Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

No niin, nyt kun alkaa henki kulkea, ajatus laukata ja jopa kropan voimat palautua, onkin hyvä aika todeta, että eka kuukausi tästäkin vuodesta jo onnellisesti ohi. Fiilis on oikeasti mahdottoman iloinen, koska pitkän sairastamisen ja huonon kunnon jälkeen tämä, että jaksaa vaikkapa imuroida, tuntuu älyttömän kivalle!! Pitää silti muistaa ottaa ihan iisisti, ettei takapakkeja tule. Tänään meillä onkin ollut varsinainen pakettishow. Aamulla tuli tekstari, että milloin voidaan tuoda lähetys, ja vastasin sitten vaihtoehdon B elikkä klo 12-15 tänään pliis. Hypin täällä innoissani ,ja patistin sairaslomaa viettävän mieheni purkamaan runkopatjat makkarista pois, koska luulin että meidän uusi sänky tulee. No, kohta soi puhelin, ja tytteli soittaa, että niin ,teille olisi lähetys tulossa. Ihmeteltiin siinä aikamme, ja todettiin että se lähetys josta soitettiin, olisi meidän sänky, ja se tulisi vasta huomenna. Aiemman lähetyksen kohtalo selvisi sillä välin kun olin asioilla. Sieltä tuli s...

Alkaahan tämä sairauskertomus, joka on pitkä kuin Nälkävuosi, kääntyä voitonpuolelle. Viime sunnuntaina annoin periksi, ja kuskautin itseni päivystykseen. Se olikin hirmuisen nopea käynti, 1,5 tuntia, ja olin päässyt sieltä diagnoosi kourassa ulos, ja matkalla jo apteekkiin. Keuhkokuumehan se siellä taas kolkutti ja nakutti voinnin persiilleen. Olikohan tämä nyt sitten neljäs, sitten vuoden 1995. Haettiin sitten lääkkeet saman tien,ja kotiin sairastamaan. Ihan ei juu mennyt niinkuin torstainen saikkari terveyskeskuksessa kehui, jotta vaan virustauti ja lepäilyä. Ei vaikka join 4 pussia pamolhottia päivän aikana, kuume oli ja pysytteli 38 tienoilla. Laski tunnin päästä ehkä puolella asteella noustakseen takaisin seuraavan tunnin kuluessa. Tuntui siinä vaiheessa, kun nousi sängystä mennäkseen vessaan, ja sai armottoman yskänkohtauksen ja hengenpuuskutuksen puolivälissä, että ehkäpä se on periksi annettava, ja käytävä nassuaan näyttämässä uuelleen. Kannatti. Sain tietenkin antibio...

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Nyt on kuulkaa hyvä istua, punaisessa nojatuolissa, viltti jaloilla, ja raportoida tästä fiiliksestä. No, tää vähän niinkuin alkoi,kun Suurperhe-ryhmässä joku keksi, että jaetaampa olohuone kuvia. Vautsi mitä ideoita ja vinkkejä sieltä saikaan, ja minua henkilökohtaisesti inspiroi eniten sellaiset ihan sikasimppelit ja pelkistetyt olohuoneet. En nyt voi valitettavasti jakaa kuvia, pitäisi pyytää lupaa sille, joten riittäköön tämä selostukseni. Siis, vähäeleistä, supersiistiä,avaraa...toinen ihanne olkkarini oli vähän enemmän sisustettu, mutta yleisilme oli hyvin "plain". Värit ihanan neutraaleja, muttei kumminkaan tullut sellainen pliisu olo. Minähän inspiroiduin hirmuisesti siitä, siis taas kerran :) Katsoin tuimalla katseella omaa olkkaria, mistähän voisi luopua, mitähän voisi nakkoa pois... No, paljon ei ollut mahdollisuutta karsia, mutta lähti tästä olkkaritilasta kaksi pikkupöytää, Hemnes- yöpöytiä, joita oli pidetty joidenkin kukkien ja muiden sievien juttujen tasoi...

koska kohta jatkuu Salkkarit, jee!!!! Salkkarit on kuulunut tv-ohjelmistooni melkein alusta saakka, ärsyttää vaan, että missasin sen alun kulmakiven, eli Tuune Pyystisen murhan,ooohhhhh.. Kaunareita katsottu vuodesta -91/92, eli kauan,kai??? Onko muka 25 vuotta kauan katsoa samaa sarjaa, nääh. Vuodenvaihteen jälkeen ahmaisin Syke-sarjan Areenasta, kolmen päivän herkutteluputkena. Kimmoa niinikään Areenasta ,kahta osaa vaille uusin kausi katsottu. Downshiftaajat Elisa Viihteen Aitiosta, jonka jatkoin ihan turhaan, koska olikin loput jaksot katsottavissa aiemmin kuin ilmoitettu. Buu. Miehen kanssa molemmat tuijotimme sarjan viimeistä episodia, kohtausta, ei piiipppp,ei tämä NÄIN voi loppua, vaan toisaalta, olihan se nyt paras lopetus ever. Mitäs me nyt sitten katsoisimme??? Me tykätään kotimaisesta draamasta ja kotimaisesta komediasta. Komedia menee lontooksikin, no menee draamatkin, mutta useimmin Netflix-tarjottimelle löytyy romanttinenkomedia, joka on iloinen genre parisuhde...

