaan esim saanko auton parkkiin ja mihin. Sitten jätin lapsen Galleriaan, ja menin autoon istumaan, ja miettimään, missä vietän aika seuraavat 1,5 tuntia, jonka sen päivän kerhokerta kesti.Olin alustavasti miettinyt, että menen kirjastoon, ja siihen sitten lopulta päädyinkin. Sain auton ihan hyvin parkkiin ja menin kirjastoon. No kirjasto ei ollut vielä auki muutoin kuin itsepalvelu osioiltaan, joten kun olin ensin yrittänyt käydä vessassa, todennut ettei m...

No niin, olemme tulleet siihen hetkeen, että on muuton jälkeen aika ensimäisen kerran kieputtaa huonetta. Kohteena olis pikkupoikien huone. Siellä on nyt Kura-sänky, ja sen alla jalaton runkopatja toiselle nukkujalle. Olen jo jonkin aikaaärsyyntynyt ensinnäkin petaamaan sänkyä jäätävässä asennossa ottaen huomioon vanhan ja väsyneen selkäni, ja ihan semmoinenkin tavanomaisuus, kuin iltahalit, on hankalaa änkeä itsensä sinne Kuran alle. Myöskään Danielin silittely ei onnistu muutoin kuin lässähtämällä perseelleen lattialle, ja senhän nyt tietää kuinka kivaa sieltä on nousta ylös, kun polvilleen ei oikeen uskalla kieppua tuon toisen lumpion takia... Niin että, tuli aika muuttaa järjestysstä!! No hommahan oli ihan iisipiisi siihen saakka kun siivottiin Samuelin kanssa pikaisesti huoneen lattialta kamat pois- ok puolet meni paikoilleen ja puolet vaan nakattiin "johonkin" laatikkoon. Tuuppasin Kuran ikkunaanpäin, ja mies tuli ottamaan runkopatjan alta pois. Mutta missä on jalat s...

Onko sullakin tapana mietiskellä kaikkea ajomatkalla? Mulla lentää ajatukset huimaa vauhtia autoa ajaessa, ja joku henkisyydestä jotain tietävä joskus ihan nimesikin autolla ajelun sellaiseksi, jossa on helpompaa saada yhteys. Selitystä en nyt muista, mutta no, minulla sekin toimii loistavasti juuri autoa ajaessa. Mutta juu, tulimme Karismasta ja naureskelin taas että jotenkin hassua että näin lähellä ,alle 10 minsan  päässä, on näin kiva kauppakeskus, josta saa vaikka mitä. Mietin, että ei tämä Lahti ole köpsempi paikka olla, kaikkien käytännön juttujen kautta ajatellen, eli täältä löytyy ikäänkuin se mitä tarvimmekin. Täällä on kaikki mitä haluan ja tarvin, paitsi mun pojat!!!! Ne kun saisin näille nurkille vielä, niin voi ILO!! Tyttärellä on avopuoliso ja kaksi kissaa, ne pärjää siellä perheenä, mutta nämä kaksi poikasta, nuoria miehiä toki kumminkin, ovat yksin siellä suuressa maailmassa ilman äitiä ja meidän perheen sellaista tukea, että "tulempa kahville kotiin" tai ...

Kerrankin oli jotain "menoa" Ipanan vapaapäivään- on tosi kiva lähteä hänen kanssa johonkin käymään, hän on oikeen hauska seuramies, vaikkei shoppailusta niin välitäkkään (tulin huomaamaan) Aamulla heitimme Danielin kouluun, meni kymppiin. Oli kyllä aika kurjanoloinen keli,vettä tiputti ja maa oli yhtä loskamössöä. Sen jälkeen lähdimme huristelemaan kohti tuntematonta, navigaattori pulisi meille reittiä kohti työtuoliani. Loppumatka oli kyllä aikamoista kinttupolkua, ja mietimpä siinä hiukka kauhulla, miten pääsen takaisin, mäkeä ylös, siinä loskamössössä, renkailla joissa ei juuri pitoa ole. Hyvin meni, eikä oikeastaan edes tihkaissut. Ainoa huono juttu oli, että jätin Ipanan autoon, ja jäin myyjän kanssa suustani kiinni hetkeksi,vaikka olin luvannut tulla ihan heti takaisin. No raasuriepu itkutti autossa,ja oli minulle suuttunut. Pyysin anteeksi ja kysyin kuinka voin hyvittää nyt tämän vääryyden. Hetken tuumittuaan hän totesi että mennään Karismaan!! Hänellä oli selkeät...

