Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Elämäni helminauhaan on punoutunut viime aikoina tummanpuhuvia helmipäiviä, jotka luovat alakuloista ja pelokasta tunnelmaa koko elämänketjuun. Meidän pitäisi olla onnellisen uuden alun edessä, mutta näin ei ole. Pahuuden energiat saaneet miedät taas kiinni ja riivaaja kiusaa minua ja lapsia niin, että emme kestä tätä enää kauaa. Usein olen optimisti, eli typerä sinisilmäinen hyväuskoinen ääliö, joka ajattelee yhden kauhun mentyä ohi, että kyllä tämä tästä. Kyllä tämä tästä hyväksi muuttuu, paremmaksi edes. Että jonain päivänä se kiusaaja ei enää kiusaa, kun se tajuaa. Mutta ei se tajua. Ja minä en jaksa hoitaa enään. Liikaa pettymystä, petetyksi tuloa, petettyjä lupauksia. En osannut olla tarpeeksi luja ja vaatia näyttöä. Uskoin vain sanoja,  vaikka samaan aikaan sisimpäni huusi hysteerisenä että usko tekoja, usko energiaa jonka tunnet- energia ei valehtele.Sanat ja lupaukset valehtelevat.Teot puhuvat puolestaan. Ei kukaan ole (kai) yksinomaan riivaaja ja kiusaaja.Kai ...

Tervehdys! Kului todella hyvä tovi,ennenkuin avasin tämän salaisen arkkuni uudemman kerran. On oikeastaan aika huh-huh- hengästyttävää katsoa taaksepäin aikaa, mitä kaikkea siihen on taas kuulunutkaan.Verta hikeä ja kyyneliä, ja voin vannoa että kirjaimellisesti kaiken lisäksi. Tänään on meillä ollut muuttopäivä. Kello soi 6.40, ja jälleen kerran huonosti nukutun yön jälkeen ankea herätys aamuun. Jaa miksikä me nyt niin huonosti nukumme? No jaa-a, syinä voisi mainita alkuun meidän nukkumapaikan.Juu-u, turha puhua sängystä, koska olemme nukkuneet lattiapedillä jo hyvän tovin, sattuneesta syystä ;) Kaksi joustinpatjaa liukkaalla parketilla. Toimi melkein hyvin niin kauan, kun meillä oli yhtenäinen petauspatja, ja patjat oli köytetty toisiinsa muotoonommellulla lakanalla. Sen jälkeen kaikki onkin ollut yhtä komiikkaa, paisti ettei ole ollut, vaan hiton huonoa nukkumista. Aamuisin patjoilla on puolen metrin väli ja siinä välissä, lattialla, nukkuu pienimmäinen lapsi, joka on toki yön ...

Blogi on ollut hiljaa. Oikeastaan tietoisestikin, koska en halua toitottaa joka tuutista sitä, miten karmeaa hommaa muuttaminen on. Vielä hetki sitten ajattelin, että nooo, pakkaaminen on ihan iisi juttu, vallankin kun hävittää kamaa samalla. Eihän meillä oo paljon kamaa. No, kamaa on hävitetty ihan sikana, mutta pakkaaminen on edelleen perziistä. Ja se kaman paljous on varmaan vähän suhteellinen juttu? Miten hirveästi voi olla ihmisellä säilytettävää kamaa? Yritin samaan aikaan kun laitoin tavaraa laatikoihin, seuloa ne tärkeät jutut, ne säilytettävät. Mutta siitähän se homma vasta levähtikin käsiin!!! Nyt mulla on myytävää annettavaa kierrätettävää ja pakattavaa,ja kaikki ne käy mun hermoon!! Vauvanvaatteet meni myyntiin, jätin oikeastaan "en mitään" itselle muistoksi. Tuskin kadun. Lapseni eivät mahdu enää niihin vaatteisiin, itse en tarvi ja omat lapset eivät toivoakseni saa lapsia lähimpinä vuosina. Tytöille ajautunutta vaatetta...sitä oli laatikko ja pussitol...

