Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Pakko jakaa ensimäistä kertaa blogissani jonkun muun ajatuksia,mutta tämä tuli nyt sopivaan aikaan Google+ palveluun. Ai niin. Olen alkanut somevieroitukseen. Lähinnä FB on nyt pannassa,koska tuli selattua sitä ihan liikaa.Poistin sovelluksen puhelimesta,koska tuli joka kilaukseen reagoitua,ja alkoi tuntua että elän luuri kädessä. Ystäväni löytävät minut kyllä puhelimella soittamalla tai wappaamalla,ei minun tarvi olla koko ajan katsomassa uutisvirtaa. Sen sijaan jaan Instaan kuvia joista tulee hyvä mieli minulle,ja jotka ovat merkityksellisiä. Ja fiiliksiä kirjoittelen sitten Blogiin ehkä enemmän . Mutta nyt tällainen tarina aamuun, koska se on juuri sitä, mitä olen yrittänyt kaikille vastarannan kiiskeille selittää syyksi, että miksi me nyt teemme tällaisen liikkeen :)  Hyvää huomenta!!!!! lähde: https://plus.google.com/107438389463320445812/posts/ffe9iLaEYmE?_utm_source=1-2-2 Elämä muuttuu jatkuvasti Elämä on mahtava matka, joka on jatkuvassa muutokses...

Huhuu,asiat puksuttavat eteenpäin, kuin vanha ja varmatoiminen veturi. Ronskilla painollaan ja päättäväisyydellään se siirtää esteitä tieltään, pitäen visusti mielessä päämääränsä.... Asioita hoidettu eteenpäin. Miehen irtisanoutuminen Asunnon irtisanominen ElisaViihteen muutostilaus Infoja niin nykyisille kuin uudellekin koululle Ipanalle kerhopaikan metsästystä Näppituntumia niistä asioista, jotka pitää uudelle paikkakunnalle siirtää lasten mukana... Muuttolaatikoita saadaan huomenna!!! Ja kun ne loppuu, haetaan Ikeasta lisää (siunattu olkoon Ikea, joka on nyt 10 minuutin ajomatkan päässä,ja muuton jälkeen tunnin...) Sormet ja pää syyhyäisivät jo pakkaamaan ja lajittelemaan tavaroita, koska sitä työtä on paljon. Uskon kumminkin, että nyt klaaraan sen jo hyvin, onhan tässä jo kokemusta tullut, kröhöm ;) Ystäville saa annettua lasten pieniä vaatteita, osa menee Hopelle. Muutama huonekalu menee myyntiin, olettaisin näin. Kyllä tässä sarkaa on, mutta onneksi on myös aikaa,o...

No niin, nyt on luotu Laskuri sivupalkkiin, aiheena Muutto. Tänään laskuri kertoo, että muuttoon on 30 päivää. Kääks! Eilen teimme vuokrasopparin. Se on hyvin konkreettinen asia siitä, että elämämme jatkuu yhdessä, uudessa paikassa. Luomme pohjalta saakka kaiken uudelleen, se tuntuu todella puhdistavalle. Tosin rakkautemme pohja on jo luotu ja vahvistettu, ymmärrämme molemmat nyt enemmän kuin koskaan ennen siitä, miten toisen kanssa ollaan. Meiltä meni piirua vaille 7 vuotta oppia tämä läksy, mutta olen hurjan kiitollinen, sillä me teimme sen. Olemme rakastuneempia kuin koskaan ennen, niin minusta tuntuu. Ihanin asian on se, että molemmat vapautuivat tunnetasolla monesta ikävästä kiinnipitävästä tunteesta, joten pystyimme ojentamaan reseptorimme toisiamme kohden, ja onnistuimme löytämään niille kiinnityspisteet toisesta ihmisestä. Minusta tuntuu, että ensi kertaa koko elämäni aikana, tutustun Todelliseen Rakkauden Tilaan. On eri asia rakastaa lapsiaan, se on itsestäänselvyys, se on...

