Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Jes, huomenna vaihtuu tämän vaakanaisen syntymäkuukausi. Lokakuu on mulle aina erityinen kuukausi, enkä usko että se on vain siksi, että olen syntynyt lokakuussa. Tai sitten se on juuri siksi. Lokakuulla on aina hyvät fibat ollut minulle, ja vuonna 2008 sain siihen kuukauteen vielä yhden erityisen syyn lisää olla erityisen haltioissani- seitsemäs tähteni syntyi silloin, sopivasti vielä edellisen vuorokauden puolella, että saatiin eri syntymäpäivät. Tänään aloitettiin juhlinta. Kummit, kummitädin vanhemmat sekä mummo ja pappa tulivat kaikki tänne tapaamaan tulevaa synttärisankaria. Oli hieno päivä kaikkien ihanien ihmisten kanssa, nautin niin paljon! Tuleva synttärisankari sai koristella kakkunsa, ja tää on niin hieno, mikä symmetria, jess äiskän poika, vaakamaista tarkkuutta selkeästi tässäkin nähtävillä ! Eilen kävimme kaupassa hankkimassa kakuntäytteitä ja vähän muutakin, ja käpälään tarttui Santen hiusväri. Luonnonkosmetiikkaa!! Olin niin hypessä tästä löydöstä, si...

Tämä teksti ei nyt todellakaan tullut kuten halusin. Ensinnäkin tämän piti tulla jo torstaina, ja torstaina tämän kirjoitinkin, mutta pahaksi onnekseni Bloggerin Android-softalla, eli luurilla näpyttelin, ajattelin olla näppärä ja olla avaamatta konetta.  Jotain meni pahasti pieleen kuvien kanssa, teksti ei suostunut lähtemään, koska "kaikkia kuvia ei löytynyt". Yritin poistaa mustana näkyvät kuvat, mutta ne ei suostuneet lähtemään. Tahkosin yli puolen yön asian kanssa, mutta en saanut toimimaan. Teksti ei koskaan edes päivittynyt luonnoksena tähän tietokoneversioon, joten kädet oli aika sidotut. Viimein sain siirrettyä tekstit tänne tällälailla näyttökuvina puhelimesta,arvatkaapa lähteekö Bloggerin puhelinsofta maata kiertävälle radalle about NOW ;) Mutta jatketaas puuhia, mun itselle asettamani postaustavoite vaatii täytettä, joten ihan kohta uutta putkeen :D 

luotin Bloggerin mobiilisovellukseen, se petti minut! Kirjoitettu ja täksi päiväksi luvattu juttu jumittaa lähettämättä koska "kaikkia kuvia ei löydy", myöskään ei anna poistaa kuvia. Kiitos tästäkin! Katsellaan huomenna uusin silmin probleemaa, kai se on kuitenkin koetettava nukkuakin, vaikka kierrokset jyllää kyllä vasten kasvoja. Hyvää yötä!!!! 

Se olis nyt lusittu. Ammatillinen kuntoutusselvitys. Semmoisen myllyn vaiheen osan yksi olen nyt läpäissyt, nämä ekat kolme päivää. Olen ihan uupunut. Kolme päivää puhua yksinomaan itsestä. Uuvuttavaa. Eikä siinä mitään, jos oisit sen kertonut kerran, mutta ei, jutellaanahan toki ne samat jutut jokaiselle työntekijälle. Miksei ne voi vaan kierrättää ne muistiinpanot, tai lukea jokainen ne hemmetin esitietokaavakkeet, jotka täytettiin jo ennen sinne menoa??? Tuon 3pv oisi voinut typistää aivan kepeesti yhteen päivään. Taidan olla kiittämätön paska, kun nyt arvostelen tätä, olenhan päässyt varmaankin hyvin haluttuun kelan tukemaan selvitykseen, mutta onko siellä pakko kaikki tapahtua a) toistaen toistaen toistaen b) etanan hitaudella Mitään sen suurempaa konkreettista selvyyttä ei mihinkään asiaan tullut, muutoin kuin se, että työmarkkinatuki on isompi kuin kuntoutustuki. Että väsyttää!!!! Eilen illalla särki rintakehää jo lupaavasti ja illalla sain kunnon sydäntä n...

Meinasimpa taas alkaa avautumaan mutta onneksi tajusin,että turhaa touhua. Tuli taas vaan yhtäkkiä mieleeni, kuinka tylsää on odottaa yhteydenottoa, jota ei koskaan tule. Puhutaan että nähdään, mutta totuus on se,että joillekin sitä aikaa vaan ei koskaan löydy. Mutta sitten mä töllötin facen profiiliani, minua siinä kuvassa auringonkukan kanssa, ja ajattelin että mitä siitä sitten, eihän minusta tarvi sillä lailla tykätä, että ihan tavata haluisi. Että jospa sitten riittää tämä ystävyyden ja kaveruuden arvonalennus pelkäksi virtuaaliystävyydeksi, joka ei edes oleta live-elämän miittejä toimiakseen. Minulla on oikeasti yksinomaan virtuaaliystävä, jonka kanssa ystävyys pelittää, koska muuta ei ole koskaan ollutkaan. Rankimmalle ottaa niiden ystävyyksien arvonalennukset, jotka joskus olivat niin eläviä ja antoisia, että en voinut kuvitella niiden ikinä hiipuvan. Oli varmaan naiivia olettaa niin. Näemmä oli. No anelemaan en ala. Meinasin ensin kirjoittaa Faceen ,että "...