Että kuulema oikeen Musta Perjantai! Ohhoh. Ja Älä Osta Mitään- päivä samaan syssyyn. Mitä tässä ny uskoa pitäis??? Näin meitä sekoitetaan!!! Mulle kävi näin: - siis sen jälkeen kun minulle on tänään vallan julmalla tavalla valjennut, kuinka huono tilanne minun Muurahaispepulla koulussa onkaan. Sen jälkeen siis,kun olen nieleskellyt tätä asiaa, ja tänäänkin pitänyt puhelin ja viestirallia yllä,saadakseni asioita sitten siellä Manchesterin- päässä rullaamaan hiukan sutjakkaammin, kun pohjatyöt olisi tehty hyvin. Ja siis sen jälkeen kun aamu valkeni semihyvän yön jälkeen Holter- seurantalaite rinnuksilla vielä keikkuen, ja sen jälkeen kun lapset oli saatu koulutielle, paitsi yksi joka meni kymppiin, ja sen jälkeen kun olimme juoneet kahveet ja syöneet aamupalaleivät, ja kun mies ja Ipana pakkasivat varmuudeksi yökamppeet mukaan kun lähtivät viemään poltettavia kamoja Hämeenlinnaan- sen jälkeen minä jäin yksin kotiin. Kutisevat liimat antureista iholla huusivat suihkua, ja ...

Follow my blog with Bloglovin

Jokainen päivä kohti muutoa tuntuu pienenä pistona rinnassa. Vielä en ole hukkunut työhön, siihen kun alan pakkaamaan kunnolla,ja päiviin ei enää oikein muuta mahdukaan. Vielä on aikaa tuntea ja surra. Surra sitä, miten tänäänkin saatoin vain lähteä ystävää tapaamaan kun hän seuraa tarvitsi. Surra sitä, että lapset viettävät kaverien kanssa aikaa kuin viimeistä päivää. Ihmisiähän minä aina ruukaan surra, semmoinen on minun luontoni. Ei ne ystävät ja ihmiset siellä Tampereella ole parempia kuin nämä täälläkään, meillä vain on pidempi historia siellä. Eikä sekään pelkästään,tietenkään... Ainahan minulle tämä lähteminen on vaikeaa. Alkaa pelätä muutosta, ja samalla tietenkin odottaakin sitä. Se on niin hullu...

Lahdesta: Kyllähän se niin on, että elämässä on varmaan vaikeinta tehdä sellaisia ratkaisuja, joissa lopputuloksena olisi vain hyöty. Ne kääntöpuolet tulee väistämättä mukana, koska mikään asia meidän 4D maailmassa, ei ole yksipuolinen. Niin. Ajatus tästä kaikesta, mikä nyt jätän taakseni lähielämästä, pompsahti päähäni, kun olimme erittäin laadukkaalla isänpäivä lounaalla mies Ipana ja minä, paikallisessa Mukkula Foodissa . Ja ihan totta, olen käynyt sen verran muutamasti Mukkula Foodissa, että uskallan suositella tätä paikkaa! Tämä on siisti paikka, niin että voit huoletta mennä koko perheen voimin ruokailemaan tänne, ja palvelu on ystävällistä. Paikat ovat siistin ja puhtaat, ja miellyttävä sisustus tekevät paikasta todellisen löydön. Ja tämä on paikallinen ilo! Huh huh. Tämän me häviämme, aivan ehdottomasti. Joudun jättämään maailman tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset jaetulla ykkössijalla lasteni kanssa: vanhempani! Heistä on ollut niin suuri ilo ja apu meille, ihan arjessakin...