Miten mä ikinä voin vastata mitään lohduttavaa Ipanalle,joka itkee sitä,ettei hänestä tullut isoveljeä? Miten mä voin korvata sen statuksen ikuisen puuttumisen? Tämä on koko keissin surullisin osuus,aito suru lapsen olemuksessa kun hän sanoo "minusta ei tule isoveljeä" En melkein pysty kyyneliä pidätellä. Ei siihen ole korvaavaa "tuotetta" ja perheen pienimmän status ei lämmitä. Olen niin pahoillani Samuel,sinunkin puolestasi :(

Tehdäämpä vähän tarkennuksia ja lisäyksiä blogijuttuihin. Ensinnäkin lauantaista piti kirjoittaa että- Misu-kissasta tuli äiti ja hän synnytti 4 vauvaa sillä välin kun me olimme asuntoa katsomassa. Meidän kätevä emäntä tosiaankin!!! Tämä kuva on screenshot, koska sairaalassa ollessa seurasin kissoja edelleen kameran kautta,ja napsin sopivia kuvia jakoon muillekin :) Sinne se oli sohvan alle vauvansa synnyttänyt. Katselin kameralla kotia monta kertaa reissun aikana, ja näin kyllä että meni sohvan alle, mutta ei ollut mitään tietoa siitä,ettei ollut poistunut sieltä. Hyvin oli näemmä mennyt synnytys, ja kun kotiin tulimme (tai siis minuthan kärrättiin päivystykseen suoraan reissusta) siirrettiin vauvat ja emo heille varattuun laatikkoon pesimään. 4 mustaa vauvaa, kahdella on valkoinen masu ja sukat,kaksi taitaa olla aikalailla mustia taikka harmaan mustia, heillä on eriväristä tummaa karvaa, näyttää sellaiselle "mäyräkuviolle".Yhdellä on valkoinen läikkä ot...

Vau. Nyt on napsahtanut joku autopilotti päälle, huomasin juuri ,että ihmeellisen "monotonisesti " suoritan asioita. Tässä on tainnut nyt tapahtua suuria asioita nopealla vauhdilla, ja vaikka päävire onkin positiivinen, niin kun kyse on isoista muutoksista taas vaihteeksi, niin ehkäpä tämä on ihan normaalia, tuntea näin. Ei tämä huono tunne ole, on vaan hassua, että minä tässä häärään ja hoitelen asioita eteenpäin, koska muutamme toiselle paikkakunnalle!!!!!!!!!!! Jestas sentään, nyt se on sanottu, olipa jännittävää. Mies ottaa tarjouksia vastaan, mihin hintaan mikäkin muuttofirma tulisi kuskaamaan tavaramme täältä sinne uuteen kotiin, ja vielä niin, että maksettuja miehiä siihen mukaan, koska muutoissamme on ollut usein suurin stressi se, ketä muuttoavuksi. Ja koskapa matka on pitkä, on homma hoidettava yhdellä kuormalla. Scary!!! Minä kirjoittelen sähköposteja uuteen päähän, perun asiakkuuksia, aikoja ja kontakteja täältä päästä,ja toisaalta yritän hoitaa kaikki auki ...

Blogihiljaisuus. Syynä se,että kirjoittaja saanut suuren ilon kärsiä komplikaatioista ja käydä päivystyksessä kunnes eilen päädyttiin osastohoitoon. Nyt ravinnotta ja iltapäivällä ehkä ehtivät ottaa minut toimenpiteeseen joka tehdään humautuksessa. Olo ollut suht huono koko viikonlopun,siis kuume sahasi eikä reagoinut riittävästi paracetamoliin ,ja niillä voimilla tässä nyt potkitaan neljättä päivää. Eilen jouduin päivystyksessä lojua tajuttoman kauan.Piti käydä vain antibiootti tiputuksessa,joka aloitettiin lauantai-iltana.  Olin syönyt klo9 lähteissä kotoa,osastolle pääsin klo 16 ja klo 17 sain ruokaa. Sitten iltapala eilen,ja taas ravinnotta- nyt siis ihan "tahalleen" . Tämän päivän kun nyt vielä klaaraan,voisko se sitten jo loppua? Viime viikolla maanantaina noin kl...

Jotenkin huvittuneena mietin tässä juuri iltapalapöytää tyhjennellessä, että kuinka paljon ruokaa menee meidän perheessä, ja paljonko se kaikki maksaa! Tein tänään tavallista kaurapuuroa iltapalaksi, sen nimi oli tosin "Äidin lempeä iltapuuro" koska haudutin sitä sellaisella itsekeksimällä tavalla  (nakkaan ryynit veteen jo siinä vaiheessa kun laitan kattilan liedelle, eli kylmään veteen. Ryynit likoaa sen hetken kun vesi alkaa kiehua,ja kun huttu kiehahtaa,laitan sen suoraan ykköselle,ja kansi päälle. Hämmennän usein ja vähän kovempiotteisestikkin joskus, niin ryynit hajoaa ja puurosta tulee tosi kuohkea ja hieno) Puuron päälle tarjottiin vadelmaa pakkasesta. Tämä annos piisasi 2 aikuiselle ja 4 lapselle. Lisäksi ostin tänään ison paahtoleivän- se meni sillä istumalla niin, että 2-3 palaa jäi vielä yhdelle syöjälle joka ei ollut pöydässä yhtäaikaa. Leipien päälle kulutettiin 3 isoa tomaattia ja 1 suolakurkku sekä x- määrä juustosiivuja Jotenkin sen ison paahtoleivä...