Joulun päättäjäiset. Niin, kukahan viittisi kiivetä tuonne verhoihin, ja raksia pois tuin hurjasti kimallehilettä varisevat joulunauhan, joka verhoja koristanut...Justiin saatiin imuroituakin, joten ei ny viittis... Saanu taas juasta jolkottaa niin lujaa kuin täl kipeel kintul ehtiny, tupaa ees taas. Ollu tota kaman jakeluu, ja miettimistä, kuin hiisissä ne on aina ihan eripuolella huushollii, kuin mis niie kuuluisi olla :D Sitten pyykkihommia taas, ja jotenkin olen nyt oppinut vihaamaan pikkupoikien yhteistä vaatekaappia, koska sen ylläpito on ihan persiistä. Olen jo lopettanut alkkareiden ja sukkien sekä yövaatteiden lajittelun, niin että ne on kaikki samassa korissa,siis sukat+ alkkarit omassa, yökkärit omassa. Eriytettyinä on siis paidat ja housut, ja tietenkin vielä niin että paidoista t-paidat,  ohuet pitkähihaiset ja paksut pitkähihaiset erikseen.Ja kun niitä on! Ja sitten kun lajittelet, että tämä paita nyt on tuon ja tämä on pienempi...Aika hyvin ne tunnistaa omansa kyl...

Aktiivisuusranneke kertoi, että olin nukkunut himppua vaille 10 tuntia.Bravo, alkaa se määrä jo piisata minullekin, ainakin nyt aamusta on ihan hyvä olo. Aurinkolamppu ( siis kirkasvalo lamppu) killittää silmään heti kun makkarista ulos astuu, se on auttanut minua tosi paljon heräämisessä ja edes jotenkuten "elossa" pysymisessä. 7.30 tosiaan Milo tuli huikkaamaan makkarin ovelle, että mun puhelin herätti, olin jättänyt sen olkkariin lataukseen . Samaan syssyyn totesi, että hän on kohta kanssa lähdössä. No ylöshän se oli noustava, oli ihan liian rauhallista ollakseen meidän aamu. No pikkupojat nukkuivat vielä!! Heräsivät vasta klo 8. Muut lähtivätkin siitä aika pian, mutta ehdin kumminkin pitää heille pikaluennon siitä, miten nyt, kun täällä etelässäkin on paukkupakkanen (-22) pitää pukeutua. Laitatin lisäkerroksen vaatetta päälle. Oma aamuhetki oli siinä kirkkaassa valossa aamupala ja kahvia, vähän Facebookia ja muutama Whatsapp- viesti. Piti muunmuassa kysyä mieheltä,eht...

Juu näin se on,että aloitamme aina vuodet mukavalla juhlapäivällä, eli hääpäivällä (2.1.) Melkein matkimme minun vanhempia, joilla oli päivää aiemmin hääpäivä. Samaan aikaan alkoi eilen arki ja lasten koulu ja kerho. Aamu oli odotetusti vähän vaikea, kun kaikki olivat lomalla tottuneet nukkumaan pitkään, enkä vähiten minä. Ensimäistä arkiaamua varjosti vielä sellaienn ikävä aamuyön kuvio, että Daniel oli ollut hereillä jo 4.30, ja kun itse nousin klo 6, he, siis Daniel ja Samuel, olivat jo sohvalla istumassa ja kännykällä pelaamassa. Sähisin heidät takaisin petiin, mutta eihän siitä mitään tullut. S tuli viereen pyörimään, ja miehen poistuttua töihin, D tuli huoneesta, ja alkoi juoksuttaa kissoja pitkin olkkaria ja toki makkarin ovea vesten hyppyyttää, jolloin kauhea kolina piti huolen, etten enää saanut nukuttua. Kaiken lisäksi, D oli herättänyt S:n silloin jo, lie 4.30, koskapa S oli kerhon jälkeen niin uupunut, että itkettyään aikansa iskää, nukahti sohvalle. Kyllä minä taas kiit...