Muutos on nyt saanut alkusykäyksensä. Asunto jota niin hartaasti kyttäsin ja pyysin meille, tulee olemaan meidän uusi koti. Nyt voin päästää irti siitä stressistä ja miettimisestä, minne asetumme. Me kiepsahdamme takaisin niille koordinaateille, kuin magneetin vetäminä, mistä lähdimmekin. Siihen pisteeseen asetumme jälleen, omalle paikallemme,ja kiitämme kokemuksesta asua hulppeassa upeassa asunnossa täällä Päijät-Hämeessä. Voi sitä kiljumisen määrää, kun asuntotarjous poksahti sähköpostiin. Ihan mahtavaa!! Sitä oli niin kovin pyydetty ja nyt se tuli. Olemme ensimäiset kelle sitä tarjotaan, ja viimeisetkin, koska hyväksyin tarjouksen. Menen perjantaina katsomaan asunnon, noin niinkuin muodon vuoksi. Henkisesti olen valmistautunut kohtaamaan takapihan, mikä ei mitenkään voi kilpailla nykyisen kanssa, mutta ymmärrys siitä, että oikeastaan tarvin vain aurinkotuolin paikan pihalle, on tuonut levollisuutta siihenkin. Ei tarvi "omistaa" paljon pihaa, voi mennä jonnekin pihail...

Ollut kyllä sellainen viikko takana, että huh. Omien muuttojuttujen pohtimista edes takas, että minne mennään, mennäänkö minnekkään ja entäs sit- mitäs sitten tapahtuu. Sitten tyttären muutto...vuokrasoppari opiskelijakämppään alkoi kuun eka, ja eilen oli muuttopäivä. Hänen isänsä tuli Tampereelta hakemaan tytön huonekalut täältä, ja täällä meillä oli sitten mummo ja pappa myös tapaamassa tyyppejä. Oli raskasta, vaikka fyysissti en joutunut tekemään mitään. Lopussa tyttö pahoitti mielensä poikakaverin takia, ja sitten jopa äidin jättäminen Lahteen tuli itkuna pintaan. Hirveän tunteikasta, ja tottakai minä herkkänä ihmisenä menin ihan selaisin tästä. Olin hirveillä kierroksilla eilen iltana, en meinannut jaksaa keskittyä edes leffoja katselemaan. Kaikenmaailman kivut jylläsi kehossa,pää oli niin sekaisin kaikesta pohtimisesta ja tunteesta, että olo oli todella tuskainen. Yö meni huonosti jälleen. Vallankin silloin kun kroppa on jännittynyt muutenkin, niin nuo minulle liian napa...

Nyt voi taas rauhoittua hetkeksi! Oi kiitos siitä mahdollisuudesta! Kyllä tässä on nyt niin tiukoilla mentykin, mutta nyt voi päästää ainakin toviksi piiiitkän huokaisun, sillä pahin mielenmättö on nyt suoritettu. Yksi päätös on tehty. Oli jotenkin hauska tämä aamupäivä, kun totuttuun tapaan aloin pyörittää asioita päässäni. Juttelin ystäväni kanssa, joka antoi taas lisää varmuutta jo orastavaan ajatukseen. Sitten päätin, että kyllähän mä nyt saan aikaiseksi jotain konkreettista, ja aloin tekemään liittymämuutoksia ja sen jälkeen kun en saanut mieleistä jatkotarjousta kotinettiin, aloin kilpailuttaa niitäkin. Lopputulema on, että asuntoasian sain päätettyä, ja teimpä vielä hyvät jatkodiilit toiselle operaattorille kodin netinkin suhteen. Ai että kyl nyt kelpaa paistatella hetken tyytyväisyyttään, kun on selättänyt jotain konkreettisia juttuja. Elämä tulee siis jatkumaan hiukan normaalimpana kunnes sähköpostiin kolahtaa se odotettu posti, eli tarjous juuri siitä kohteensa, joka me ...

Siis onko viikko mennyt???? Mä olen ihan pää turvoksissa, koska voin kertoa, ja tämä asia valitettavasti on taivaan tosi vaikka niin hullulle kuulostaakin, että viimeisen viikon ajan ,tarkalle 23.10 alkaen, eli siitä lähtien kun saimme asuntotarjouksen, mun jokaiseen valveillaolohetkeeni on kuulunut  asuntoasian miettiminen. Se ei meinaa lähteä päästäni edes nukkumaan käydessä, ja liki heti herättyäni se palaa mieleen. Alan olla aika poikki pohtimiseen, missä se olis meijän perheen hyvä asua. Sillä viisiin että saamme säilytettyä inhimillisen asumisväljyyden ja samalla laskettua asumismenoja. Ja voi poijjaat voi kertoo, siinä sitä on pohtimista! Minähän olen tarkka rahasta. Olisin jollekkin talousihmiselle oikee kulta-aarre kun pitäisin budjetit tiukkana ja raha-asiat ojennuksessa. Kasvavat menot ovat suosikki leikkauskohteeni, n...