Nyt mä avaudun sekalaisista, nuorisokielellä randomeista, jutuista. Semmoisista mitä taas mietin ja mitkä ärsyttää sun muuta... No. Avauduin tuossa jokunen päivä sitten tärkeäksi tulleeseen suurperheellisten ryhmään Facessa, jossa lähtökohtaisesti on 4+ lapsisia mammeleita. Siellä on kokemusta ja näkemystä, ja jotkut jopa osaa ja haluaa sen muotoilla niin, ettei tunnu että saa märkää rättiä naamaan kun kehtaa tunnustaa että MÄ EN EHKÄ OSAA KASVATTAA lapsia. Onhan se kiva huomata tässä vaiheessa, toisaalta positiivinen asia tässä on se, että mun lapset on todellakin tässä. Ne kahdeksan maailman tullutta, muutama keskenmennyttä taikka menehtynyttä ja nyt nämä viisi, jotka asuvat kotosalla vielä.Näiden kanssa pitäisi nyt löytää sellainen harmonia, että kenenkään pää ei olisi poksahhdusvaarassa ihan koko aikaa. Harmonia taitaa olla kyllä pahasti liioiteltu toive, mutta sanottakoon se nyt ääneen, jotta maailmankaikkeudelle ei jää epäselväksi, että se on se juttu mitä mä niinku haluisi...

Voi sniifkis, se on aina niin sydäntä särkevää, kun kissapentueen vauvat muuttavat pois. Pilkku oli kasvanut meidän hoidossa 1560g kokoiseksi reippaaksi ja hyvinvoivaksi pikkuherraksi, ja tänään Milon ja Vienon kummitäti kävi hakemassa Pilkun. Onni tässä on se, että menee hyvään paikkaan ja minun tuntemalle henkilölle. Maisa-Mimosa, Milla Magia, Majuri ja Pilkku  Tytöt olivat 1200g kieppeillä ja pojat sen 1500g kieppeillä molemmat, eli hyvin tasaista porukkaa. Outo olo sisällä kyllä,vaikka kyse vasta yhdestä pennusta, kyllä niitä oppii rakastamaan näiden 12 viikon aikana tosi paljon. Saanut hoitaa ja paijata niitä, nauttia niin paljon niiden riekkumisesta. Elämä jatkuu kissaperheessä, ja seuraava pentu lähteekin sitten tiistaina.

No niin, se on sitten taas viikonloppuun päästy tässä viikossa. Mies lähti muuttoavuksi siskolle, ja äiti toi korvaukseksi omppupiirakas ja pannarin meille :) Meidän piti lähteä vähän kaupoillekin tänään, vaan näyttääpä hyvin kuluneen päivä tässä tössöttäessä, ja jotenkaan enää ei millään jaksais- hämärtääkin alkaa,heh. Minun piti kirjoittaa varmaan jo keskiviikkona, torstaina, tänne aiheesta "I love my home", koska mä vaan rakastan tätä taloa. Paikat on saatu kivaan malliin, ja vielä kun ne sais pidettyä sellaisessa siisteydessä, mistä tykkään, niin avot. Onhan mulla onneksi nuita apulaisia, jotka auttaa kodin ylläpitosiivoiluissa, teinityttö tykkää rikkaharjalla ottaa lattioita,ja mikäpäs siinä. Pienemmät juoksuttaa roskia ulos, ja Milo osaa kyllä jo hyvin siivoilla keittiötäkin. Aika kauan on siitä, kun olen itse joutunut hirveästi siivoamaan, on helpompi kun tekee joka päivä pienempiä juttuja,ei ehdi tulla hurjan sotkuista. Mutta juu, täällä on siis kaunista!! Otin k...

Blogia voi seurailla myös FB sivun kautta Elämäni Helminauha  Tervetuloa! ps. Minne on kadonnut Facebookissa ollut "sivumerkki", eli ohjelma, jolla sai omasta sivustostaan tehtyä kompaktin "mainosnapin"?

Mahtavaa, Ikea- vieroitusoireeni kokivat romaahduksen, kun kävin Jyskissä, ilmeisesti pitkästä aikaa. Surin ihan oikeasti tässä muutossa ehkä eniten sitä, ettei täällä ole Ikeaa. Joo, huvittavaa, myönnän, mutta tämänpäiväinen Jyskissä asiointi paransi kyllä paljon Lahden arvoa silmissäni. Jyskit oli ehkä vähemmän arvostettuja Tampereella, koska olihan meillä siellä Ikea. Minusta tuntui että kaikki haki kaiken Ikeasta, minäkin. Oli niin helppo mennä sinne lounaalle ja leikkimään. Ja hakemaan kynttilöitä tai servettejä, heh. No Jyskissä, eikä missään muuallakaan sisustustavaratalossa ole vastaavaa leikkipaikkaa kuin on Ikean Småland, mutta muuten varmaan aika hyvin kilpailuvastetta tuovaa kamaa myydään myös Jyskissä siis. Todella positiivinen kokemus. Eilen siis kävimme Loviisassa kylillä, ja näin heillä tämän ihanan pöydän. Olin katsellut sellaisia pienehkäjä työpöytiä tuonne meidän makkariin, ja tämän kun näin niin se oli sitten se. Varasin pöydän jo eilen netin kautta, ja tänää...

