tässä elämässä.
Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa.
Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjalla. Ystävä tuolta kaukaa oli tämän aamun apu. Hänelle sanoin että olen iltapäivällä jo ok, kun tulen ryhmästä, ja niinhän siinä kävi.
Ihme tapahtuu, kun poistun täältä talosta ihmisten ilmoille. Olin suorastaan haltioissani, kun kävimme kuntosalilla testaamassa laitteita ryhmän kanssa. Olin odottanut sitä jo viikon, pari, kun siitä puhuttiin ryhmässä. Jotenkin keho oli alkanut kaivata jotain sellaistakin, pakko myöntää, että olen jo kyllästynyt jatkuvaan uimiseen ja vesijumppaan. Ja vallankaan kun sitä ei taas ole voinut edes tehdä, koska tämä karsea vuoto pitänyt siitä huolen. En minä tosin salillekaan olis halunnut mennä sen karmeimman vuodon aikaan, mutta jonkinlaista kehonhuoltoa tässä jo mieli tekisi kumminkin tehdä, ja hakea sitä terveempää oloa ja hyvinvointia sitäkin kautta.
Tänään torstaina mulla oli ihania vieraita ja puoli päivää hurahti nopeasti heidän kanssa. Olin tosi hyvällä tuulella ja iloinen. Sitten oli reissu hammaslekurissa piipahtamaan vain todetaksemme, että ei siellä nyt vielä mitään oikomista tarvi tehdä, eli sikäli tietenkin hyvä. Paluumatkalla kaupassa sikapika pyrähdys ja kotiin. Olo oli alkanut mennä huonoksi jo siinä kun lähdettiin hammaslääkäristä. Alkoi huipata ja rintakehää taas painaa ja tuli kipuja rintakedän puolelle sekä selänpuolelle lapojen väliin. Olo oli jo aika hutera kun pääsimme kotiin, ja otin avaavaa ihan heti. Sitten menin petiin. Päässä vain pyöri ja tuntui että pyörryn siihen pedille, makuuasentoon.
Meni 2 tuntia ennenkuin elvyin siitä.
Vähän pelottavaa ja ihmeellistä. Mikä mua vaivaa????
************
Nyt on jo lauantai, ja fiilikset on heitelleet iloisesti edelleen eilisestä alkaen. Tänään ilostuin kyllä aika syvällisesti, kun sain selitettyä yhtä juttua,mikä mieltä painanut tai mitä oon miettinyt itsessäni, niin se auttoi paljon kun sen sain sanoitettua. Jutteleminen on niin tärkeää!!
Mutta kyllä mulla taitaa olla nyt yhden puhelinsoiton paikka, kai tätä pitää alkaa oikeasti ammattilaisen kanssa selvittelemään, mikä mua vaivaa. Ei ole kivaa itsellekään, eikä kivaa lapsille, kun äiti flippaa tämän tästä, eikä jaksa oikein olla läsnä elämässä.
Haluaisin olla iloinen ja ajatella aina mukavia ja positiivisia juttuja, mutta tässä olotilojen ristiaallokossa se vaan ei ole onnistunut useinkaan. Siitäkin tulee paha mieli, surkea olo,ja entistä enemmän asiaa olla itseensä pettynyt ja vihainen :(
Olen puhunut olostani aika monelle, mutta en ole jaksanut alkaa ajamaan asiaa sen enempää,eli soittelemaan jonkun ajan perään,vaikkapa. Lääkärille pääsee 1- 1,5kk jonotuksella. Joten jotenkin masentava ajatus edes aloittaa. Tämä hetki kun olis valmis toimimaan ja hakemaan apua, mutta tietää miten pitkässä kuusessa se on... en tiedä. Plääh.
Mutta joo, tämän päivän urotekoni on 45 minsaa uintia, saunomista hetki ja paljon venyttelyy ja pikkuisen kokeilin jo kahvakuulaakin, jotka eilen ostin. Ou jee :)
Muita kivoja juttuja tänään: Mr. E on meillä, ja Tiipan kaveri on meillä yökylissä koko vkl. Tyypit pelaa nytkin monopolia, josta minä kieltäydyn suosiolla, on se vaan niin raskas peli.
Hyvää vkl sullekin, ja huomenna vitsanheiluttajia pakoon :(
Mä en tykkää.
Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa.
Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjalla. Ystävä tuolta kaukaa oli tämän aamun apu. Hänelle sanoin että olen iltapäivällä jo ok, kun tulen ryhmästä, ja niinhän siinä kävi.
Ihme tapahtuu, kun poistun täältä talosta ihmisten ilmoille. Olin suorastaan haltioissani, kun kävimme kuntosalilla testaamassa laitteita ryhmän kanssa. Olin odottanut sitä jo viikon, pari, kun siitä puhuttiin ryhmässä. Jotenkin keho oli alkanut kaivata jotain sellaistakin, pakko myöntää, että olen jo kyllästynyt jatkuvaan uimiseen ja vesijumppaan. Ja vallankaan kun sitä ei taas ole voinut edes tehdä, koska tämä karsea vuoto pitänyt siitä huolen. En minä tosin salillekaan olis halunnut mennä sen karmeimman vuodon aikaan, mutta jonkinlaista kehonhuoltoa tässä jo mieli tekisi kumminkin tehdä, ja hakea sitä terveempää oloa ja hyvinvointia sitäkin kautta.
Tänään torstaina mulla oli ihania vieraita ja puoli päivää hurahti nopeasti heidän kanssa. Olin tosi hyvällä tuulella ja iloinen. Sitten oli reissu hammaslekurissa piipahtamaan vain todetaksemme, että ei siellä nyt vielä mitään oikomista tarvi tehdä, eli sikäli tietenkin hyvä. Paluumatkalla kaupassa sikapika pyrähdys ja kotiin. Olo oli alkanut mennä huonoksi jo siinä kun lähdettiin hammaslääkäristä. Alkoi huipata ja rintakehää taas painaa ja tuli kipuja rintakedän puolelle sekä selänpuolelle lapojen väliin. Olo oli jo aika hutera kun pääsimme kotiin, ja otin avaavaa ihan heti. Sitten menin petiin. Päässä vain pyöri ja tuntui että pyörryn siihen pedille, makuuasentoon.
Meni 2 tuntia ennenkuin elvyin siitä.
Vähän pelottavaa ja ihmeellistä. Mikä mua vaivaa????
************
Nyt on jo lauantai, ja fiilikset on heitelleet iloisesti edelleen eilisestä alkaen. Tänään ilostuin kyllä aika syvällisesti, kun sain selitettyä yhtä juttua,mikä mieltä painanut tai mitä oon miettinyt itsessäni, niin se auttoi paljon kun sen sain sanoitettua. Jutteleminen on niin tärkeää!!
Mutta kyllä mulla taitaa olla nyt yhden puhelinsoiton paikka, kai tätä pitää alkaa oikeasti ammattilaisen kanssa selvittelemään, mikä mua vaivaa. Ei ole kivaa itsellekään, eikä kivaa lapsille, kun äiti flippaa tämän tästä, eikä jaksa oikein olla läsnä elämässä.
Haluaisin olla iloinen ja ajatella aina mukavia ja positiivisia juttuja, mutta tässä olotilojen ristiaallokossa se vaan ei ole onnistunut useinkaan. Siitäkin tulee paha mieli, surkea olo,ja entistä enemmän asiaa olla itseensä pettynyt ja vihainen :(
Olen puhunut olostani aika monelle, mutta en ole jaksanut alkaa ajamaan asiaa sen enempää,eli soittelemaan jonkun ajan perään,vaikkapa. Lääkärille pääsee 1- 1,5kk jonotuksella. Joten jotenkin masentava ajatus edes aloittaa. Tämä hetki kun olis valmis toimimaan ja hakemaan apua, mutta tietää miten pitkässä kuusessa se on... en tiedä. Plääh.
Mutta joo, tämän päivän urotekoni on 45 minsaa uintia, saunomista hetki ja paljon venyttelyy ja pikkuisen kokeilin jo kahvakuulaakin, jotka eilen ostin. Ou jee :)
Muita kivoja juttuja tänään: Mr. E on meillä, ja Tiipan kaveri on meillä yökylissä koko vkl. Tyypit pelaa nytkin monopolia, josta minä kieltäydyn suosiolla, on se vaan niin raskas peli.
Hyvää vkl sullekin, ja huomenna vitsanheiluttajia pakoon :(
Mä en tykkää.
Kommentit
Lähetä kommentti