Siirry pääsisältöön

Painekattilakin on pientä tähän verraten

Kyllä tämä meinaa nyt hermon päälle käydä,myönnetään. Se,että mitä enemmän tässä aikaa menee,sen vaikeampi on mennä sanomaan,että niin muuten juu,en halua enää olla sun kanssa,voisitko muuttaa pois meidän kodista????
Vallankin kun hän ei ole ollut kuin ärsyttävä,ja se nyt taas ei ole sellainen synti josta rangaistuksena olisi hylkääminen :/ Tunnen itseni ihan jäätäväksi roistoksi...

Katselin taas asuntoja.Pohdin raukkamaista vetoa,lähteä lasten kanssa vaikka väliaikaisesti jonnekin,ja sitten vaan ilmoittaa että heippa,bai bai,ei tuu ikävä.Ja vaikka tuleekin (en kuvitellut olevani yli-ihminen) niin silti haluan näin.
Vai haluanko?
Haluan mä,pakko jo haluta lopettaa tää karuselli..
Mutta kun ei hän ole nyt 4 viikkoon,siis muistaakseni viimeisen pimahduksen jälkeen,jolloin ovi meni,niin ollut häiritseväkäytöksinen,muutenkuin sillä tyypillisellä " olen vähän liikaa kiinnostunut puuttumaan kaikkeen ja kommentoimaan negaa jne" .Tänään hän alkoi vääntää riitaa tytön kanssa,kun tyttö oli ottamassa toista nakkia itselleen. Juu ymmärrän että kaikille pitää riittää,mutta että yhdestä nakista.Minä jätin omani syömättä,ettei tarvinut siitä sen enempää piitata.Tuhahtelin merkitsevästi ja ommentoin rauhallisesti.En minä edes oleta että hän ottaisi kuuleviin korviinsa,eikä se enää kiinnosta minua.Mutta tämä omissa oloissa ja hiljaa oleminen on kyllä tehnyt jotain hänen käytökselleen.Liekö olisi pitäänyt vaan kaikki nämä vuodet pitää turpani kiinni vain,niin hyvin olisi mennyt.Ei hän kaipaa minun kanssa jutustelua eikä mitään.Mua vaan loukkaa se,että HÄN ei ole MIES eikä mikään,kun ei voi tästäkään asiasta ottaa mitään vastuuta, esim. kysymällä onko mulla joku ongelma ;) tai jotain.Tai kertoa että olisi parempi että jatketaan matkaa eri suuntiin.
EI, eihän hän ole vastuuta kantanut tähänkään saakka. Ellei lasketa hänelle vastuun kantamisessa plussaksi sitä, että ensin hän häipyi maisemista kun aloin odottaa meidän muksua...naisen luo,vanhan hoitonsa tottakai...mutta minun suotuisalla aktiivisuudella ja voimien ponnistuksella "selvitimme" asiaa,eli selvittämättä olisi jäänyt,ellen minä olisi asiaa hoitanut,ja palaamatta olisi jäänyt,ellen olisi vastuuttanut häntä. Pieni sivujuonne toki oli tässäkin,että epäili,onko vauva edes hänen. Saatana,olisi todella pitänyt tajuta jo silloin,vuoden 2011 kesällä,että on parempi antaa tämän keissin mennä.
Tässäpä oli kiva pohja raskaudelle ja todella luottamuksellinen ja levollinen alku avioliitolle,joka solmittiin 1/ 2012,  ennen siis Ipanan syntymää.

Että se siitä vastuusta.

Minuu siis NIIN ärsyttää,että tekisi mieli alkaa räksyttää kuin pahainen piski.Jollekin tekisi mieleni NIIN räksyttää, voi hyvä jumala oikeasti.Tämä painekattila on kyllä niin räjähdysherkkä,että huh!

Siispä muihin aiheisiin:
Sarjassamme kokeilua.
Piti olla hyvä uiville hiuksille: avocaro,kananmuna sössö.Vartti päässä ja lämpö tehostaa.Vaaleille hiuksille voi laittaa 1 sitruunan mehun,kirkastamaan väriä.

