Elämäni Helminauha,eli "entinen elämäni"

Olipahan reissu, sanoisin. Lähdin eilen oman terkkarin kautta lääkäriin,vähän niinku hakemaan keuhlokuume-diagnoosia ja parempaa antibioottia. ..... Mutta lopputulos oli molemminpuolinen keuhkoveritulppa,joka nähtiin isotooppi - kuvauksessa. Se olikin jännä tutkimus.Ensin annettiin hengitettivää merkkiainetta sellaisella koneella,joka oli aika epämiellyttävä.Sitten kone kuvasi minun maatessa lavetilla sekä selkä että vastapuolella yhteensä 11 minuuttia.Tässä kuvattiin ilmatiet ensin.Sitten laitettiin kanyylin kautta isotooppinen merkkiaine verenkiertoon tai oikeastaan keuhkoihin.Nämä isotooppi merkkiaineet on siitä erikoisia, että ne menee paikkaan jota varten ne on kehitetty.Kuopukselle tehtiin aikoinaan isotooppikuvaus kun selvitettiin kystisen munuaisen toimivuutta. Verenkiertoa kuvannut osuus kesti 6 minuuttia. Parin tunnin kuluttua lääkäri tuli kert...

Viime ke sain antibioottikuurin. Söin sen kiltisti,kuume kyllä lähti  mutta yskä ja ahdistelu jäi.Vakuutin itselleni että kyllä se nyt on vaan asiaan kuuluvaa,että vieläkin yskin itseni tikahduksiin ja että voimia ei ole tehdä mitään.Pienenkin homman jälkeen oli mentävä makuulle lepäämään ja huohottamaan. Tänä aamuna päätin että varaan uudelleen lääkäriajan. Sain sairaanhoitajalle ajan ja hän sitten järkkäsi minut lääkärille. Yritin tarjota keuhkokuumetta syyksi,vaikka lääkäri sanoi että ei kuulu kyllä sellaisia rahinoita ja crp matala.Varmuudeksi kumminkin kipaisin kaupunginsairaalassa thoraxissa. Kotiin kun pääsin,olin taas ihan kaput. Lääkäri soitti ja sanoi ettei nyt päästy helpolla diagnoosilla sillä epäili keuhkoemboliaa eli keuhkoveritulppaa.   Sillä reissulla olen. Lähetteellä tulin TAYSIIN ja ensiavusta mut otettiin ensin sisätautien ensiapuun ja tutkimusten jälkeen sisätautien päivystysosastolle. Koskapa mulla on tämä viheliäinen Leiden V mutaatio joka aiheuttaa...

Tällein sunnuntaina voi katsoa viikkoaan taaksepäin,ja todeta,jopa oli viikko. Pääteemana ollut sairastelu,mutta viikkoon mahtui myös suru-uutisia keskikatraan mummon kuollessa,ja loppu viikolla organisoitu makuuhuoneen muutostyö. Paljon erilaisia tunteita siis,ja ihmeellisen hidas viikko ylipäänsä. Ihan helpottavalle tuntuu,että ensi viikko vaihtuu,ja ikäänkuin puhdistaa taas pöydän uuden alta. Voi ainakin pahimmat taudit jättää jälkeensä,vaikka kotiin jääkin 3. ja 8. luokkalaiset vielä. Itsellä on jo menoa huomiselle,joten toivoa sopii,että tämän päivän hyvä olo jatkuu huomennakin. Niin,teimme tosiaan makkarin uudelleen järjestelyn.Viime viikonloppuna Ipanalle ostettu Ikean Kura-sänky saatettiin paremmalle paikalle,jonne se sopikin kuin nenä päähän! Alkuun laitettiin väärälle seinustalle,koska olin varma,ettei mahdu siihen,mihin se nyt sitten kumminkin mahtui :) Oma MALM-sängynrunko purettiin pois,ja odotellaan jos sen vaikka joku ostaisi pois,ja kotiin tuotiin minun kauan himoitsema...