Mulla on hyvä aamu! Ihan siitä ilosta ajattelin kirjailla tälle päivää päivänaloituksen blogiin. Aamu alkoi seesteisemmin kuin eilinen. Ipana kävi vieressä isänsä lähdön jälkeen, muttei malttanut enää nukkua. Hän kysyi voiko mennä katsomaan lastenohjelmia, ja totesipa vielä että "tuun kertomaan paljonko kello on". Olen opettanut häntä katsomaan mikrosta kellonajan,eihän hän itse sitä vielä ymmärrä täysin, mutta selkeät numerot näkee, ja hän tuli ilmoittamaan kello on 747 :) Ok kiitos. Hetki vielä pötköttelyä, niin eiköhän se tästä irtoo. Hiukan yli 8 nousen ja ensin keittiöön napsimaan Somac ja muut aamulääkkeet nassuun, ja sitten kytketään kotinetti päälle, että yön aikana tulleet viestit ja muut alkavat taas kilistä puhelimeen. Tuon Somac- kuurin aikana ikävintä on ollut se, että pitää odottaa tunti ennen aamupalaa ja aamukahvia. Oikeastaanhan se on sama rytmi kuin normaalistikin olisi, sillä herään arkena klo 7 ja kotiin ehdin vasta 8 jälkeen, jolloin vasta juon kahvi...

On tässä karttaa käännelty taas ahkeraan, ja tuumittu ja funtsattu ja pähkäilty ja revitty hermoja ja sillä lailla. Oma kompassi kääntyi vain koko ajan ärsyttävästi ja tosi voimakkaasti omaan suuntaansa, ilman että minulla olisi mitään järjellistä selitystä sille, miksi niin. Tai edes hyväksyttävää järkisyytä. Ei ole kertakaikkiaan mitään muuta kuin magneettinen intuition ääni, joka potkii minua liikkeelle. Eilen pitkästä pitkästä aikaa luin Astrokalenterin pitäjän Seppo Tanhuan laatimaa horoskooppia. Jotenkin omituisesti myhäillen naureskelin sisäänpäin, että heh, kempä uskoisi jos kertoisin, että juuri tällä hetkellä se horoskoopin teksti on aivan liian totta ollakseen sattumaa Astro.fi - Yhteytesi universumiin Maanantai 23.10.2017      Astrosää: Tästä käynnistyy vahvan intuition ja onnistuneiden aloitusten viikko. Merkuriuksen kolmio Neptunukselle kuvaa herkkää ja vaistonvaraista kommunikointia eli jopa telepatiaa, jonka avulla voimme vaistota, mitä on tapaht...

ja voi uskotella itselleen, että ensi viikolla jotenkin maagisesti, olisi parempi fiilis kaikessa. Tämä viikko on ollut yhtä siipeä pitkin maata vetämistä. Ei niinkään mielialan vuoksi, mieli on ollut ihmeen hyvä vaikkakin levoton hiukan, mutta muuten todella energiaton viikko. Jotenkin sen viime viikon rasitukset ovat vaikuttaneet vielä tälläkin viikolla niin minussa kuin miehessäkin. Aamu alkoi lasten nurinalla liki kaikesta.Oikein mikään ei ollut hyvin heilläkään. Päikkyläinenkin tapojaan vastoin natisi päikkyyn menosta. Ärsytys alkoi jo siinä nousta, mutta päästyään päikkyyn olikin jo iloinen oma itsensä ja pääsin sentään sieltä lähtemään hyvällä mielellä. Sentään sain hyvää aamupalaa(ku ite tein), ja aamukahvikin oli taas valmiiksi keitetty! Että mä nautin kun ei tarvii enää himmailla avocadojen syöntiä, niinkuin silloin Marevan-lääkityksen aikana. Loput mukulat odottivat bussille lähtöä, eli isäviikonloppu edessä, ja pitkästä aikaa reissua Tampereelle. Itse menetin fiil...