Heipparallaa tällein keskellä viikkoa! Tarkoitus oli sunnuntaina ehkäpä kirjoitella vilkkaasta viikonlopustamme, mutta no, se sunnuntai sitten siinä meni vielä osin niissä lennoissa, ja sitten olikin takki jo tyhjä, ja ajatelin että on turhaa alkaa tekemään mitään tämänkään vertaa aivotoimintaa vaativaa. Me siis kävimme viikonloppuna Tampereella tapaamassa isoja muksuja. Se olikin hauska reissu kyllä, porukalla kävimme Ikeassa syömässäkin ja toteamassa, että me emme tarvinneet mitään itselle, mutta 50 euron arvoinen lahjakortti siellä kumminkin kului. Eli vähän tarpeellisia juttuja tälle viimeisimmäksi yksin muuttaneelle. Muksujen tyttö ja poikakaveritkin oli mukana, eli oli tosiaan mukava nähdä koko sakkia. Mukava oli tulla vielä lapsettomaan kotiinkin, koskapa se ilta meni kyllä niin raatoillessa kuin olla ja voi. Sunnuntaina lapset tulivat kotiin, ja jonkin aikaa siinä oltuamme lähdimmekin Kouvolaan, kauppakeskus Veturin 5v päiville, jossa oli tubettajia läsnä. Niiden takia si...

Ja ihan niinku muutki,mie oon pikkasen poikki... niin lauloi Tuiskun Antti Peto on Irti-biisissä. Tosin minä en oo menossa bailaamaan, mutta oon muuten vaan poikki. Tänään seisoin klo 13.30 Mukkulan koulun edessä, ja odotin meidän ihanaa sosiaalityöntekijää tuekseni palaveriin koululle.Ajattelin, että tässä on tämän viikon viimeinen rutistua. Olin hiukan pökertyneessä olossa jo valmiiksi, mutta ajattelin että eihän minulla nyt oikein ole kuin läsnäolijan rooli, ja kunhan nyt vain hyväksyn suunnitelmat jne. Niin vähän tiesin... Tapasimme opettajan, koulupsykan, erityisopen ja terkan voimin. Voin sanoa, että Luojalle kiitos tästä päivästä, sillä palaverin kulkiessa eteenpäin, siihen saatiin liitettyä juuri oikeita asianosaisia ja palasia kyytiin, niin että vaikka levähdinkin henkisesti kesken palaveria ajatellessani lapsen hukkaan mennyttä viime kouluvuotta, niin lopuksi näppiin jäi hyvä suunnitelma, ja asianosaiset oli ohjelmoitu toimittamaan omaa palastaan siinä prosessissa, jo...

Viikonloppu meni mitenkuten, tuntui että olen tulossa kipeäksi, mutta kuumemittari ei värähtänytkään. Olo oli tosiaan sellainen, että koko kroppaa kivisti, päätä särki, henkeä painoi eli siis rinnan päällä tuntui painoa ja välillä huippasi ja kasvoja nipisteli. Pientä yskähtelyä esiintyi, joka tuntui sellaiselle "hengen selvittelylle",eli ei varsinaiselle yskälle, mutta tunne että pitäisi ilmateitä availla. Sairastetun keuhkoveritulpan jälkeen kaikki tällaiset oireet ovat tosi hermostuttavia ja pelottavia. Yritin sitten tulkita niitä kaikkia siinä, onko sairaudesta, onko mahdolisesti paniikkihäiriötä, joka kaiketi samantyyppistä tekee. Siinäpä se viikonloppu sitten menikin. Kauppareissun rasitus oli liikaa, sen jälkeen ketarat ojossa jne. Minun piti sunnuntaina ajella Tampereelle.Olisin vienyt pesukoneen ja käynyt samalla kurkkaamassa taloa, jota meille tarjottiin. Kohtalon ivaa, että sitä tarjottiin nyt, hain samaa taloa jo yli vuosi sitten, vielä kun asuimme Tamper...

