Luojan kiitos,kohta alkaa joululoma.
Totesin juuri,että olen ihan ylimaallisen tajuttoman uupunut,ja kestän juuri ja juuri tämän ja huomisen päivän.Lauantaina koitan jaksaa laittaa lapset todistuksia hakemaan...Lauantaina hommat seisoo,koska mies lähtee tekemään vanhempiensa muuttoa,ja veikkaan että koko vkl menee sen teeman ääressä.
Jäähän siihen sitten päivät 21-23 jolloin valmistella oman tohotuksensa joulua varten.
Onneksi mies on sen verran innoissaan,että hänen energiansa jaksaa raahata perässään vaimoa,jota ei nyt oikeen huvittaisi.
Tai huvittaisi,mutta kun tuntuu ettei oikein jaksa.
Minulle sopisi tällainen elämä hyvin:
istun tässä ihanassa keittiössäni,suuren suuren pöydän ääressä,valaistuksena vielä ulkoa siivilöityvä valo,paperinen valotähti ja pöydällä ,tässä koneen vierellä,kaksi kynttilää.Takana hurisee tiskikone tasaista vaimeaa ääntään,ja yläkerrasta kantautuu vaimeana tv ääni- muksut ovat sen äärellä,jotn on minun aikani kertoa itselleni ,mille taas tuntuu,ja kuinka jaksan.
Aamuinen termarikahvi ja pilalle menneen piparitalon seinästä lohkaistu pala kruunaavat tämän hetkeni,ja olen tästä niin iloinen.
Onneksi tämä uupumus iski vasta nyt- enää ei tarvitse tällä viikolla suorittaa muuta kuin tämän illan joulujuhla,koska Ipanan kerhon päättäjäis-joulujuhlassa olimme jo hänen kanssaan aamulla- ja huomenna aamulla vielä Ipanan tulevaan päikkyyn tutustumaan.Toivon sydämeni pohjasta,että saan paremman kokemuksen päikystä,kuin viikko sitten....
Sitten.Sitten voin huokaista hetken.
Joulun jälkeen ralli jatkuu.
Viimeisellä viikolla ajellaan auttamaan tytärtä muutossa.Siinä menee päivä,kun lähden kahden vanhimman ja kahden nuorimman poikani kanssa reissuun.Toivotaan hyvvää ajokeliä meille.
Sitten tuleekin uusi vuosi,joka onneksi ei vaadi mitään muuta säkenöivää järjestelyä,kuin mahdolliset ilotulitteet taikka tähitsädetikut,jotka viime uutenavuonna olivat extra kova hitti pienimpien käsissä.
Uuden vuoden aloituksen ehdottomasti ihanin kohokohta tulee olemaan meidään hääpäivä.
Vaikka tuskin sitä sen enempää juhlistammekaan,koska kahdenkeskistä aikaahan me emme toki siihen saa,niin ehkäpä edes kilistellään jotain herkkujuomaa kun lauantai-ilta kääntyy meistä katsoen voiton puolelle ;) Olen tosi onnellinen,että parisuhteemme on myös kääntynyt voiton puolelle,ja kiitos siitä herätyksestä kuuluu kyllä niille kriisiperhetyöntekijöille,jotka napauttivat pöytään tämän tiedon,että kaikki tämä kura,jossa tarvomme,johtuu meidän melkolailla pirstaleisestä parisuhteesta.Nämä sanat antoivat meille molemmille sellaisen sähköiskun,että älysimme ihan viime hetkillä palata kivijalan ääreen,ja miettiä,miten onnistuimme haurastuttamaan suhteestamme yhteyden,jota molemmat tarvitsevat voidakseen hyvin.
Ei pelkästään se,että arkiasiat sujuvat ja hoituvat,tarkoita,että parisuhde,rakkaussuhde,voisi hyvin.
Tämän sisäistäminen oli jotenkin ihan hirveän murskaavaa,ja pelkästään se,ettei sitä ollut itse tajunnut.Luulin että parisuhde oli muuten vaan mädännyt,koska oli niin paljon vääntöä muista asioista,mutta se olikin liki toisinpäin.