Älä toivo, vaan pyydä! Ja nyt mä pyydän. Mä pyydän yhtä juttua, että se onnistuisi. Koska kun mä ajattelen sitä, mun sisin liikuttuu niin lujaa että kyyneleet tulee silmiin. Se on mulle merkki siitä, että se asiaa on oikein. Joten mä pyydän maailmankaikkeutta kuulemaan tämän asian ja pyynnön. Kiitos. Amen.  Se mysteeri kirje ei ole auennut minulle vielä, eikä kukaan ole ilmoittautunut sen lähettäjäksi. Mä ymmärrän, että joku joka sen on lähettänyt minulle, tietää että arvostan enkelinviestejä ja tietää, että ymmärrän arvostaa myös niitä ohjeita, joita mukana tuli. Sen rahalahjan merkitystä en ole vielä ymmärtänyt. Onko lähettäjä joku vanha asiakkaani? Onko hän minun tuttuni, ystäväni? En ole ehtinyt siihen vielä paneutua, kuin pinnallisesti. Mutta ompahan vain mysteeri!! Syysloma Tampereella! Ihana kolmas lapseni tyttiksineen tulivat käymään meillä, ja toivat sitten tuliaisiksi tämän ihanan kivituikun. Tämä on seleniittiä,ja alta voitte lukea sen ominaisuuksia. Olin...

Niin se vaan tänäkin aamuna kello herätti. Miehen kello perkele!! Ja se ei viihtiny edes nousta, torkutti. Ja kohta uuellee soi. No voi miettiä olenko minä nukkunut sen koommin, kun klo 6 alkoi tämä pimputusrumba,ja oma kello oisi kiekunut vasta seiskalta. Kyllä ois mieli tehnyt räyhätä että jossei perkele tahti muutu ni muuttuu sun nukkumapaikka. Eihän tuo myöhäistä ole vieläkää rähistä ;) Aamu kumminkin sujui oikeesti hienosti, siitä huolimatta että mies oli kadottanut kaikki päikkyläisen housut viikon aikana, ainuitakaan ei kaapissa ollut. Isoveljeltä lainattiin sitten. Päiväkodissa oli kahdet... Somacillahan se aamu alkoi, ja loput aamulääkkeet samalla lasillisella perään. Päikkyläinen on niin ihanan reipas ja osaava, napakka hommissaan, että on niin hienoa kyllä aamulla katsoa kun ne toiminnat sujuu hienosti. Hän pukee itse, tarvittaessa valitseekin vaatteet itse mutta tänään minä heittelin hänelle vaatteet jotka pukee. Hän pesee hampaansa itse -näin olemme nyt päätyneet tekem...

Hellurei!! Nyt on viiden päivän kokemus kuntoutuksesta Kuntoutuskeskus Apilassa, joka löytyy Kangasalta. Aamulla 9.10. lähdin vähän seiskan jälkeen ajelemaan kohti Kangasalaa. Ilma oli ihan ok, vaikka alkumatkasta ropsottikin vettä sen verran sopivasti, että näkyvyyttä haittasi hiukan. Liikenne oli hiljaista ja maisemat kauniita. Taidan pitää syksyn värejä kyllä kauniimpina luonnonilmiöinä kasvillisuuden saralla. Auringon osuessa keltaisiin lehtiin, on kuin puut olisi kimmeltävää kultaa. Oli hyvä menomatka kyllä, ja olin ihan ajoissakin paikalla. Apila-viikko alkoi saavuttuani klo 9 sillä,että sain huoneen avaimen. En kumminkaan jaksanut käydä viemässä kamppeitani sinne heti,vaan ohjelmani alkaessa klo 9.45 lääkärillä ja fyssarilla, ehdin vasta lounaan jälkeen viedä kamat huoneeseen. Lounaalla tapasin jo kämppikseni, jota en tiennyt kämppikseksi vielä silloin. Hän sanoi että hänen kämppis ei ole vielä tullut, ja vasta sitten myöhemmin kun tapasimme huoneessa, todettiin että no min...

