Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Tulimme tänne tosiaan jo 22.12. Lähdimme aamulla noin klo 10 , ja kolmella pysähdyksellä, joista yksi oli ruokatauko, pääsimme perille Yyterin kylpylähotellille 14.50. Vastaanotossa meitä odottikin kiva yllätys, sillä meille oli varattu Yyteri Villa, eli lomahuvila. Huvila-majoitus itsessään oli mahtava ylläri, mutta käytännön kannalta osoittautui vähän työlääksi, koska kaikki ruokailut ja tapahtumat ovat hotellilla. Huvilassa on alakerta, jossa 2 makuuhuonetta parisängyin, olohuone tv:llä ja takalla, kylppäri jossa sauna ja pesukone!!!!, ja keittiö. Parvella oli kaksi sänkyä. Huonejaot meni jonkinasteisen väännön jälkeen niin, että toiseen parisänkyyn menivät nukkumaan Milo ja Samuel, parvelle sitten loput, niin että Danielilla oli lisäpatja lattialla. Näin on ollut ihan hyvä järjestys, ja rauha säilynyt. Tosin, tyypit olleet niin väsyneitä iltaisin ,että nukkumaanmeno-ongelmia ei ole ollut. Tosin aikataulukin ollut myöhempi, koska iltapala klo 20, ja sen jälkeen iltatoimia vasta. ...

Eilen saatiin VIIMEINKIN allas käyttökuntoon!!! herrajjesta sitä on ootettukin ku kuuta nousevaa. Ensin ootettiin et remppa alkaa,sitä ootettiin oikeesti 2kk!! Sit ootettiin että ne jatkaa hommiaan sen jälkeen kun olivat käyny nuo muutamat kaakelit piikkaamassa irti. Ja sitten viel ootettiin että ne tullaan saumaamaan. Eikä siinä vielä kaikki, sitten piti itse viel saumata lisää ja (PRKL) tietty väärän värisellä laastilla, mutta joku roti se on kerjätessäkin. Saa kelvata, hemmetti. Niin, ja SITTEN  ootettiin että saumat kuivuu ja vettä saadaan laskea. Ja SITTEN ootettiin että saadaan ne kemikaalit just siihen tasapainoon, että sai mennä uimaan. Ja EILEN illalla se sit tapahtui. Ensin muksut pulikoi, ja sitten minä pääsin sinne ylhäiseen yksinäisyyteeni lillumaan. Mulla oli takassa tuli edelleen (siin oli grillattu makkarat) ja mulla oli musiikkia ja mulla oli katossa oleva "discopallo" päällä, siitä tulee sellaista kaunista minun mielestä se on tähtisadetta.Eri värisiä pa...

Tiedätte sen hymiön jolla on sydämet silminä? Juu minä se oon.Ja siivet lepattaa sydämen kohdalla, sellainen ilon ja onnen täyttymys. Tätä on hyvä saada välillä kokea ihmiselämässä, niin jaksaa sitten ne märemmätkin suot tarpoa. Tämä päivä on ollut jotenkin niin hauskan onnistunut. Meillä oli vapapäivä, eli ei kerhoa, tarkoittaa lötköä aamua, eikä minnekään kiirettä- paitsi että pitihän meidän saada koululaiset liikenteeseen, ja yhdelle, joka muisti eilen illalla sanoa, että ainiinjuu, meillä on pikkujoulut ja minun pitää viedä mehua. MEHUA!!! Ajatella mikä säkä, että meillä oli mehua, koska yleensä meillä ei ole. Sen käyttö lopetettiin jo aikaa sitten, sitä käytetään enää vain "limpparin" tekoon, eli soda streamilla hapotetun veden joukkoon hiukan mehua, ja avot mitä limsaa meillä onkaan :) Niin että Daniel sai viedä mehut kouluun, ja älysin tsekata myös poikkeavan koulun alkamisajan, ettei lapsi taas myöhästy, kun äiti ei ole ihan kartalla... Koko päivä meni pieniä ju...

