Tänään istuimme alas tunnin ajaksi kahden terapeutin kanssa. Miesterapeutti oli uusi tuttavuus, mutta tuntui mukavalle, varmaan miehelleni sopivalle. Mielestäni saatiin hyvin juttu alkuun, mutta tottakai kesäloma tulee tähän väliin. Toivottivat riidatonta lomaa. Uskoisin että se kyllä toteutuukin. Uskon!
Moni asia tuntuu palaavan uomiinsa nopeammin kuin kuvittelinkaan. Pitäisikö jarruttaa, ja olla selvillä kaikista mahdollisista riskeistä, mitä tämä matkan jatkuminen voi meille aiheuttaa? Olemmeko liian erilaisia/ samanlaisia, jotta voisimme yhdessä elää, fiksua elämää? Ainakin tämän päivän käyntimme pohjalta mietin, kuinka paljon ihmiset keskimäärin joutuvat työskentelemään parisuhteensa eteen taikka vuoksi? Eikö parisuhde soljukaan mukana itsestään,ja helposti, tukien ja mukaellen elämän eri vaiheita?
Totesin tänään siellä, että olen varmaan aika huono parisuhteissa.
Se ei ollut kuulema oikein hyvin sanottu, koska jotenkin syyllistin itseäni.
Se miesterapeutti puhui asioista aika eritavalla kuin se omani. Tosi hyvin, ja varmaan kielellä, joka uppoaa miehiin hyvin. Odotan siis paljon. Tulisipa elokuu pian! Sitä ennen on tietenkin mukava kesä välissä, mieheni kesäloma, josta tuleekin kai erilainen kuin vielä hetki sitten ajattelin, ja toivoakseni paljon mukavia asioita lapsille.
Silti toivoisin elokuun olevan jo käsillä - ihan vain siksi, että saisimme tätä asiaa eteenpäin nyt, kun olemme siihen kumpikin valmiita.
Lähden parin päivän reissuun huomenna. Uskon, että se tekee taas hyvää meille. Mies jäi sairaslomalle tänään, ja olisimme muuten koko viikon 24/ 7 yhdessä. Minne unohtui hänen oma "koti"- varmaan kertoo paljon siitä, että haluaa olla täällä? Hyvä olla nyt hiukan erossakin, saada enemmän tilaa tuntea, mille tuntuu.
Yritän olla säikähtämättä tunteita, mitä ikinä tuleekaan. Jos en ikävöikään? Jos hän ei ikävöi? Uskaltaako kumpikaan tunnustaa sitä?
Kaikki on nyt niin uutta.
Uskon kuitenkin, että näin tämän kuuluu mennä. Elämä ei ole aina yhtä juhlaa, arkeakin on siedettävä.
Ethän elämää pelkää????
Rakkaudellisin energioin Sinulle, J
Moni asia tuntuu palaavan uomiinsa nopeammin kuin kuvittelinkaan. Pitäisikö jarruttaa, ja olla selvillä kaikista mahdollisista riskeistä, mitä tämä matkan jatkuminen voi meille aiheuttaa? Olemmeko liian erilaisia/ samanlaisia, jotta voisimme yhdessä elää, fiksua elämää? Ainakin tämän päivän käyntimme pohjalta mietin, kuinka paljon ihmiset keskimäärin joutuvat työskentelemään parisuhteensa eteen taikka vuoksi? Eikö parisuhde soljukaan mukana itsestään,ja helposti, tukien ja mukaellen elämän eri vaiheita?
Totesin tänään siellä, että olen varmaan aika huono parisuhteissa.
Se ei ollut kuulema oikein hyvin sanottu, koska jotenkin syyllistin itseäni.
Se miesterapeutti puhui asioista aika eritavalla kuin se omani. Tosi hyvin, ja varmaan kielellä, joka uppoaa miehiin hyvin. Odotan siis paljon. Tulisipa elokuu pian! Sitä ennen on tietenkin mukava kesä välissä, mieheni kesäloma, josta tuleekin kai erilainen kuin vielä hetki sitten ajattelin, ja toivoakseni paljon mukavia asioita lapsille.
Silti toivoisin elokuun olevan jo käsillä - ihan vain siksi, että saisimme tätä asiaa eteenpäin nyt, kun olemme siihen kumpikin valmiita.
Lähden parin päivän reissuun huomenna. Uskon, että se tekee taas hyvää meille. Mies jäi sairaslomalle tänään, ja olisimme muuten koko viikon 24/ 7 yhdessä. Minne unohtui hänen oma "koti"- varmaan kertoo paljon siitä, että haluaa olla täällä? Hyvä olla nyt hiukan erossakin, saada enemmän tilaa tuntea, mille tuntuu.
Yritän olla säikähtämättä tunteita, mitä ikinä tuleekaan. Jos en ikävöikään? Jos hän ei ikävöi? Uskaltaako kumpikaan tunnustaa sitä?
Kaikki on nyt niin uutta.
Uskon kuitenkin, että näin tämän kuuluu mennä. Elämä ei ole aina yhtä juhlaa, arkeakin on siedettävä.
Ethän elämää pelkää????
Rakkaudellisin energioin Sinulle, J
Kommentit
Lähetä kommentti