Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Muistan kun joskus nuorena stressasin kesästä, ja jo keväästäkin, koska niihin kuuluu väistämättä vaatteiden vähentäminen,ja keveisiin kesäkenkiin siirtyminen. Nimenomaan kenkäasian takia stressasin, koska minulle on ollut toki koko ikävi erittäin vaikeaa löytää kenkiä, jotka sopivat näihin todella haastavasti epämuodostuneisiin jalkateriini. Jos tervejalkainen ihminen ,ja tällä tarkoitan ihmistä jolla ei ole vakavia rakennepoikkeamia jaloissaan, tuskailee hyvien kenkien löytymisestä, niin omalla kohdalla oletusarvo on ollut, ettei minulle kertakaikkiaan löydy kenkiä tavan kaupasta. Jossain kohtaa pääsin siihen pisteeseen, että ymmärsin hakea maksusitoumusta kenkiin, jotka tehdään ihan minun jalan mallin mukaan. Niitä myönnetään kahdet vuodessa. Monetko kengät sinä hankit vuodessa? Päädyin ihan mahtavat tyypin luo, joka suunnitteli ja tekaisi, muokkasi siis sellaisista työsandaalin oloisista minulle ihanat kipottimet, joita pidinkin sitten suuren suurella ilolla muutaman vuoden, kunn...

Päätä huimaa kun kalenteria katselee. Merkintää pukkaa ja joskus jopa kaksi samana päivänä ja pienellä siirtymäajalla. Tai peräkkäisinä päivinä. Omaksi hyväksihän ne on, kun saa B-lausunnon lekurilta, jolla taas voi aueta ovet kuntoutukseen. Siihen saakka jatkan ryhmätoiminnassa, jonkinlaisena vierailevana tähtenä eri ryhmissä, jotka on alkaneet jo. No mutta luotan itseeni siinä suhteessa, että tulen toimeen ihmisten kanssa, joska KOP KOP,en ainakaan vielä ole oppinut jännittämään taikka pelkäämään ihmisiä. Edelleen tykkään tavata uusia nassuja, koska niiden tavattujen joukosta voipi käteen jäädä joitakin helmiä. Mutta juu,kalenteri-parka, ja muisti-parkani. Ja tämä ajojärjestelijänä olo on aika haastavaa, kun pitää varata reittejä ja saada info kulkemaan sitten vastaanotopäähänkin, näin niinkuin hienosti sanottuna. Nyt on kuitenkin 4 lasta lähetetty taas Manseenpäin lomailemaan viikoksi. Yksi heistä saa pyrähdyksen Pohjanmaallakin juhannuksena, ja sitten kotiinpäin. Kotona muutama...

- Vesisateen merkeissä :) Onneksi oli vkl hyvää säätä ja erittäin hyvääkin säätä. Saanut olla ulkona, kärventää nahkaansa, lapset pääsi ratsastelee mummolaan ja kaikkee kivaa ollut!! Mä pääsin perjantaina sinne psyk.sh:lle jutteleen. Tavallaan "onnekseni" se mun pirtee ,jaksava,vauhdikas olo oli juuri kokenut totaalistopin keskiviikkona, siis kertakaikkiaan se pudotus oli niin iso, että minäkin oikeen pistin merkille. Ja ehkä näin oli nyt tarkoitettukin, jotta osaan kertoa, millaista tämä mun meininki on. On kivaa kun jaksaa ja saa aikaan, mutta sen jälkeinen olo on todella kiusallinen. Yritän hahmottaa tätä, onko ihan normaalia väsymistä jos on ollut vaikka touhuntäyteinen päivä. Ei ole ihan helppoa niellä mahdollinen diagnoosi, vaikka keskivaikeasta masennuksestahan kohdallani on puhuttu jo pari vuotta. Lääkitystä en ole halunnut enkä kokenut tarpeelliseksi, koska nousenhan aina sieltä ylös, ja ylös ja ylemmäs ja vissiin vähän överiylöskin? Kunnes taas tipahdan siihen v...

