Muutos on nyt saanut alkusykäyksensä.
Asunto jota niin hartaasti kyttäsin ja pyysin meille, tulee olemaan meidän uusi koti.
Nyt voin päästää irti siitä stressistä ja miettimisestä, minne asetumme. Me kiepsahdamme takaisin niille koordinaateille, kuin magneetin vetäminä, mistä lähdimmekin. Siihen pisteeseen asetumme jälleen, omalle paikallemme,ja kiitämme kokemuksesta asua hulppeassa upeassa asunnossa täällä Päijät-Hämeessä.
Voi sitä kiljumisen määrää, kun asuntotarjous poksahti sähköpostiin. Ihan mahtavaa!! Sitä oli niin kovin pyydetty ja nyt se tuli. Olemme ensimäiset kelle sitä tarjotaan, ja viimeisetkin, koska hyväksyin tarjouksen. Menen perjantaina katsomaan asunnon, noin niinkuin muodon vuoksi.
Henkisesti olen valmistautunut kohtaamaan takapihan, mikä ei mitenkään voi kilpailla nykyisen kanssa, mutta ymmärrys siitä, että oikeastaan tarvin vain aurinkotuolin paikan pihalle, on tuonut levollisuutta siihenkin. Ei tarvi "omistaa" paljon pihaa, voi mennä jonnekin pihailemaan! Ja sehän VOI olla kivakin, sitähän minä en vielä tiedä, kun en ole nähnyt :)
Irtipäästäminen siis alkoi siitä hetkestä, kun tarjous tuli. Maanantaista. Eihän sitä meinannut aluksi edes uskoa, että näin se nyt meni, saimme mitä halusimme. Sähköpostien vaihtoa asunnon myyjän kanssa, asioiden selvittelyä...lapsille kertomista...Miettiä jo konkreettisesti pakkaamista, muuttamista, jotka ovat suurimmat haasteet. Juoksevien asioiden hoito hoituu pitkälti sähköpostitse, mikä onkin minulle sopivaa ja näppärää. heti vain härkää sarvista, koska koskaan ei ole liikaa aikaa alkaa valmistella muuttoa. En tiedä pitäisikö tätä enää edes sanoa, mutta sanon silti. Tuo on sitten asunto mistä en hevillä lähde. Ralli loppuu tähän, muutot on nyt nähty.
Olo on viime viikkoon verrattuna ihanan levollinen. Tämän viikon kruunasi no ensinnäkin tietenkin asuntotarjous ja sitten maanantaina iltapäivällä kävin vyöhyketerapiassa pitkästä aikaa. Tuli vain sellainen tunne, että olen koko akka niin jökissä, niin fyysisesti kuin henkisestikin, että tarvin ihan tällaista kehon manipulointihoitoa siihen, että osaisin taas alkaa paranemaan.
Hoitaja oli hauska, erilainen ilmestys mitä osasin odottaa, mutta niin taitava,ja selkeästi 25 vuoden kokemus oli tehnyt hänestä vankan osaajan, jonka hyppysten alla tunsin olevani oikeasti hoidettavana niin että hän ymmärsi mitä tarvin. On aina jännää kuunnella kun joku havainnoi sinusta juttuja. Aion käydä tämän loistavan tätösen vastaanotolla varmaan viikoittain siihen saakka kunnes muutamme. Hän saa nyt korjata minua, jotta olen todellakin valmis kohtaamaan vuoden 2018, joka on minun Ilon ja Onnen Vuosi, jolloin kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, joku suuri "nyrjähdys" korjaantuu ja vapauttaa sen "niveltenvälisen" energian muuhunkin kuin iankaikkiseen kipuun.
Olen niin innoissani tästä tiedosta!
Tänään tuntuu sille, että voisi ihan oikeasti relata. Asiat on saatu tiettyyn vaiheeseen nikkaroitua, ja nyt on aika huokaista. Sauna lämpeämässä,ja iiihan koko illan aion relailla. Eikö ookkin mahtava suunnitelma?
Ihana rakas ystävä, josta tullut hurjan läheinen, ja joka on vanhempieni lisäksi asia jota jään kaipaamaan hirveästi, kävi tänään teellä,ja aina on niin ihana jutella asioista sellaisen kanssa, joka ymmärtää tasan mistä puhun (koska monta lasta) Ja sitten tietenkin äiti ja iskä kävivät, tekivät meille jo klassikoksi muodostuneen ruuan; "Mummon jauheliha-nakki soppa" jota kaikki lapset rakastaa, ja tuliaisiksi toi vielä piirakan. Kaikesta TÄSTÄ jään vaille kun muutamme, ja juuri näitä juttuja minä jään kaipaamaan ihan hirveästi. Ja silti meidän on pakko loikata.
Lähetän pyynnön maailmankaikkeudelle, että vaikka samanlaista Minnaa en voi saada Tampereella, niin voisinko saada edes jonkun, jonka kanssa voisi tavata kahveen ja teen merkeissä,ja parantaa maailmaa. Pliis!!! Olen ihan kiva ihminen ja ansaitsen kivoja ihmisiä ympärilleni :)
Asunto jota niin hartaasti kyttäsin ja pyysin meille, tulee olemaan meidän uusi koti.