No eihän mulla valet hiukset ole,mutta järkeilin,että voishan se ehkä vähän tota värjättyä osaa valentaa.
Istuin saunassa sössöt päässä.Vissiin liika kauan.Lopputulos: hiukset oli ku auki revittyä kuivaa hamppuköyttä.
Ja eiku hoitoaineet päälle! Onneksi oli ees luonnonkosmetiikkaa,ja oli muuten hyvä hoittis,teki siis tehtävänsä.Prismasta ihan saa.Nimeä en muista.
Että se siitä muna-avocado naamiosta mun kohdalla.Veikkaan että se sitruunanmehu oli kuolonisku mulle.

 Pitkästä aikaa sananen mun Marevan-hoidosta.
Siis juu,kiva että ne viimein tajusi,että ei mulla voi pitää 2 viikkoa väliä verikokeissa,joilla siis mitataan INR arvoa,eli sitä,kuin nopsaa veri hyytyy. Meillä ex. tulppa- potilailla hoitoarvo oltava 2-3 taikka tulppariski suurenee. Siis jos alle 2 on inr. Ja kun mullahan se perkule meinaa aina tippuu alle kakkoseen,vaikka ne sit antaa viikoksi mulle ohjeen että kolmena pv 6mg ja 4 päivänä 4,5mg. Niin menin viime viikonkin ja taas arvo 1,6. Niin JA: kaikenlisäksi oikeesti olen ottanut 4pv 6 md ja 3 pv 4,5 mg,koska kun saan Fimlabin tekstarin tuloksesta,jos alle 2,nostan heti itse annoksen 6mg. Vasta seuraavan pv annokseen ehtii sitten "Marevan hoitaja" laittaa terkkaristapäin mulle viestiä,jossa sitten luki tänäänkin,että: to pe la Marevan 6mg /tai siis 2tbl, ja siitä eteenpäin 1,5 tabuu,ja viikon päästä kontrolli.Ja kun mä oon silloin ottanut jo yhtenä päivänä vähän enemmän,ja SILTI se arvo ei pysy.Enkä mä nyt niin paljon noita rehuja syö,jotta kasvisten K-vitamiinilla saisin sen aikaan.Joten WTF?????????????????????
Mutta halleluja,oikeesti,että se Marevan lopulta alkoi minulle käydä,koska ne ekat 4vko olivat kauheat.Just juttelin apteekin tädin kanssa asiasta kun hain uuden purkin lääkettä.Ja samalla diabeteslääkkeet,ja Ipanalle astmalääkkeen.Onneksi kaikki on erityiskorvauksessa ja sain ne vain 26 eurolla .Vau?

Viikonloppu on taas hiljainen.Kolmikko menee tukiperheeseen.Muutenkin minun hiljaisuuteen vielä lisäksi se,ettei kämpässä ole kuin periaatteessa yksi äänekäs tenava,voi tulla erittäin mielenkiintoinen vkl.Meinasin lähteä tyttären kanssaSokoksessa piipahtamaan niillä 3+1 päivillä.Mä oikeesti mistään tollasesta piittaa,koska en mä ikinä löydä mitään,mutta voishan sitä.Ainakin olisi pois kotoa ja sais ajatella jotain muuta. Näin mun fiksu tyttäreni osasi mulle kertoa.Miten oon ansainnut noin fiksun lapsen????

Jospa täsä nyt olisi saanut purettua hieman,ja osaisi keskittyä vaikka Salkkareihin.

Harmi että tämä mun tilanne ottaa raskaasti muihinkin kuin minuun/meihin, niin ettei tyypit siedä enää kuullakaan minun juttuja.Kyllähän sekin aina tuea antaa,kun voi jollekin kertoa,ja jos vielä saa jotain vastakaikuakin.
Mietin juuri tänään,että ehkä se vaan olisi viisainta...ostaa terapiaa 1x viikossa,ja purkaa sitten vain ammattilaiselle.Ettei rasittaisi läheisiä?


Ai niin PS taas, menneen pääsiäisen pari kuvaa: 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...