Kroppani virhelyönti on nyt korjattu,se episodi on nyt ohi. Kaikenkaikkiaan homma meni ihan hyvin, ja hyvin pitkälle kiitos kuuluu minua hoitaneelle lempeälle ihmiselle sekä alussa huonekaverinani olleelle viehättävälle valoisalle Sirpa-nimiselle liki erakko-"mummolle" ,66v mittarissa, joka asuu täällä pirkanmaalla jossain metsän keskellä. Niin mainio ihminen ja kasvot loistivat valoa, vaikka diagnoosinsa olikin synkkä. Kertoi mahdollisesti rakentavansa talon taikka ostavansa, Sievistä, lapsuuden kotikunnasta, jossa joutuivat kotitalostaan luopumaan rautatien takia. Hän kyseli liikunko koskaan sielläpäin, ja sanoi että asemalta hänet löytää. En tiedä mitä tarkoitti ja olin niin hämmentynyt etten älynnyt kysyä tarkemmin. Mutta mukava kohtaaminen oli hänen kanssa ne muutamat tunnit samassa huoneessa. On tuo sairaala vaan jännä paikka! Reissu alkoi 7.50 ja päättyi 21.45. Tänään on sitten taas yhden uuden alun ensimäinen päivä, on myös Sky- kissamme 2v syntymäpäivä! Mielenk...

Eilen tirittelin vähän sairaalassa, sitten ihan pikkuisen kyynelehdin kun miehen syliin saakka pääsin, ja sitten olinkin äiti reipas loppu illan. Kunnes nukkumaan käytiin. Makuuasento laukaisi kauhean yliturvimisreaktion, ja itkin niin, että naamaan sattui. Sanoin miehellekin - Miksi minä itken. Mitä minä nyt oikeastaan suren? Menetettyä unelmaa? Pettymystä? ... En voi olla pahoillani "vauvan" takia, hänen elämä ja kehitys oli päättynyt jo varhain, vain hetki sen jälkeen kun syke oli nähty. Hänen ei ollut määrä tulla nyt. En voi olla pahoillani siitäkään, että minulle tämä tulee olemaan fyysisesti nyt helpompaa, kuin silloin aikoinaan, vuonna 2005, kun Milon pikkuveli oli jo paljon isompi sikiö kohdussani, ja siellä hänkin nukkui rauhallista untaan, eikä kukaan tiennyt, että elämä oli päättynyt jo hänen maallisessa majassaan. Niin tämäkin raskaus olisi varmaan vain pysynyt ja pysynyt, sillä toisin kuin muissa koskaan ennen, minulla ei ollut mitään vuotoja, pahoinvoint...

Elämä on kummallinen.  Se antaa sinulle parhaimmat huiput,se antaa sinulle syvimmät rotkot.  Se ojentaa sinulle myös käden jos haluat siihen tarttua,se antaa lohdutusta jos haluat kuulla. Nyt hengitän pienin henkäyksin tätä kipua ulos.  Ei ole kiire, jokainen hetki kirkastuu tärkeäksi.  Tärkeää on vain se,että jokainen rotkonpohja muuttuu yhdeksi timantiksi elämänketjussasi. Voimia.  Voimia... ************************************************************************************************************************ Tämän päivityksen sai lukea Facekaverini. Se herätti tietenkin paljon kysymysmerkkejä ihmisissä. Minun onnelliset tilapäivitykset, ja yhtäkkiä siellä lukeekin näin. Minulla on luja suhde onneeni, onnellisuuteeni. Vaikka emme ole aina samaa mieltä elämän kanssa siitä, mikä olisi hyvä juttu juuri tässä hetkessä, ja se tietenkin tuottaa myös murhetta, pidän onnellisuudestani kiinni.Pidän rakkaudestani kiinni. Olen viimein oppinut,...