Hiukan tässä on meijänkin porukka olotilassa X, elikkäs vähän meinaa yhellä jos toisella flunssaa pukata. Lapsilla olisi tukiviikonloppu, ja itse vaan odottaa näitä paria päivää että sais levätä nollille kaiken sen väsymyksen, mitä nämä viimeiset viikot tuoneet. Hirveästi ollut kaikkia menoja ja selvitettäviä asioita, niin että joka ikinen yhtään ylimääräinen energiapisara on taatusti käytetty. Itselläkin tämä tuntuu tosiaan kaikenmaailman oireena taas, tuntui että lämpö nousee- no ei noussu, tuntu vaan. Närästys on polttanut rintakehää monena päivänä ja iltana, ja sitten muunlainen henkinen kuormitus korventanut kuuppaa, niin että saanut miettii vähän väliä, mihin tämä ja tämä oire nyt kuuluu, ja onko tämä vakavaa. Itse aloitin kortisonin taas tänään, koska minulla flunssa voi paukkasta astman sellaisiin sfääreihin, että oksat pois. Tämän päivän olot taisi mennä siinä sekaisin, että jouduin olla puoli kymppiin saakka ravinnotta, koska labrat, ja sen jälkeen kun kävin ystävän luona...

Siinä on tämän päivän kaksi teemanumeroa. Tämä on 150.s blogiteksti tässä blogissa! Wuuhuu!! Usein on ollut pitkiäkin taukoja, kirjoitussblokkeja, jolloin ei kertakaikkiaan päässä liiku mitään painokelpoista,tai että sitten jaksaisi niitä ulos kirjoittaa, vaikka liikkuisikin. Niinä aikoina joku ääniblogi voisi olla hyvä, tai nauhoittaa juttuja ja postailla tänne? Hmm, mitenköhän onnistuisi? Ja 45. Se on minun ikäni juuri tällä lyömällä. Kuulostaa ja näyttää aivan törkeän paljolle, eihän tuollaisilla numeroilla varustetulla voi olla enää mitään kehittävää aannettavaa elämälle? Minusta tuntuu, että nyt minulla on "minun aikani" alkaakin taas elää omaa elämää, ei nyt ihan ikiomaa, mutta sellaista, jossa on tilaa vähän aiempaa enemmän myös minulle, ja minun toiveille ja kiinnostuksen kohteille. Voisi ehkä sanoa, että olen opetellut ihan pikkiriikkisin askelin olemaan itsekäs. Ottamaan sitä, mikä minulle kuuluu. Iän myötä olen myös pehmennyt hirmuisesti, tyyntynyt siihen, mil...

Ja vähän muutakin tarinaa tälle päivälle. Taas ollaan siis muisteloiden äärellä. Tänä yönä, puoli kahdentoista hujakoilla, vain vähää ennen päivän vaihtumista seuraavaan, syntyi viimein minun seitsemäs vauva. Pikku Kristallini, joka oli jo masuaikana höpötellyt tärkeitä asioita minulle. Olimme käyneet keskusteluja hänen tarkoituksestaan ja sitten loppujen lopuksi siitäkin, milloin hän syntyisi, ja minkä kokoinen hän olisi ,ja kerkisipä hän kertoa jossain kohtaa minulle senkin, kuinka hän on jo kyllästynyt masuelämään :) Seitsemännestä kristallista, oikeastaan jo hänen odotusaikansa alusta alkaen, käynnistyi mittava muutosten sarja. Sehän oli toki sen tarkoituskin, oli kuitenkin erittäin kummallista elää itse siinä mukana, oli paljon tapahtumia (no toisaalta, milloinkas ei olisi minun elämässä) Se oli eriskummallinen ja dramaattinen ihmissuhteineen, mutta lopulta mukana synnytyksessä oli kuitenkin hänen biologinen isänsä. Siihen aikaan olin aktiivinen eräällä vauvapalstalla, ja mo...