Alkupuhe.
Tämä kirje aloittaa matkan kohti kolmatta lukua.
Tämä on uuden liiton kirja, jossa on tukeva vihreä kansi,ja tähän alkuun jää yksi tyhjä sivu,jolle voisin kirjoittaa omistuskirjoituksen.
Kirjoittaisin siihen näin:
"Omistettu aviomiehelleni, jonka kanssa meillä on ollut lyhyt ja vaikea matka tähänkin saakka,mutta kaikesta huolimatta,ja ehkäpä juuri sen takia,olemme tässä,aloittamassa kolmatta lukua.
Kiitos tähänastisesta matkasta,toivon että matkamme jatkuu läpi tyrskyjen ja tyynen, edelleen käsi kädessä kulkien.
-minä- "
En aio kertoa mitään menneisyydestä, siis siitä ajasta,joka on eletty ennen tämän kirjan vihreää etukantta. Kansi on vahva,ja se kertoo minulle,että niiden asioiden pitääkin jäädä ulkopuolelle. Ymmärryksellä tietenkin joudumme käsitellä joitakin,mutta ne, mitkä kuuluvat vain meille kahdelle ja parisuhteeseen, se kaikki alkaa tästä.
Olemme naimisissa,se on selvää. Aina se ei ole ollut selvää,vaan olemme testanneet avioliittoamme useasti. Tällä kertaa menimme pisimmälle, yrityksessämme erota. Minua kuvattiin hulluksi ja järkeni menettäneeksi sinä aikana, toiminnassa ei ollut mitään tolkkua,ja se kärsimyksen määrä...- kuolettavaa.
Meillä on tarkoitus.
Se on niin suuri ja monimutkainen,että olen päättänyt luopua yrityksestä saada ketään ymmärtämään sitä. Mieheni on ymmärtänyt hyvin alkumetreistä lähtien sen, mutta sekään ei auttanut meitä,kun jouduimme myrskyihin.Osaksi omaa tyhmyyttäämme,osaksi ympäristön toimien takia. On muutama ihminen, ystävä, joka voi saada pienen hajun siitä, mitä meillä on. Se mitä ON, ei todellakaan ole aina miellyttävää ja useinkaan ei mitenkään helppoa. Mutta se mitä ON, on todellakin sen arvoista. Täyttymystä. Kokonaisuutta.
Kuka lupasi minulle helppoa elämää?
Ei kukaan!
Kuljemme hiljalleen eteenpäin. Tietoisesti varomme harha-askelia sanoissa, opettelemme.
Opettelua on paljon,olemme ihan alussa, vaikka maallista matkaa takana onkin vuosia.
Pian annamme sitoumuksemme toisillemme, kolmanne liiton merkiksi.
Nyt olemme kasvaneet jo niin paljon, että mennyt on todellakin mennyttä, ja elämässämme luomme silmät vain tulevaisuuteen.
En kuvittele,että kaikki ymmärtäisivät. Toivon että ne tärkeimmät kuitenkin ymmärtää.
Love, J.
Tämä kirje aloittaa matkan kohti kolmatta lukua.
Tämä on uuden liiton kirja, jossa on tukeva vihreä kansi,ja tähän alkuun jää yksi tyhjä sivu,jolle voisin kirjoittaa omistuskirjoituksen.
Kirjoittaisin siihen näin:
"Omistettu aviomiehelleni, jonka kanssa meillä on ollut lyhyt ja vaikea matka tähänkin saakka,mutta kaikesta huolimatta,ja ehkäpä juuri sen takia,olemme tässä,aloittamassa kolmatta lukua.
Kiitos tähänastisesta matkasta,toivon että matkamme jatkuu läpi tyrskyjen ja tyynen, edelleen käsi kädessä kulkien.
-minä- "
En aio kertoa mitään menneisyydestä, siis siitä ajasta,joka on eletty ennen tämän kirjan vihreää etukantta. Kansi on vahva,ja se kertoo minulle,että niiden asioiden pitääkin jäädä ulkopuolelle. Ymmärryksellä tietenkin joudumme käsitellä joitakin,mutta ne, mitkä kuuluvat vain meille kahdelle ja parisuhteeseen, se kaikki alkaa tästä.
Olemme naimisissa,se on selvää. Aina se ei ole ollut selvää,vaan olemme testanneet avioliittoamme useasti. Tällä kertaa menimme pisimmälle, yrityksessämme erota. Minua kuvattiin hulluksi ja järkeni menettäneeksi sinä aikana, toiminnassa ei ollut mitään tolkkua,ja se kärsimyksen määrä...- kuolettavaa.
Meillä on tarkoitus.
Se on niin suuri ja monimutkainen,että olen päättänyt luopua yrityksestä saada ketään ymmärtämään sitä. Mieheni on ymmärtänyt hyvin alkumetreistä lähtien sen, mutta sekään ei auttanut meitä,kun jouduimme myrskyihin.Osaksi omaa tyhmyyttäämme,osaksi ympäristön toimien takia. On muutama ihminen, ystävä, joka voi saada pienen hajun siitä, mitä meillä on. Se mitä ON, ei todellakaan ole aina miellyttävää ja useinkaan ei mitenkään helppoa. Mutta se mitä ON, on todellakin sen arvoista. Täyttymystä. Kokonaisuutta.
Kuka lupasi minulle helppoa elämää?
Ei kukaan!
Kuljemme hiljalleen eteenpäin. Tietoisesti varomme harha-askelia sanoissa, opettelemme.
Opettelua on paljon,olemme ihan alussa, vaikka maallista matkaa takana onkin vuosia.
Pian annamme sitoumuksemme toisillemme, kolmanne liiton merkiksi.
Nyt olemme kasvaneet jo niin paljon, että mennyt on todellakin mennyttä, ja elämässämme luomme silmät vain tulevaisuuteen.
En kuvittele,että kaikki ymmärtäisivät. Toivon että ne tärkeimmät kuitenkin ymmärtää.
Love, J.
Kommentit
Lähetä kommentti