Siis PLUS.Tarkoitushan oli siis laittaa ruokailut remppaan,mutta taisin tajuta väärin.Kuukausi sitten diabeteshoitajan luona,ja hyvin hän minua valisti ja tsemppasi armollisuuteen jne,ja mitä mä teen,lisään painoa.Hyvä minä.
Kyllähän mä tajuan.Ei ole paras hetki laihduttaa,kun on paljon muutakin nyt elämässä projektina ja rempallaan.Mutta kun olisi pakko.En ole painanut näin paljon koskaan,en edes raskaana ollessa.!
Mulle taisi käydä niin,että ajattelin laihduttamista niin paljon,että stressasin siitä ielä enemmän,ja ahmin siihen ahdistukseen ja hermoiluun kaikkea todellakin kiellettyä.Ja liikaa.Niin siinä kävi.
Mutta miten tällaisella kaalilla varustettu ihminen voi onnistua?
Jaa-a,se on tässä seuraavien hetkien tuumailun aihe,
Jatkan ruokapäiväkirjaa.Eihän sinne toki ole tullut merkittyä "pussillinen lakua ajon aikana" tai "fazerin sininen josta lahjoitettu muutama viiva miehelle " Voi hemmetti ihan oikeasti.Mikä ihmeen itsehillitön yksilö olenkaan! Olenhan mä ennenkin laihduttanut,saanut kiksit siitä kidutuksesta.
Hoitaja kyllä nappasi kiinni sanasata kidutus,ja huomautti,että sillä kidutuksella en pääse pysyvään tulokseen,koska jos teen kauhean vastenmielisesti jotain,niin pyrin palaamaan mukavuusalueelle asap kun silmä välttää.
Mutta joo.Kuinka tehdä fiksusta ruokailusta JA ennenkaikkea herkuttomasta(siis okei,kohtuullisesti herkullisesta) elämästä oma mukavuusalue.Siinäpä mulla pulmaa.Vaatii ajatustyötä.PALJON.
Ensimäinen ideani on selvitä hetki kerrallaan.Tehdä valinnat yksi kerrallaan,ja kuten hoitaja neuvoi,olla piiskaamatta itseä.Seuraavalla kerralla voi taas onnistua valinnassaan :) jos sattuu epäonnistumaan.Näillä sit eteenpäin.
Pahitteeksi en laittaisi,jos mulle ilmestyisi henkilökohtainen koutsi tähän hommaan.Tulis neuvomaan ruokavalinnoissa niin ettei ois nälkä,eikä tulisi niitä sokerihimoja.Sillä oltais voitolla jo aikas pitkällä.
No mutta näihin tunnelmiin päätän lähetykseni ja lähden ilmeisesti iltapalavahdiksi alakertaan,koska saamani tiedon mukaan pöytää on lähestymässä ei erityisen levollinen porukka.
CIAO ja bye.
Kuulumisiin!
Kyllähän mä tajuan.Ei ole paras hetki laihduttaa,kun on paljon muutakin nyt elämässä projektina ja rempallaan.Mutta kun olisi pakko.En ole painanut näin paljon koskaan,en edes raskaana ollessa.!
Mulle taisi käydä niin,että ajattelin laihduttamista niin paljon,että stressasin siitä ielä enemmän,ja ahmin siihen ahdistukseen ja hermoiluun kaikkea todellakin kiellettyä.Ja liikaa.Niin siinä kävi.
Mutta miten tällaisella kaalilla varustettu ihminen voi onnistua?
Jaa-a,se on tässä seuraavien hetkien tuumailun aihe,
Jatkan ruokapäiväkirjaa.Eihän sinne toki ole tullut merkittyä "pussillinen lakua ajon aikana" tai "fazerin sininen josta lahjoitettu muutama viiva miehelle " Voi hemmetti ihan oikeasti.Mikä ihmeen itsehillitön yksilö olenkaan! Olenhan mä ennenkin laihduttanut,saanut kiksit siitä kidutuksesta.
Hoitaja kyllä nappasi kiinni sanasata kidutus,ja huomautti,että sillä kidutuksella en pääse pysyvään tulokseen,koska jos teen kauhean vastenmielisesti jotain,niin pyrin palaamaan mukavuusalueelle asap kun silmä välttää.
Mutta joo.Kuinka tehdä fiksusta ruokailusta JA ennenkaikkea herkuttomasta(siis okei,kohtuullisesti herkullisesta) elämästä oma mukavuusalue.Siinäpä mulla pulmaa.Vaatii ajatustyötä.PALJON.
Ensimäinen ideani on selvitä hetki kerrallaan.Tehdä valinnat yksi kerrallaan,ja kuten hoitaja neuvoi,olla piiskaamatta itseä.Seuraavalla kerralla voi taas onnistua valinnassaan :) jos sattuu epäonnistumaan.Näillä sit eteenpäin.
Pahitteeksi en laittaisi,jos mulle ilmestyisi henkilökohtainen koutsi tähän hommaan.Tulis neuvomaan ruokavalinnoissa niin ettei ois nälkä,eikä tulisi niitä sokerihimoja.Sillä oltais voitolla jo aikas pitkällä.
No mutta näihin tunnelmiin päätän lähetykseni ja lähden ilmeisesti iltapalavahdiksi alakertaan,koska saamani tiedon mukaan pöytää on lähestymässä ei erityisen levollinen porukka.
CIAO ja bye.
Kuulumisiin!
Kommentit
Lähetä kommentti