Blogi on ollut hiljaa. Oikeastaan tietoisestikin, koska en halua toitottaa joka tuutista sitä, miten karmeaa hommaa muuttaminen on.
Vielä hetki sitten ajattelin, että nooo, pakkaaminen on ihan iisi juttu, vallankin kun hävittää kamaa samalla. Eihän meillä oo paljon kamaa.
No, kamaa on hävitetty ihan sikana, mutta pakkaaminen on edelleen perziistä.
Ja se kaman paljous on varmaan vähän suhteellinen juttu?
Miten hirveästi voi olla ihmisellä säilytettävää kamaa?
Yritin samaan aikaan kun laitoin tavaraa laatikoihin, seuloa ne tärkeät jutut, ne säilytettävät. Mutta siitähän se homma vasta levähtikin käsiin!!! Nyt mulla on myytävää annettavaa kierrätettävää ja pakattavaa,ja kaikki ne käy mun hermoon!!
Vauvanvaatteet meni myyntiin, jätin oikeastaan "en mitään" itselle muistoksi. Tuskin kadun. Lapseni eivät mahdu enää niihin vaatteisiin, itse en tarvi ja omat lapset eivät toivoakseni saa lapsia lähimpinä vuosina.
Tytöille ajautunutta vaatetta...sitä oli laatikko ja pussitolkulla, nyt ne on ehkä,siis ehkä typistetty jopa vain 3 muuttolaatikkoon. 3 MUUTTOLAATIKKOON, oikeesti!
Vaatehuoneesta kerättyä ja pakattua vaatetta, ainakin 2 laatikollista.
Käyttötavaroita....lipaston laatikkoja...
Lasten piirustuksia. Kerhon ja päiväkodin kasvunkansioita...2 muuttolaatikollista. OK, piirustuksia en alkanut raivaamaan, mä luulen että sen proggiksen aika on sitten kun nämä kamat on saatu upotettua uuden kodin x- tiloihin.
Me varmaan saadaan pakattua ajoissa. Siis ajoissa. Ei silleen kuin kerran, ja vähän viimekin muutossa, että siinä vaiheessa kun muuttoporukka tulee, pakataan viimeisiä. Mutta viimeisen yön ja päivän kamat tietenkin aina jää, en tajua kuinka normaalisti ihmiset tekevät esim sänkyjensä pakkaamisen...
Oli kivaa kun tänään kävi vieraita. Se on aina niin virkistävää, tavata ja jutella ihan oikeiden ihmisten kanssa. Ei vain verkossa. On siinä sellainen ihana 3D ja livetila-efekti, jota ilman jää pelkän verkko-sosiaalisenelämän kanssa.
On ollut pakko puuhailla välillä muutakin kuin pelkkää pakkaamista ja hommien hoitoa. Facebook-ryhmän ylläpitoa, Facebook- kirppisten pommitusta myytävillä jutuilla, vähän kouluongelmien selvittelyä,lötkistelyä telkkarin äärellä ja ihan liikaa lohturuokaa ja nameja.
Kuitenkin alitajuisesti sitä plärää kaikkea eteenpäin ja suunnittelee. Väitän kuitenkin, että jokainen ajatusminuutti on kumminkin lopputulosta edistävä, vaikka se tapahtuisikin vasta uudessa kodissa.
Kyllä mua jännittää!
Melkein jokainen osa-alue tulevassa muutossa,alkaen siitä millainen helvetillinen show itse muutto tulee olemaan,ja loppuen siihen, miten osaan asettua uuteen kotiin ja alkaa toimimaa siellä.
Onhan se vähän semmoinen tilanne, että sinut tipautetaan uuteen miljööseen ja ohjeeksi annetaan vain, että pärjäile.
Enää ei pelota,sekin aika oli,että hirvitti. En nyt voi sanoa että varsinaisesti innolla odotan muuttoa, nämä on kumminkin vähän traumaattisia juttuja, varmaan kaikille.
Mutta nyt täytyy sanoa sellainen asia,että yritän kaikkeni, jottei tarvisi enää muuttaa. Ja koitan ymmärtää, että se lepatus joka saattaa päähäni edelleen lennähtää silloin kun asiat ovat olleet liian kireällä liian kauan, ei vaadi tekemään isoja muutoksia, kun pienelläkin muutoksella elämässä saa paljon aikaan. Jos pääkoppa kaipaa vaihtelua, voin keksiä jotain vähän pienempää kuin asunto.
Voi vaikka hankkia kukkasen tai vaihtaa huonekalujen paikkaa. Vaihtaa verhot, vaihtaa pöytäliinan. Jotain pienempää kuin koti. Koska tuo koti jonka nyt rakentelen tuonne Manseen, niille huudeille missä ollaan pyöritty vuodesta 2004 alkaen ja sinne juurruttu, voisi olla semmoinen pitkän ajan paikka, joka elää ja muuttaa muotoaan, mutta joka pysyy siinä, koska siinä on ihan hyvä asua.
Niin!
Vielä viimeiset 2 viikkoa. 2 viikon päästä perjantaina olen juuri ajellut Tampereelle lasten kanssa. Edellisenä päivänä on mennyt muuttokuorma sinne. En tiedä mitä odottaa, muutakuin että joulu on siinä ihan ovella. Millainen joulu siitä tulee, erilainen ainakin.