Sisällä kuhisee kuin muurahaispesässä. Vaiko shampanjapullossa? Korkki odottaa vain poksauttamistaan,ja lentänee ihan itsestäänkin sisäisen paineen takia. En ihan osaa sanoa itsekään,mikä tämän olotilan taas sai aikaan.Tai osaan sillä lailla,että monikin asia. Kas kummaa,että aina tuppaa kerääntymään niitä "monia asioita" tälle elämäntielle,joista ei niin välittäisi ollenkaan tapahtuvan.En minä pyytänyt tätäkään,ja silti sain! Eilen illalla,kaiken piti olla hyvin.Katsoin telkkaria olohuoneessa.Siinä oli illan mittaan ollut ihme fiilis päällä.Ja oma olo oli taas varautunut ja kuulosteleva. Ja minä mietin että ei tämä ole ihmisen elämää,minun pitää paeta tätä.Saada olla yksin,siis oikeasti yksin. Mieleeni nousee loppu vuosi,ja minulle esitetyt lupaukset siitä,että lapsia tullaan hoitamaan tänne meille,että saan olla rauhassa jossain- yksin.Tankata voimia. Minulle luvattiin muutakin,viranomaispuolelta ,mutta sekään ei ole toteutunut. Kaunista sanahelinää kaikki tyynni. Miksi kai...

Sairastupaa siis. Paukkasko se nyt influenssa meille,ken tietää. Maanantaina aloitettiin Ipanan kera.Koskapa edellisen yön lukemat oli ollu 39.8 luokkaa,niin astma-lapsi kiikutettiin lääkäriin heti maanantaina.Keuhkokuvat ok,crp 11,eli virustauti,olkaa hyvä.Pronaxenia mukaan,kun kuume ei pysynyt hallinnassa pelkällä Pamolilla (juu ei todellakaan!!!) Aivan hirveää oli kyllä,onneksi ei alkanut ahdistaa muksuu,mutta astmalääkkeet jouduttiin nyt taudin ajaksi tuplaamaan... Maanantai-iltana äiti jatkaa.Alkaa yskittää,lämpöö alkaa pukata.Vähän vasta,vaaran merkit ei vielä kolkuta kovana.Tiistaina jo kolkuttaa.Kuume on 39 ja rapiat,ei laske vaikka otan muutaman tunnin välein panadolia,ja ibuprofeenia.Vasta keskiviikkona kun tilaan lääkäriaikaa,terveyspalvelujen neuvonnasta kerrotaan,että voisin ottaa ne yhtäaikaa,ja tätä settiä kolmesti päivässä.Mutta tiistaina kidun.Henki piiputtaa ihan helvetisti.Kuvittele kehkoputkesi,että hengitys kulkee alasasti kivasti ja tulee uloskin kivasti.Minun hen...

Joo,joulu sitten tulla puksutti,ja klaarasimme sen ihan menestyksekkäästi.Oli sinnepäin-suunnitelmat,ja jälleen kerran ex.tempore lahjashow,jossa hyväksikäytettiin pihalla kävellyttä joulupukkia,jonka muksutkin näki ollessaan pihalla. Mjaah,en kyllä pidä tästä joulupukki jutusta,ainakaan siitä,että jotkut ihan oikeasti selittävät lapsille,että se pukki ne lahjat antaa.Tuoda se voi,mutta hankkinut se ei oo niitä itse. Mutta tästä aiheesta sen enempää enää,tuskailen sen kanssa sitten taas vuoden päästä. Mutta ihanaa oli kun vanhemmat olivat meillä joulun. Lahjoja piti olla vähän,mutta kummasti niitä sitten löytyikin tuolta kaapeista,niin että jokainen sai kai 4 paketia.Pelejä tuli monta uutta,kaikkia ei olla edes kokeiltu vielä.Pakkopelaamista,perheen yhteistä aikaa,ollaan harjoitettu niin,että siitä on vähän toraakin saatu aikaan,kun on vastarannankiiskejä vedetty koloistaan m ukaan pelaamaan.Hävinnythän minä oon kaikki tyynni,paitsi Kimblessä olen voittanutkin.Olen onneksi niin aikuine...