taikka kuolleiden muistopäivä,sellaisella nimellä minä opin muistamaan tämän muistopäivän. Kävimme eilen mummolassa ja illan ohjelmaan kuului haudoilla käynti. Jostain syystä, ehkäpä muualla olleesta Halloween- hömpötyksestä aktivoituneina, pienimmät lapset olivat tämän viikon ja jo viime viikolla pohtineet paljon kuolemaan liittyviä asioita. Ei mitenkään perinteiseltä kantilta, eli että kuollaan ja laitetaan hautaan ja sitten itketään hirveästi. Se osuus toki on, mutta vain osana. No,pikku pojat sitten pohtivat sitä,että kun kuolemme niin joudummeko olla ihan yksin taivaassa. Ja että voivatko he syntyä uudelleen minun lapsikseni,ja kuopus sitten esitti pyynnön, jos hän voisi sitten syntyä ekana.Muksu on siis 4v. He eivät puheissaan keskittyneet ollenkaan siihen suruun, vaan miettivät mitä sitten tapahtuu. Eilen kävimme siis hautausmaalla. Lapset eivät juurikaan ole käyneet hautausmailla, joten reissu oli aika jännä. Kohteena oli äidin äidin sekä isän äidin ja -isän haudat. Äidin ...

Eilisen aikana tännekin hipsutteli pieni lumipeite, ja tänä aamuna mittarissa törrötti -3. OK, se tarkoittaa, että talvi on alkanut, vaikka en sille lupia antanutkaan. Astetta lämpöisempiin vaatteisiin siirtyminen on toiminut yllättävän hyvin ja jouhevasti, paitsi että pipot ja hanskat on hiukan hukanteillä, mutta onko se joku ihme? Onneksi noi Me&I tuplavelourpipot on ihan "talvenkestäviä" ja Samuelille mahtui viime syksyinen/talvinen PompDeLuxin söötti hiippakypärämyssy. Jei! Takeissa tapahtui ei nyt sukupolvenvaihdos, mutta sisarusvaihdos kumminkin, niin että Samuel sai käyttöön vielä viime vuonna Danielin pitämän takin, Ja D otti käyttöön niinikään isoveljeltä jo muutama vuosi sitten jääneen takin. Mitkään vaatteet ei näytä vielä edes huonolle, ja Samuelille ostin toppahousut eurolla kirppikseltä, ihan varun vuoksi. Vienolle menee viimetalvinen takki, ja hänelläkin isonsiskon yksi vanha tuolla odottaa, jos pakkanen alkaa purustella jossain kohtaa enemmän. Miloll...

Eilen juu alkoi se putkiremppa, mitä on minimaalisella kauhulla varrottu. Iloksemme saimme tietää jo aiemmin, että meillä säilyy vedentulo keittiöön, joka tarkoittaa jo ihan sikapaljon helpotusta!! Siis tiskikone toimii, hanasta saa vedet ihan omassa asunnossa, kaksi naapuria kun joutuu hakea tuolta autotallien luota vetensä. Vedet kannetaan vessaan huuhtelua varten. Kädet pestään keittiössä, hampaiden pesun aika kun tuli eilen illalla (aamulla lapset sai viel vessassa pestyä) niin täällä oli useampi pöllön poikanen ihmettelemässä,että miten he voi pestä hampaita. Voi hyvää päivää näitä kaupunkilaislapsia!!!! Juu siitä vaan otat lasiin vettä ja menet tuonne vessaan pesemään hampuleita ;) Ihan normaalisti voit harjata, heh. Vessanhuuhtelu- käytöntö on mennyt perille hyvin. Eilen illalla niinikään teini mietti, miten saa pestyä nassunsa :D En oikeastaan tiedä, kuinka lopulta suoritti toimensa, koska olin illalla jo niin kuollut, että ei taju enää juurikaan päässä liikkunut, enkä näino...

Olen tänä vuonna katsonut tätä ohjelmaa säännöllisesti. Se on tosi kiehtova reality, ollaan niin ytimessä, että se on aika veristä puuhaa henkisesti. Mielenkiinntoista ollut seurata miten heidän suhteet kehittyvät. Välillä luen MTV3 nettisivulta kirjoituksia heistä, asiat toki on poimintoja tv:ssä nähdystä. Tämä sarja herättää minussa tosi paljon ajatuksia siksikin, koska mieheni ja minä olemme melkein kuin oman elämiemme ensitreffit alttarilla- "kilpailijoita" Tapasimme minun ulko-ovella ekan kerran, silloin joskus, kun hän tuli kahville. Avasin oven ja peräännyin, ajatukseni "ai tuollaiselle minun tuleva mieheni näyttää". En tiedä mistä se ajatus lennähti minun päähäni, mutta kuten aiemminkaan vastaavia, ei ollut ajatustakaan epäillä, ettei se olisi tarkoittanut juuri sitä... Daniel konttasi hänen syliin heti, hän oli päivälleen 11 kuukautta, eikä vielä kävellyt. Muutaman päivän päästä, kun meidän "kahvittelut" oli kestäneet 4 päivää, kävimme yhdes...