Tervehdys!
Kului todella hyvä tovi,ennenkuin avasin tämän salaisen arkkuni uudemman kerran. On oikeastaan aika huh-huh- hengästyttävää katsoa taaksepäin aikaa, mitä kaikkea siihen on taas kuulunutkaan.Verta hikeä ja kyyneliä, ja voin vannoa että kirjaimellisesti kaiken lisäksi.
Tänään on meillä ollut muuttopäivä. Kello soi 6.40, ja jälleen kerran huonosti nukutun yön jälkeen ankea herätys aamuun. Jaa miksikä me nyt niin huonosti nukumme?
No jaa-a, syinä voisi mainita alkuun meidän nukkumapaikan.Juu-u, turha puhua sängystä, koska olemme nukkuneet lattiapedillä jo hyvän tovin, sattuneesta syystä ;) Kaksi joustinpatjaa liukkaalla parketilla. Toimi melkein hyvin niin kauan, kun meillä oli yhtenäinen petauspatja, ja patjat oli köytetty toisiinsa muotoonommellulla lakanalla. Sen jälkeen kaikki onkin ollut yhtä komiikkaa, paisti ettei ole ollut, vaan hiton huonoa nukkumista. Aamuisin patjoilla on puolen metrin väli ja siinä välissä, lattialla, nukkuu pienimmäinen lapsi, joka on toki yön aikana nukkunut molempien päällä ja kyljessä ja jalkopäässä ja ja...ja kukaan ei varmaan ole nukkunut hyvin.
Kyllä ipana aina talutetaan omaan sänkyynsä ennenkuin menemme nukkumaan, koska veljen kanssa, jonka kanssa yhteinen huone ollut, ei voi mennä yhtä aikaa nukkumaan, tai samalla voi jättää sanan nukkuminen vallan pois. Olemme päätyneet tällaiseen pölhöön tapaan, joka on kolahtanut omaan nilkkaan aikaslailla kovanlaisesti.
Heräsimme siis ajoissa, ja aivan välittömästi aloimme puuhata taas asiaa eteenpäin. Lapsien jahtaamista aamutoimille samalla, itselle vähän kahvia koneeseen, ja hommat jatkui. Meillä oli sama muuttofirma kuin viimeksikin , josta kaksi miekkosta. Lisäksi pari palkattua tyyppia Lahty ry:sta. Omat isot pojat, mummo,pappa,oma väki...Se kamojen roudaaminen on vaan jotain niin kauhistuttavaa, että en oikeasti halua nähdä sitä enää ikinä. Siis nähdä!! Itsehän en joutunut muuta kuin pakkaamaan, ja siinäkin oli liikaa. Ja se loppukamojen hätäpakkaaminen aamulla, kun muuttoauto oli jo tullut!!! En ikinä halua tätä enää.
Noin 10 tuntia tuli tehtyä hommia. Minulle jäi siis vielä oiva kasa sitä kuuluisaa loppusälää, mitä ei muka osannut pakata aiemmin tai muuten vaan.Lapsilta pikkusälää, roinaa siis. Keittiöstä kaikkea sekalaista. Voi pyhä jysäys sitä tilannetta, kun sitä kamaa alkaa sitten purkamaan. Ja huomennahan se toisenpään kaaos on sitten edessä, kun me koululaisten kanssa ajellaan Tampereelle. Tämä muuttoauton poistumisen ja uuteen kotiin matkustamisen välinen yö me ollaan mummolassa, jotta aamulla klo 8 saa olla viemässä koululaisia lukuvuoden päättäjäisiin. Ja sitten, sitten se taas kai alkaa se kuuluisa Uusi Elämä.Ainakin sen suhteen, että kaupunki vaihtui ja koti vaihtui ja kaikki tietenkin sen mukana vaihtuu ja muuttuu. Ja silloin on mahdollisuus aina laittaa muitakin juttuja elämässä jos ei nyt vallan uusiksi, mutta päivittää kohti parempaa.
jeps. Tässäpä oli tunnelmia muuttopäivältä, jonka tosiaan toivon olevan ns viimeinen muutto ennen loppusijoitusta.
Samalla toivon ja pyydän, että omat lapset löytäisivät sen Oman Paikkansa äitiään helpommin.