Tänään, juuri näillä kellonlyömillä,24 vuotta sitten, minusta oli juuri leivottu tuore äiti. Takana rankka synnytys, josta ei juurikaan muistikuvia ole, ennenkuin lauma hoitajia pyyhälsi painamaan vauvan ulos mahastani, koska itse en jaksanut enää ponnistaa. Syntyi 6/8 pisteen poika,esikoiseni,harjoituskappaleeni. Niin vähän tiesin elämästä tuolloin. 24 vuodessa olen oppinut paljon. Hirmun liikuttavaa aina muistella päivää,jolloin kukin lapsi on syntynyt. Ne on olleet tosi merkittäviä hetkiä kaikki, tottakai, varmaan jokaiselle on. Niihin palaaminen on tosi suloista, saada kiinni siitä yhteydestä. Esikoisen kohdalla kyllä muistan, että olin hirveän hämmentynyt. En oikeasti sisäistänyt asiaa heti, että se ihmisvauva, jota pitelin, on muka minun lapsi. Minun vauva. Hän tuntui vieraalle, Ja lisäksi olin ihan paniikissa, kun vauva itki.Mitä sille pitää tehdä? Mistä hitosta voin tietää mikä ongelma sillä on, joka kerran kun se itkeätirittää? Se oli kauhean hankalaa aluksi. Lisäksi vuoden...

eli se tilanne, kun neljä koululaista alkavat uuden lukuvuoden ja pienin menee päiväkotiin. Se on kotiäidin vapaus. Muutama tunti ihan omaa aikaa, jonka sitten kukin käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla -tai jaksamallaan. Minä jäin keittiönpöydän ääreen kahvikuppini kanssa törröttämään, kun viimeinenkin poistui ulko-ovesta. Kello oli 8.50, ja vitsaili, että hänellä on vielä 10 minuuttia kesälomaa jäljellä :D Hyvillä mielin jokainen lähti, koulua oli vähän jopa odotettu, mutta kaikki olivat samaa mieltä siitä, että kesä hujahti. Niin minustakin. En muista, että olisin koskaan ennen tuntenut näin, että 2,5kk se vain hurahti ohi. Paljon toki ehdittiin tehdä kesällä ja lapsilla varsinkin oli paljon äksöniä, mutta silti hämmästyttää tämä tunne. Mielenkiintoista. Todistukset on tietenkin jossain minun hyvässä jemmassa, siksipä alan nyt ensitöikseni kolaamaan kansiotani, ja heitän menemään jokaikisen lippusen, jota en enää tarvi. Kansiollisia kodinpapereita on tässä elämän varrella ke...

Olipa vauhdikas päivä taas! Reissu alkoi jo 7.30 kohti labraa, siis uusintakierrokselle, kun eiliset verikokeet mokattiin. Mulla oli aika heti klo 8, ja labranhoitaja kutsuikin mut heti kun astuin ovista sisään. Pahoitteli edelleen mokaansa edellisenä päivänä. No sattuuhan näitä, pientä tuo on verrattuna sen mun Marevanin ohjeen mokaamiseen---- mahdoinkohan raivota siitä tänne????????????????? (jos sen verran interaktiivisuutta löytyy, niin saa kommenttikenttään kirjoitella) No labran jälkeen kotiin, ja poika "kainaloon" ja repunmetsästykseen. Prisma ja CM. Jotenkin hyvin innoton shoppailija tuo Milo-herra. Ei aiheuttanut mitään innostusta Prisman reput joten onneksi on risteyksen toisella puolella tuo Cittari. Sieltä sitten valitsi yhden, joka oli "about" ok. Plaah, aika hankala shoppailija. Kenkiä esittelin, joo ei hän tarvi kun on nää lenkkarit. Niimpä niin. Milloin poikalapselle tulee se fiilis,että puempa itseni tyylikkääksi? Ikinä? Ei mun 24 ja 19v herroil...

Aamu alkoi erittäin ryytyneen pikkuherran viennillä päiväkotiin.Halimisiin ja pussailuihin ja heipatteluihin meni tuhottomasti aikaa, niimpä olin ekassa etapissani, laboratoriossa, vasta 8.34. Siitäpä se mukava odottelu alkoikin,kun numerotaulussa tollotti 5 ja minun lapussa luki 34. Tietenkin osa asiakkaista oli ajanvarauksella ja osa meni toista numerolinjaa pitkin, mutta yhtä kaikki, labrahoitajia oli vain määrä X. Minulla oli seuraava meno jo klo 10 ,ja ilmoittelin sinnekin jo,että en taida ehtiä sinne ollenkaan.Yhtäkkiä jono alkoi vetää, ja olin varmaan 5 minuuttia vaille 10 ulos näytteenottohuoneesta, ja klo 10 tapaamiseen saavuin vain 5 min myöhässä! JESSSSSSSSSSS!!!! Eka taisteluvoitto. Sitten kun pääsin taas klo 11 vapauteen, niin sovittiin miehen kanssa lounastreffit. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi meillä oli tällainen mahdollisuus, ja olihan vaan kiva treffata kahdestaan ja keskellä päivää, ja syödä kahdestaan :) Lounaan jälkeen lähdinkin sitten suorimaan kohti ke...

