En tiedä mitä tapahtui eilen. Meillä oli mukava päivä reissuineen. Tunsin kumminkin paineen nousun itsessäni, ja suupieleni ovat kääntyneet alaspäin. Mietin, tunnen. Tunnen taas liikaa,sen minä jotenkin taas tajuan. Paha olo velloo minussa,mutten ymmärrä miksi. Epäluottamus, aivan hirveää. En halua tuntea tätä!
Olemme viettäneet viikon yhtäsoittoa yhdessä, ja nyt alkaa minun sietokykyni olla äärirajoilla. Mutta miksi?
Tulee paha mieli. Emme voi koskaan ehkä asua yhdessä,koska aina jommalle kummalle tulee paha mieli ja ahdistus tästä yhteisestä elämästä, johon aikoinamme yhdessä aloimme. Varmaan molempien toiveesta, koska ei kai ketään voi pakottaa?
Miehelle tuli nielutulehdus. Jotenkin se taas aktivoi minussa jotain ikävää fiilistä. Varmaankin ajatuksesta,mistä hän on sen saanut.
Palasimme yhteen vasta viikko sitten.Yllättäen. Melkein kuin magneettisesti.
Mutta sitä ennen hänelläkin on ollut muuta elämää. Minullakin on, mutta hän ei tunnu siitä niinkään hermoilevan. Minä sen sijaan... hermoilen. Ja tunnen epävarmuutta.
Jo eilen automatkalla alkoi tulla hankala tunne. Siitä sanoinkin hänelle. Tilanteesta löi muisto minuun, siitä ajasta kun olimme yhdessä, ja kävimme aina jossain autoreissuilla. Hän ajoi melkein aina, minä istuin etupenkillä ja selasin puhelinta. Niin aloin tehdä eilenkin, mutta siitä tuli paha olo. En haluaisi olla "tavoittamattomissa" mieheltäni, ja ainainen kännykän hively on sitä. Siitä tunteesta,joka muistista,joka ytimestä saakka tuli, tuli paha mieli. Reissu oli onnistunut kyllä, todella onnistunut. Loppuillaksi fiilikset parani kyllä. Silti joku jäi kaihertamaan...
Laidasta laitaan.
Tätä nyt vain täytyy sietää, jos aikoo jatkaa.
Jatkaa, yhteistä elämää.
With Love, J
Olemme viettäneet viikon yhtäsoittoa yhdessä, ja nyt alkaa minun sietokykyni olla äärirajoilla. Mutta miksi?
Tulee paha mieli. Emme voi koskaan ehkä asua yhdessä,koska aina jommalle kummalle tulee paha mieli ja ahdistus tästä yhteisestä elämästä, johon aikoinamme yhdessä aloimme. Varmaan molempien toiveesta, koska ei kai ketään voi pakottaa?
Miehelle tuli nielutulehdus. Jotenkin se taas aktivoi minussa jotain ikävää fiilistä. Varmaankin ajatuksesta,mistä hän on sen saanut.
Palasimme yhteen vasta viikko sitten.Yllättäen. Melkein kuin magneettisesti.
Mutta sitä ennen hänelläkin on ollut muuta elämää. Minullakin on, mutta hän ei tunnu siitä niinkään hermoilevan. Minä sen sijaan... hermoilen. Ja tunnen epävarmuutta.
Jo eilen automatkalla alkoi tulla hankala tunne. Siitä sanoinkin hänelle. Tilanteesta löi muisto minuun, siitä ajasta kun olimme yhdessä, ja kävimme aina jossain autoreissuilla. Hän ajoi melkein aina, minä istuin etupenkillä ja selasin puhelinta. Niin aloin tehdä eilenkin, mutta siitä tuli paha olo. En haluaisi olla "tavoittamattomissa" mieheltäni, ja ainainen kännykän hively on sitä. Siitä tunteesta,joka muistista,joka ytimestä saakka tuli, tuli paha mieli. Reissu oli onnistunut kyllä, todella onnistunut. Loppuillaksi fiilikset parani kyllä. Silti joku jäi kaihertamaan...
Laidasta laitaan.
Tätä nyt vain täytyy sietää, jos aikoo jatkaa.
Jatkaa, yhteistä elämää.
With Love, J
Kommentit
Lähetä kommentti