Kului todella hyvä tovi,ennenkuin avasin tämän salaisen arkkuni uudemman kerran. On oikeastaan aika huh-huh- hengästyttävää katsoa taaksepäin aikaa, mitä kaikkea siihen on taas kuulunutkaan.Verta hikeä ja kyyneliä, ja voin vannoa että kirjaimellisesti kaiken lisäksi.
Tänään on meillä ollut muuttopäivä. Kello soi 6.40, ja jälleen kerran huonosti nukutun yön jälkeen ankea herätys aamuun. Jaa miksikä me nyt niin huonosti nukumme?
No jaa-a, syinä voisi mainita alkuun meidän nukkumapaikan.Juu-u, turha puhua sängystä, koska olemme nukkuneet lattiapedillä jo hyvän tovin, sattuneesta syystä ;) Kaksi joustinpatjaa liukkaalla parketilla. Toimi melkein hyvin niin kauan, kun meillä oli yhtenäinen petauspatja, ja patjat oli köytetty toisiinsa muotoonommellulla lakanalla. Sen jälkeen kaikki onkin ollut yhtä komiikkaa, paisti ettei ole ollut, vaan hiton huonoa nukkumista. Aamuisin patjoilla on puolen metrin väli ja siinä välissä, lattialla, nukkuu pienimmäinen lapsi, joka on toki yön aikana nukkunut molempien päällä ja kyljessä ja jalkopäässä ja ja...ja kukaan ei varmaan ole nukkunut hyvin.
Kyllä ipana aina talutetaan omaan sänkyynsä ennenkuin menemme nukkumaan, koska veljen kanssa, jonka kanssa yhteinen huone ollut, ei voi mennä yhtä aikaa nukkumaan, tai samalla voi jättää sanan nukkuminen vallan pois. Olemme päätyneet tällaiseen pölhöön tapaan, joka on kolahtanut omaan nilkkaan aikaslailla kovanlaisesti.
Heräsimme siis ajoissa, ja aivan välittömästi aloimme puuhata taas asiaa eteenpäin. Lapsien jahtaamista aamutoimille samalla, itselle vähän kahvia koneeseen, ja hommat jatkui. Meillä oli sama muuttofirma kuin viimeksikin , josta kaksi miekkosta. Lisäksi pari palkattua tyyppia Lahty ry:sta. Omat isot pojat, mummo,pappa,oma väki...Se kamojen roudaaminen on vaan jotain niin kauhistuttavaa, että en oikeasti halua nähdä sitä enää ikinä. Siis nähdä!! Itsehän en joutunut muuta kuin pakkaamaan, ja siinäkin oli liikaa. Ja se loppukamojen hätäpakkaaminen aamulla, kun muuttoauto oli jo tullut!!! En ikinä halua tätä enää.
Noin 10 tuntia tuli tehtyä hommia. Minulle jäi siis vielä oiva kasa sitä kuuluisaa loppusälää, mitä ei muka osannut pakata aiemmin tai muuten vaan.Lapsilta pikkusälää, roinaa siis. Keittiöstä kaikkea sekalaista. Voi pyhä jysäys sitä tilannetta, kun sitä kamaa alkaa sitten purkamaan. Ja huomennahan se toisenpään kaaos on sitten edessä, kun me koululaisten kanssa ajellaan Tampereelle. Tämä muuttoauton poistumisen ja uuteen kotiin matkustamisen välinen yö me ollaan mummolassa, jotta aamulla klo 8 saa olla viemässä koululaisia lukuvuoden päättäjäisiin. Ja sitten, sitten se taas kai alkaa se kuuluisa Uusi Elämä.Ainakin sen suhteen, että kaupunki vaihtui ja koti vaihtui ja kaikki tietenkin sen mukana vaihtuu ja muuttuu. Ja silloin on mahdollisuus aina laittaa muitakin juttuja elämässä jos ei nyt vallan uusiksi, mutta päivittää kohti parempaa.
jeps. Tässäpä oli tunnelmia muuttopäivältä, jonka tosiaan toivon olevan ns viimeinen muutto ennen loppusijoitusta.
Samalla toivon ja pyydän, että omat lapset löytäisivät sen Oman Paikkansa äitiään helpommin.
ps. Jalat Paskana on tositapahtumiin perustuva kertomus siitä, millaista on puuhailla muuttoa kun sun liikkumisvälineet lakoaa alla.
-toipumista pyytäen ja Kiittäen.
Kommentit
Lähetä kommentti