Nyt voin päästää irti siitä stressistä ja miettimisestä, minne asetumme. Me kiepsahdamme takaisin niille koordinaateille, kuin magneetin vetäminä, mistä lähdimmekin. Siihen pisteeseen asetumme jälleen, omalle paikallemme,ja kiitämme kokemuksesta asua hulppeassa upeassa asunnossa täällä Päijät-Hämeessä.
Voi sitä kiljumisen määrää, kun asuntotarjous poksahti sähköpostiin. Ihan mahtavaa!! Sitä oli niin kovin pyydetty ja nyt se tuli. Olemme ensimäiset kelle sitä tarjotaan, ja viimeisetkin, koska hyväksyin tarjouksen. Menen perjantaina katsomaan asunnon, noin niinkuin muodon vuoksi.
Henkisesti olen valmistautunut kohtaamaan takapihan, mikä ei mitenkään voi kilpailla nykyisen kanssa, mutta ymmärrys siitä, että oikeastaan tarvin vain aurinkotuolin paikan pihalle, on tuonut levollisuutta siihenkin. Ei tarvi "omistaa" paljon pihaa, voi mennä jonnekin pihailemaan! Ja sehän VOI olla kivakin, sitähän minä en vielä tiedä, kun en ole nähnyt :)
Irtipäästäminen siis alkoi siitä hetkestä, kun tarjous tuli. Maanantaista. Eihän sitä meinannut aluksi edes uskoa, että näin se nyt meni, saimme mitä halusimme. Sähköpostien vaihtoa asunnon myyjän kanssa, asioiden selvittelyä...lapsille kertomista...Miettiä jo konkreettisesti pakkaamista, muuttamista, jotka ovat suurimmat haasteet. Juoksevien asioiden hoito hoituu pitkälti sähköpostitse, mikä onkin minulle sopivaa ja näppärää. heti vain härkää sarvista, koska koskaan ei ole liikaa aikaa alkaa valmistella muuttoa. En tiedä pitäisikö tätä enää edes sanoa, mutta sanon silti. Tuo on sitten asunto mistä en hevillä lähde. Ralli loppuu tähän, muutot on nyt nähty.
Olo on viime viikkoon verrattuna ihanan levollinen. Tämän viikon kruunasi no ensinnäkin tietenkin asuntotarjous ja sitten maanantaina iltapäivällä kävin vyöhyketerapiassa pitkästä aikaa. Tuli vain sellainen tunne, että olen koko akka niin jökissä, niin fyysisesti kuin henkisestikin, että tarvin ihan tällaista kehon manipulointihoitoa siihen, että osaisin taas alkaa paranemaan.
Hoitaja oli hauska, erilainen ilmestys mitä osasin odottaa, mutta niin taitava,ja selkeästi 25 vuoden kokemus oli tehnyt hänestä vankan osaajan, jonka hyppysten alla tunsin olevani oikeasti hoidettavana niin että hän ymmärsi mitä tarvin. On aina jännää kuunnella kun joku havainnoi sinusta juttuja. Aion käydä tämän loistavan tätösen vastaanotolla varmaan viikoittain siihen saakka kunnes muutamme. Hän saa nyt korjata minua, jotta olen todellakin valmis kohtaamaan vuoden 2018, joka on minun Ilon ja Onnen Vuosi, jolloin kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, joku suuri "nyrjähdys" korjaantuu ja vapauttaa sen "niveltenvälisen" energian muuhunkin kuin iankaikkiseen kipuun.
Olen niin innoissani tästä tiedosta!
Tänään tuntuu sille, että voisi ihan oikeasti relata. Asiat on saatu tiettyyn vaiheeseen nikkaroitua, ja nyt on aika huokaista. Sauna lämpeämässä,ja iiihan koko illan aion relailla. Eikö ookkin mahtava suunnitelma?
Ihana rakas ystävä, josta tullut hurjan läheinen, ja joka on vanhempieni lisäksi asia jota jään kaipaamaan hirveästi, kävi tänään teellä,ja aina on niin ihana jutella asioista sellaisen kanssa, joka ymmärtää tasan mistä puhun (koska monta lasta) Ja sitten tietenkin äiti ja iskä kävivät, tekivät meille jo klassikoksi muodostuneen ruuan; "Mummon jauheliha-nakki soppa" jota kaikki lapset rakastaa, ja tuliaisiksi toi vielä piirakan. Kaikesta TÄSTÄ jään vaille kun muutamme, ja juuri näitä juttuja minä jään kaipaamaan ihan hirveästi. Ja silti meidän on pakko loikata.
Lähetän pyynnön maailmankaikkeudelle, että vaikka samanlaista Minnaa en voi saada Tampereella, niin voisinko saada edes jonkun, jonka kanssa voisi tavata kahveen ja teen merkeissä,ja parantaa maailmaa. Pliis!!! Olen ihan kiva ihminen ja ansaitsen kivoja ihmisiä ympärilleni :)
Kommentit
Lähetä kommentti