Eilen aamulla pähkättiin mitä tehdään, vaihtoehtoja oli jopa niinkin paljon kuin 3, ja sekös minuu riepoi.. lopulta päädyttiin lähtemään Turkuun, ja ajatuksena oli, että yövymme tyttären luona. No ensimäinen etappi oli Urjalan makeistukku. Muut osti karkkia, minä ostin protetiinijuoman :) Vaihdettiin istumajärjestystä autossa niin,että Ipanan istuin oli keskipaikalla, ja Vienolle ja Milolle jäi sitten hajurakoa enemmän, siitä oli hiukan aiheutunut ongelmaa sinne Urjalaan saakka.Daniel istui kontissa yksinään, ja nukkui :) Seuraava etappi oli Raision Ikea, jossa pääasiana oli ruokailu, mutta Samuel ja Daniel halusivat leikkipaikka Smålandiin, joten me muut menimme sitten kiertämään alakerran, ja ulos pääsimme kokonaisen 13 euron ostosten jälkeen ;) Seuraava etappi otettiin Seikkailupuistosta, jonka tienoilla menimme Ärrältä hakemaan kahvia, koska minua alkoi kahvituttaa :) Iltapäiväkahvit teki terää,todellakin!! Päätettiin siinä sitten kumminkin vaihtaa järjestystä, koska todetti...

Facebook heitti minulle tällaisen muiston vuoden takaa. Jotenkin samojen aiheiden äärellä silloinkin.  On paljon syytä kiitollisuuteen. Ihan tästä lähielämästä viimeisin asia, Milo sai eilen napattua takapihalle hiippailleen karkulaisen kiinni, ja helpotuksesta itkien kantoi saaliinsa sisään. Muutaman päivän piina päättyi siinä hetkessä, ja valtava helpotus sen osalta valtasi olon- yksi stressi vähemmän! Kiitos kissan suojelusenkelille, sillä päätimme lasten kanssa että Misun suojelusenkeli kulkee mukana ja tuo kissan kotiin, kun pyysimme sitä. Olen kiitollinen siitä, että pojan muutto meni niin hyvin, ja vaikka kaikki ei olekaan ihan valmista vielä, mutta mikään ei ole vakavasti vaille, eikä vallankaan mitään ongelmaa ole, ellei rahaa lasketa,mutta sekin on maallista,ja siitä selviää vain maksamalla mitä pyydetään. Alkuunsa kun kaikkeen pitää itse sijoittaa :) Olen kiitollinen siitä, että saimme tehtyä laatikkoraivausta ison pojan ex.huoneessa, eli Milon nykyisessä,...

Ensimäinen päivä elokuuta,2016 Puistattavaa. Toivottavasti tämä alkusoitto nyt on vain alkusoittoa, ja muksut hahmottavat kesälomien jälkeen taas rutinoituvat rytmit ja systeemit... Ipanalla oli tänään eka päikkypäivä kesälomien jälkeen.Hän oli odottanut päikkyyn pääsyä jo reilun viikon, joten jännitys tiivistyi päivä päivältä,ja lopulta laskettiin päiviä ja tarkistettiin mikä päivä on jne. Hauskaa.Päikkypäivä oli ollut onneksi myös onnistunut, ja hain iloisen ukkelin kotiin. Tulimme sillä samalla reissulla mummolasta kolmen kanssa, välissä pysähdyttiin poitsun luona viemässä mummon tuliaisia uuteen kotiin,ja sitten Vieno- neiti jäi samalle kylälle kavereilleen. Ihan hauska ex. tempore kyläily- ja sitten jäi sinne yökyliinkin (yllättävää- not!) Kotona juhlimme taas Milon 12v synttäreitä, mies oli tuonut häistä rääppiäisiksi kotiin pari vadelma- mustikka kuorrutteista juustokakkua, nam. Samalla annoimme sitten oman lahjamme, sen läppärin jota oli tuunattu nopeammaksi,ja jossa oli...