kun joka hetkessä piilee mahdollinen ärsytys. Kyllä syö naista kun yhdessä hetkessä saat olla iloinen ja autuas, hengailla vähän korkeammilla taajuuksilla ja saada aikaan ainakin omaa sisintä värähdyttävä teksti. Sitten seuraavassa hetkessä maanpäällinen elämä losauttaa taas lasten sanoja lainatakseni "bitchlap"in nassuun, että siitäs sait kun hetken leijailit ja olit iloinen.,,, Plaah. Aina!! Aina jotain ihme säätöä. Vaikeaa heille kuunnella järjen ääntä,jotta tekisivät edes,vaikka joka viides kerta, sen oikean valinnan. Jos sanotaan että pillejä ei saa, otetaan kumminkin. Jos ei ole syönyt päivällä hyvin, eli nirsoillut ruuasta, eikä anneta iltapalalla vetää kuin 3 leipää päällisineen. Jos tönii toista pöydässä ja saa kiitokseksi pureman käteensä. Jos lyö toista ja toinen lyö takaisin, niin molemmat pääsee istumaan sen 30 minuuttia. Ja kun Herra Hakkaraisen xylitol-pastillit olivat saaneet pikaisen lopun. Niitä piti ottaa ruokailun jälkeen, eikä vetää purkillista ...

Tickeri sivulla kertoo että NYT ON KESÄLOMA!!! KYLLÄ! Aamulla lähtötilanteessa hirveä sählinkin ja pahalta mieleltä ei vältytty. Juhlat sujui kumminkin hyvin, vaikka meillä olikin hienoinen valokuvausongelma, joka korjattiin sitten kotosalla ottamalla kuvat ruusutetuista koulunsa päättäneistä. Tai no toinen päätti vain alakoulun, toinen koko peruskoulun. Kotona lapseni muurahaispeppu järjesti taas kohtauksen, jonka aikana kuunneltiin huutoa ja riehumista semmoinen neljä tuntia, mutta periksi ei voi antaa aikuinenkaan enää siinä vaiheessa, kun tilanne on kääntynyt väsytystaisteluksi aikuisen auktoriteettia vastaan. No, homma saatiin loppumaan kun aikuinen meni tueksi, mutta kovasti tukea ja ohjausta tarvii tämä herrashenkilö, jonka ominaisuudet on kyllä huomattu jo aikaa sitten, jo ennen eskaria, ja jotka ihan samana pysyneet. On muuten aivan hemmetin ihmistä syövää puuhaa koettaa repiä  hiuksiaan päästä ja miettiä kuumeisesti, että mitähän jumankauta mun nyt pitäis tehdä?...

Tämän päivän keli on ollut todella skitsofreeninen :) Aurinko paistaa,aurinko ei paista(valot täytyy laittaa päälle), aurinko paistaa, aurinko ei paista. Sataa,ei sada, paistaa, sataa,ei sada,ei paista,tulee rakeita.... Näin alkoi kesäkuu Suomessa vuonna 2017. Lämpötila ollut 4-7 astetta Kylmä hiipi tupaankin, piti taas laittaa pattereita päälle kun joutu hakee villatakkia päälle. Ei riittänyt edes se vauhti, jolla kiisi pitkin huushollia puuhaamassa sitä tätä ja tota. Välillä kirjoittelin kaverin kanssa, taas jotain vähän hommaa eteenpäin. Vähän rikkaharjalla sutimista- olen tykästynyt sen käyttöön, kun se on kevyt ja hiljainen työväline. Välillä tuntuu että pää hajoaa imurin äänestä...harjalla saa hiekat ihan hyvin pois. Otin eteisestä nyt maton pois, kun hermostuin sen alituiseen liikkeeseen.Tai oikeastaan käänsin sen eri asentoon, mutta ei se siinäkään pysy. Mutta juu, totesin että, siis jos tyypit jättää kengät tuuikaappiin, kuten kuuluukin, niin ei pitäisi kauheesti hiekk...