Jänniä aikoja.
Vielä hetki sitten ajattelin, että nooo, pakkaaminen on ihan iisi juttu, vallankin kun hävittää kamaa samalla. Eihän meillä oo paljon kamaa.
No, kamaa on hävitetty ihan sikana, mutta pakkaaminen on edelleen perziistä.
Ja se kaman paljous on varmaan vähän suhteellinen juttu?
Miten hirveästi voi olla ihmisellä säilytettävää kamaa?
Yritin samaan aikaan kun laitoin tavaraa laatikoihin, seuloa ne tärkeät jutut, ne säilytettävät. Mutta siitähän se homma vasta levähtikin käsiin!!! Nyt mulla on myytävää annettavaa kierrätettävää ja pakattavaa,ja kaikki ne käy mun hermoon!!
Vauvanvaatteet meni myyntiin, jätin oikeastaan "en mitään" itselle muistoksi. Tuskin kadun. Lapseni eivät mahdu enää niihin vaatteisiin, itse en tarvi ja omat lapset eivät toivoakseni saa lapsia lähimpinä vuosina.
Tytöille ajautunutta vaatetta...sitä oli laatikko ja pussitolkulla, nyt ne on ehkä,siis ehkä typistetty jopa vain 3 muuttolaatikkoon. 3 MUUTTOLAATIKKOON, oikeesti!
Vaatehuoneesta kerättyä ja pakattua vaatetta, ainakin 2 laatikollista.
Käyttötavaroita....lipaston laatikkoja...
Lasten piirustuksia. Kerhon ja päiväkodin kasvunkansioita...2 muuttolaatikollista. OK, piirustuksia en alkanut raivaamaan, mä luulen että sen proggiksen aika on sitten kun nämä kamat on saatu upotettua uuden kodin x- tiloihin.
Onneksi juuri tällä hetkellä on ihan toiveikas olo tämän suhteen.On ihan hyvä ja levollinen fiilis, olemme päättäneet levätä tämän viikonlopun, koska lapsetkin menevät tukiperheeseensä viimeistä kertaa.
Oli kivaa kun tänään kävi vieraita. Se on aina niin virkistävää, tavata ja jutella ihan oikeiden ihmisten kanssa. Ei vain verkossa. On siinä sellainen ihana 3D ja livetila-efekti, jota ilman jää pelkän verkko-sosiaalisenelämän kanssa.
On ollut pakko puuhailla välillä muutakin kuin pelkkää pakkaamista ja hommien hoitoa. Facebook-ryhmän ylläpitoa, Facebook- kirppisten pommitusta myytävillä jutuilla, vähän kouluongelmien selvittelyä,lötkistelyä telkkarin äärellä ja ihan liikaa lohturuokaa ja nameja.
Kuitenkin alitajuisesti sitä plärää kaikkea eteenpäin ja suunnittelee. Väitän kuitenkin, että jokainen ajatusminuutti on kumminkin lopputulosta edistävä, vaikka se tapahtuisikin vasta uudessa kodissa.
Kyllä mua jännittää!
Melkein jokainen osa-alue tulevassa muutossa,alkaen siitä millainen helvetillinen show itse muutto tulee olemaan,ja loppuen siihen, miten osaan asettua uuteen kotiin ja alkaa toimimaa siellä.
Onhan se vähän semmoinen tilanne, että sinut tipautetaan uuteen miljööseen ja ohjeeksi annetaan vain, että pärjäile.
Enää ei pelota,sekin aika oli,että hirvitti. En nyt voi sanoa että varsinaisesti innolla odotan muuttoa, nämä on kumminkin vähän traumaattisia juttuja, varmaan kaikille.
Mutta nyt täytyy sanoa sellainen asia,että yritän kaikkeni, jottei tarvisi enää muuttaa. Ja koitan ymmärtää, että se lepatus joka saattaa päähäni edelleen lennähtää silloin kun asiat ovat olleet liian kireällä liian kauan, ei vaadi tekemään isoja muutoksia, kun pienelläkin muutoksella elämässä saa paljon aikaan. Jos pääkoppa kaipaa vaihtelua, voin keksiä jotain vähän pienempää kuin asunto.
Voi vaikka hankkia kukkasen tai vaihtaa huonekalujen paikkaa. Vaihtaa verhot, vaihtaa pöytäliinan. Jotain pienempää kuin koti. Koska tuo koti jonka nyt rakentelen tuonne Manseen, niille huudeille missä ollaan pyöritty vuodesta 2004 alkaen ja sinne juurruttu, voisi olla semmoinen pitkän ajan paikka, joka elää ja muuttaa muotoaan, mutta joka pysyy siinä, koska siinä on ihan hyvä asua.
Niin!
Vielä viimeiset 2 viikkoa. 2 viikon päästä perjantaina olen juuri ajellut Tampereelle lasten kanssa. Edellisenä päivänä on mennyt muuttokuorma sinne. En tiedä mitä odottaa, muutakuin että joulu on siinä ihan ovella. Millainen joulu siitä tulee, erilainen ainakin.
Jänniä aikoja.
Nyt toivottelen vain hyviä viikonloppuja teille ja itselleni toivottelen kovasti jaksamista viimeisiin kahteen viikkoon :)
Kommentit
Lähetä kommentti