Eilen oli kuudennen lapseni syntymäpäivä. 11 vuotta sitten hän saapui sulostuttamaan maailmaani. Eilen hän vietti kaverisynttäreitä melkein omatoimisesti. Ei tarvittu äitiä kuin ostamaan tarjottavat ja miestä virittämään telkkariin netti ja vuokraamaan sieltä leffa synttäriaktiviteetiksi. Herkut oli viety mukana leffaluolaan tuonne alakerran isoon tilaan, ja siellä sai komppania ihan rauhassa bilettää. Kaikilla näytti olevan kivaa, joten olin itsekin tosi tyytyväinen. Mummo ja pappakin kävivät synttäreillä, nooh, näkiväthän he sentään vilauksen sankaristakin :) Joskus taannoin vitsailimme miehen kanssa, että eikö se nyt pitäisi kumminkin mennä niin, että äiti saisi lahjat jokaisen lapsensa syntymä (eli synnyttämis) päivänä? Olisihan se nyt oikeus ja kohtuus, semmoisen duunin jälkeen.  Tänä vuonna kävi sitten niin, että minä sain lahjan lapsen synttärinä. Olin valitellut että läppäri, jonka ostin vain 1.5v sitten, oli tehnyt jo tenän useampaan otteeseen, ja kun käytettävyys senk...

Pääparka aivan loppuun ajettu. Ei ole minun vahvuuteni miettiä plussia ja miinuksia. Millä lailla arvotat mikä on plussaa mikä miinusta, kun sama asia voi olla erilailla katsottuna kumpaakin. Mutta tulihan tämäkin seikka nyt taas kertaalleen revittyä pään sisällä selvyyteen.  Viime viikolla minulle tuli vuokraisännältämme sähköpostia, että vuokra ja vesimaksut nousevat "asunto-osakeyhtiön nousseiden kulujen takia" (ÄLÄ NYT, nouseeko taloyhtiössä kulut, jos ennen 3 asunnon yhtiössä asuttuja on ollut 2 asuntoa, ja nyt vuoden ajan kolmaskin asunto asuttu, ja jopa miehitetty 7 hengen voimin...) Jokatapauksessa minä niin mieleni siitä pahoihin. Onhan meillä ollut puhetta edullisemmasta asunnosta aiemminkin, mutta tästä alkoi sellainen hassu tapahtumien ketju.... Silloin 29.8 olin saunassa, tulossa pois saunasta ja kuivattelin siinä välitilassa.Pohdin siinä katsellen uima-altaalle, että kyllä mä voin luopua tuosta altaasta, minulle riittää että on sauna ja että pääsee vaikka s...

Oho, tulipa kokeiltua jotain iiiihan uutta hommaa, tällaista videojutustelua. Taisi viedä aurinko minut mukanaan, kun eilen kuvasin auringonkukkia Instaan :mariqueque1 Neitoperhoseksi tunnistimme perhosen, joka niin ihanasti siinä oli kuvattavana minullekin, ja oletan että sama perhonen lennähtää takaisin tuohon kukalle tämän videon lopussa. Tämä oli elämäni ensimäinen "videoblogi" , ja makustelen tätä nyt jatkossa, kehtaako tällaista kokeilla koskaan uudelleen. Toisaalta nykyaikana operoidaan paljon videopuhelujen kautta, jopa työhaastatteluja tehdään videohaastatteluina, joten otan tämän itselleni ehkä vähän haasteenakin, opetella olemaan ihan normaali tällaisessa tilanteessakin. Jännää!! Kokeilla saanko puhumalla näitä asioita ulos yhtä hyvin kuin kirjoittaen. Ainakin se on erilaista- tuokin video on aivan oman mielen juoksua ilman käsikirjoituksia. Jos joku kehtaa kertoa, mitä ajatteli tästä, olisi ihan kivaa :) Ja jos et ole nähnyt mun Instassa kuvaa, niin lai...

Voi miten voikaan olla erilainen fiilis kuin eilen! Se on varmaan tämä minun ailahteleva mieli, joka saadessaan polttoaineeksi iloisia ja hyvin menneitä juttuja, ilostuu ja piristyy sille tasolle, missä sen sietäisi ihan normaalitilassa ollakin. Eilen jos oli taas pohjanoteeraukset yhden lapsen kanssa toimimisessa, niin tämä päivä alkoi paremmin. ...vaikka ihan herätessä ei itsestä sille tuntunutkaan ;) Nukuin taas levottomasti, nyt näin paljon unia jotka olivat omituisia sekoiluja, ja hämmensivät ajatuksia kyllä huolella. Samaan aikaan tietenkin unenlaatu kärsii näistä vilkkaista unista, jotka olivat kumminkin ihan positiivisia, ei siis mitään painajaistyyppistä möttöä. Pikku pojat ovat kyllä ottaneet tänään yhteen jo monta kertaa, ja niitä on jouduttu selvitellä. Ihmeen hyvin kuitenkin saatu nämä kärhämät nyt selvitettyä, vaikka sanktioilta ei olla vältytty. Vähän jokaista muksua on joutunut ojennella tänään, mutta se kai on sitä kuuluisaa kasvatustyötä, vai onkohan se kummink...

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...