Joogamaton ja Ison tekokasvin, koska en usko että saan elävää ISOA viherkasvia mistän, ja jos saisinkin, niin saisinko pidettyä elävänä??? Sit mä haluun yrttitarhan!! Äiti keksi sen. Ja mä keksin että joo altaan päässä olevalla ikkunalla on ihan täydellinen paikka alkaa kasvattaa sitä hamp...siis oreganoa,paprikaa ja semmoisia kovia huumeita :D Sit mä tarvin uimahallihuoneeseen pari ihan taivaallista kynttiläjuttua, ehkä sellaisia Hurrikaaneja? vai onkohan ne vaarallisia koska ne on lasisia,ja jos ipanat potkaisee???? Ja sit mä tarvin viimeinkin sen soittimen. Toisaalta ,ja käytännössä, luulen että se on BT kaiutin ja Spotify/ Tube, eli puhelin. Pitää siis tehdä erilaisia soittolistoja molempiin, kai? Kunhan nää nyt sais sen tehtyy!!! Oikeesti mä niin itken! Koska, mies ja tytär on tuolla altaassa saumaamassa ja siivoaamassa,ja molemmat on ihan hemmetillisiä hommia. Ne vaan saatava tänään tehtyy että perjantaina saa laittaa vedet. Ai miksi ME (tai siis he) siellä touhuuvat? No...

Eilen kävin minä mieleni pahoittamassa puntarilla. Melkolailla tasan 4 kuukautta keskenmenosta, ja kokolailla 3,5 kiloa painoa lisää :( Tammikuusta elokuuhun olin saanut sen 12 kiloa pois, ja nyt nämä takaisin 4 kuukaudessa. Se oli hyvä käynti puntarilla!! Eilen tein suunnitelman, jota noudatan. Samalla mennään, kuin silloin tammikuussakin. Karkit pois, herkut pois. En minä mitään muuta tehnyt. Ja kun tammikuussa diabeteshoitaja haastoi minut 2 viikon karkkilakkoon, otin sen haasteen vastaan. Elokuuhun saakka se pitikin. Ja alkuunhan en mitään muuta tehnyt, kuin jätin ne karkit pois. No en minä ala sitä nyt suremaan, työstä on kumminkin reilu 8 kiloa jäljellä, josta olen iloinen ja tyytyväinen, ja tästä sitten jatketaan. Meidän uima-allas on nyt KORJATTU! Eli viikonloppuna me UIDAAN. Ja tämähän tarkoittaa tietenkin sitä, että minun liikuntaharrastus ja elämäni elinehto tulee uudelleen käyttöön, saan tuettua ruokavaliota liikunnalla ja päinvastoin.Suunta on siis selkeästi ylöspäi...

Siinä sitä on taas seisomista, kun aloitan pyykkivuoren viikkailun. Siis,KUN. Puhtaasta pyykistä on kasvanut huikea vuori tuohon kylppärinoven vieressä olevan lipaston päälle. Epäilen, että kaikki pyykkikorit on nyt valjastettu pitämään sitä sekalaista kasaa jonkinlaisessa ojennuksessa, niin ettei vaivalla pyykätyt ja kuivatut pyykit kellahda lattialle tallottaviksi... Menneellä viikolla pyykinpesu taisi olla suurin uurastukseni, mutta siihen se sitten jäikin. Kroppa alkoi ilmoitella aikamoisen hankalalla tyylillä, että nyt jos koskaan olisi aika näyttää jarrujalkaa, ja ymmärtää levon suuren suuri merkitys. Ja kuten monessa asiassa elämässä, niin myös tässäkin...Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla. Sain paniikkikohtauksiksi mainittuja tuntemuksia kehooni. Niitä kesti kolmisen päivää, ne todella pysäytti. Ei tehnyt mieli riidellä niitä vastaan, tai kokeilla selittää mitään muita teorioita.Totuutta oli katsottava silmästä silmään, ja ymmärrettävä, että nyt on jonkun asian muututtava. H...

Joo, tässä hissuksiin käynyt niin, kuten ehkä hiukan kirjoitellutkin, että niin ne voimat vaan hiipuu. Yrittänyt järjellä miettii, antaa armoa itselle, mut ei, ei auta,ei tunnu normaalille. Se minä joka ennen jaksoi, nautti siitä että pääsee käymään ja ihmisten ilmoille ja kaikkea, no kun, mä en vaan jaksa enää. Jos saan valita, en mene mihinkään. Mut pakko on liikkuu, esimerkiksi Ipanan kerholle, ja niinkuin maanantaina, heillä oli kerhopäivä muualla, ja vein sitten hänet keskustaan. Se tuntui olevan kauhean rasittavaa. Aina stressaan esim saanko auton parkkiin ja mihin. Sitten jätin lapsen Galleriaan, ja menin autoon istumaan, ja miettimään, missä vietän aika seuraavat 1,5 tuntia, jonka sen päivän kerhokerta kesti.Olin alustavasti miettinyt, että menen kirjastoon, ja siihen sitten lopulta päädyinkin. Sain auton ihan hyvin parkkiin ja menin kirjastoon. No kirjasto ei ollut vielä auki muutoin kuin itsepalvelu osioiltaan, joten kun olin ensin yrittänyt käydä vessassa, todennut ettei m...