Siirry pääsisältöön

Viikon päästä se on jo ohi ;)

Kirjoitettu

Huvittuneena laitoin merkille kalenteria vilkaistessani,että viikon päästä köllötämme mahat pulleina sohvalla röhkimässä porstaita äidin oomme kaikki-jäänteitä,ja todetaan,että jopa oli taas joulu.Niin paljon hälinää yhdestä päivästä,mutta tulipa syötyä hyvin ja epäterveellisesti ja mätettyä kilo suklaata per naama.

Siitä sitten Tapaninpäivää kohden virkistymme ja viimeistään 27. päivä kukaan ei halua enää vuoteen kuullakkaan jouluruuista mitään,ja päädymme syömään pitsaa tai kebabia.

Sitä ennen kuitenkin,pompimme jonkin tahon(itsemme??) määrittämien joulunormien mukaan,ahdistumme tuttava- äidin laakeista selvityksistä,kuinka paljon lapsille on lahjoja ,ja kuinka ahkerasti on tehty siivoilua ja tietenkin kaikki jouluruuat itse.

Kuulemme tottakai vaihtehto-joulustakin esim laivalla ,kylpylässä taikka etelän lämmössä,joka kuulostaa tässä kohtaa todella houkuttelevalle.

Sähköpostilaatikko,kuin myös paperipostilaatikko,räjähtävät kiihtyvästä lahjamainonnasta  ja silmissä vain vilisee toinen toistaan suuremmat alennukset ja tarjoukset,ja vain vaivoin saan tolkutettua itselleni,että ilmankin pärjää...

Siivoan hulluna kotia,koitan tehdä normaalia parempaa jälkeä,yritän edes.Rähisen lapsille siivoamisesta,niin että joulumieli on ajatuksenakin aika kaukaahaettu illuusio.Vihjailen painokkaasti miehelle esim kierrätykseen menossa olevista laseista ja metalleista,ja listaan asioita joita "hän voisi" tehdä. Lopulta joulusiivous on hätäinen imurointi ennen jouluvieraiden tuloa,ja paniikinomainen lojuvien romujen piilotus-yritys.

Ärsyynnyn lahjamainonnasta uudelleen,ja koen huonommuutta tietäen,että lapseni saavat levitellä käsiään joulun jälkeen koulussa,koska kertomuslistalla ei ole tabletteja kännyköitä konsoleita satoja euroja,tai muutakaan erityisen raflaavaa.

Jossain vaiheessa häsäämme jouluruokavalmistelut.Tottahan toki on haalittava sen sata sorttia kaikkea,ettei vaan loppumaan pääse,kun kaupatkin on kiinni pari päivää kai.Tunnetaan syyllisyyttä ostopipareista,mutta ahkeroidaan joulutortut,vaikkakin valmistaikinasta,ja koetaan tyytyväisyyttä siitä.

Koen hetkittäin tyytyväisyyttä,koska saan hermoni relaamaan,ja kynttilän loimussa hiljaisessa pirtissä istuminen tuntuu mielekkäälle.

Kuusen koristeleminen ja sen kauneuden katseleminen on aina mukavaa,ja siinä onkin varmaan joulun paras anti minulle.Mikä lie kuusifetissi :D

Tämän voimalla jaksan aattoon,jolloin toteamme,ettei meillä ole taaskaan suunnitelmaa järjestyksestä,miten etenemme aaton kanssa.Sählätään yhtä aikaa ruokia ja saunaa ja paketteja,saadaan multitaskattua ne, huokaistaan kun kämppä on täynnä revittyjä lahjapapereita,lapset hävinneet koloihinsa asettelemaan kommenttejaan niistä parista lahjasta,jotka saivat, ja viimeinkin rentoudumme.Jee,jouluaatto! Mikä ihana juhla.Mitäs sitten tehtäisi?

Nautin kalenteria katsoessani.
Viikon päästä se on jo ohi,jaksaa jaksaa,painaa painaa.....
Ja se palkintohan oli????
Lasten ilo...ko?
OK.
Vuoden päästä uudelleen sama stressi.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

Kirjoitettu
tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Terve!! eiku....

Kirjoitettu
SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mikä on oikea valinta?

Kirjoitettu
En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...
Lähetä kommentti
Lue lisää