Elämäni helminauhaan on punoutunut viime aikoina tummanpuhuvia helmipäiviä, jotka luovat alakuloista ja pelokasta tunnelmaa koko elämänketjuun. Meidän pitäisi olla onnellisen uuden alun edessä, mutta näin ei ole. Pahuuden energiat saaneet miedät taas kiinni ja riivaaja kiusaa minua ja lapsia niin, että emme kestä tätä enää kauaa.
Usein olen optimisti, eli typerä sinisilmäinen hyväuskoinen ääliö, joka ajattelee yhden kauhun mentyä ohi, että kyllä tämä tästä. Kyllä tämä tästä hyväksi muuttuu, paremmaksi edes. Että jonain päivänä se kiusaaja ei enää kiusaa, kun se tajuaa. Mutta ei se tajua. Ja minä en jaksa hoitaa enään.
Liikaa pettymystä, petetyksi tuloa, petettyjä lupauksia. En osannut olla tarpeeksi luja ja vaatia näyttöä. Uskoin vain sanoja, vaikka samaan aikaan sisimpäni huusi hysteerisenä että usko tekoja, usko energiaa jonka tunnet- energia ei valehtele.Sanat ja lupaukset valehtelevat.Teot puhuvat puolestaan.
Ei kukaan ole (kai) yksinomaan riivaaja ja kiusaaja.Kai niilläkin on hyvä puoli, mutta se on vain kovin kovin peitossa, eivätkä he ymmärrä, että käyttämällä yksinomaan hyvää puoltaan, he itsekin paranisivat, kuntoutuisivat. Toisille pahasti sanominen ja tekeminen vie vain syvemmälle pahuuden syöveriin, koska tiedättehän .."annoin pikkusormen, se vei koko käden" . Ja niin se vie. Ihmisen, sieluineen päivineen hotkaisee. Ja vain toimimalla hyvän puolella, voi taistella sitä vastaan.
Jotkut vain näkevät sen itselleen hyödyllisempänä saada välitön tyydytys toisen kiusaamisesta ja alistamisesta ja pahoinkohtelemisesta.
Voi hyvä jumala, missä mun voimani on nyt kun niitä eniten tarvisin. Tarvisin niitä laittamaan viimeinkin pisteen sille mahdollisuudelle, että meitä kiusataan ja piinataan. Välillä hellitään ja lellitään ja taas pahoitetaan mieli ja aiheutetaan pelkoa surua kärsimystä.Niin että epäilee itseäänkin,epäilee mikä on totta ja mikä tarua.
Elämän pitäisi olla juuri nyt hienoa. Uusi koti tässä rakenteilla, tästä piti tulla The Koti, pitkän ajan turvapaikka, ja nyt sen tunnelma ja energiat ovat turmeltuneet aivan heti.
Muistini meni taas.
Jouluaatosta muistan sen, että itkin ja keitin riisipuuroa. Aivan, se ihana Instagram video puuron hämmennyksestä, minä itken ja kuvaan, ja keikutan puuroa. Semmoinen jouluaatto minulla oli.
Mustia helmiä. Synkkiä tunnelmia. Niistä on minun helminauha juuri nyt rakennettu.
Milloin pääsen pois tästä painajaisesta ja pääsen elämään sitä elämää, jota minun olisi pitänyt elää jo aikaa sitten.
Ota minut pois tästä viallisesta filmistä, ja vie minut sinne, missä minun kuuluisi jo olla.
Pelastakaa edes lapset!!!!!!
Terveisin todella väsynyt ihminen
Ja silti haluan kiittää elämää, että minulla on elämä ja sydäntäni ja tunteitani, että minulla on ne,ja ne johdattelee minua eteenpäin ja toivon että ne kykenevät vielä toipumaan.Ja että minulla on lapset, pienet suojattini joita en onnistu suojaamaan kuten minun pitäisi.Pyydän että elämä auttaa heitäkin selviytymään kaikesta kokemastaan, ja pysymään edes jotenkin ehjinä ja vahvoina, ja vaikka meihin kaikkiin on nyt jäänyt taisteluarpia, niin pyydän että meille suodaan se onni, että paranemme ja omien voimiemme avulla saamme itsemme ehjemmiksi ja valmiimmiksi tähän elämään.
Kiitos.Amen.
Kommentit
Lähetä kommentti