Niin että.Saamme todellakin ilolla juhlistaa hääpäivää.
Sitä tahtomista on riittänyt näissä vuosissa,mutta oli mahtavaa huomata,että me edelleen tahdomme.On yhteinen halu laittaa nämä laonneet palat takaisin.Se on varmasti ihan kaikkein suurin ilo tässä.
Ymmärrämme,että hissuksiin etenemme.Kahdestaan.Emme sitten saaneetkaan sitä luvattua pariterapiaa,mutta ihan sama,tämä menee näinkin,koska pääsimme ihan itse,omin pikku sanasin,alkuun.
Tämän asian paraneminen on antanut ihan hirveäti voimaa,ja se tuki mitä saan mieheltä,kun minua surettaa omien voimieni hiipuminen.Hän kumminkin koittaa näytää ,kuinka kannattaa olla siitäkin iloinen ,mitä jaksaa.Samaa minä teen hänelle,lohdutan,että aina ei voi onnistua ja jaksaa,pääasia että yrittää,ja että huomaa kun ei mennyt niin hyvin kuin olisi voinut.
Hänen kehitystään on ollut ilo katsoa!
Mutta niin,vielä pari päivää tsempattavaa.
Jospa yrittäisi mennää tänään aiemmin nukkumaan,onnistuisikohan?
Rakas mieheni toki intoili,että tänään olisi joululaatikko-shown aika,mutta mietitään sitä sitten illalla,kun on joulujuhlat lusittu kaikkien osalta :)
Rauhaa,lepoa! Sinullekin.
Totesin juuri,että olen ihan ylimaallisen tajuttoman uupunut,ja kestän juuri ja juuri tämän ja huomisen päivän.Lauantaina koitan jaksaa laittaa lapset todistuksia hakemaan...Lauantaina hommat seisoo,koska mies lähtee tekemään vanhempiensa muuttoa,ja veikkaan että koko vkl menee sen teeman ääressä.
Jäähän siihen sitten päivät 21-23 jolloin valmistella oman tohotuksensa joulua varten.
Onneksi mies on sen verran innoissaan,että hänen energiansa jaksaa raahata perässään vaimoa,jota ei nyt oikeen huvittaisi.
Tai huvittaisi,mutta kun tuntuu ettei oikein jaksa.
Minulle sopisi tällainen elämä hyvin:
istun tässä ihanassa keittiössäni,suuren suuren pöydän ääressä,valaistuksena vielä ulkoa siivilöityvä valo,paperinen valotähti ja pöydällä ,tässä koneen vierellä,kaksi kynttilää.Takana hurisee tiskikone tasaista vaimeaa ääntään,ja yläkerrasta kantautuu vaimeana tv ääni- muksut ovat sen äärellä,jotn on minun aikani kertoa itselleni ,mille taas tuntuu,ja kuinka jaksan.
Aamuinen termarikahvi ja pilalle menneen piparitalon seinästä lohkaistu pala kruunaavat tämän hetkeni,ja olen tästä niin iloinen.
Onneksi tämä uupumus iski vasta nyt- enää ei tarvitse tällä viikolla suorittaa muuta kuin tämän illan joulujuhla,koska Ipanan kerhon päättäjäis-joulujuhlassa olimme jo hänen kanssaan aamulla- ja huomenna aamulla vielä Ipanan tulevaan päikkyyn tutustumaan.Toivon sydämeni pohjasta,että saan paremman kokemuksen päikystä,kuin viikko sitten....
Sitten.Sitten voin huokaista hetken.
Joulun jälkeen ralli jatkuu.
Viimeisellä viikolla ajellaan auttamaan tytärtä muutossa.Siinä menee päivä,kun lähden kahden vanhimman ja kahden nuorimman poikani kanssa reissuun.Toivotaan hyvvää ajokeliä meille.
Sitten tuleekin uusi vuosi,joka onneksi ei vaadi mitään muuta säkenöivää järjestelyä,kuin mahdolliset ilotulitteet taikka tähitsädetikut,jotka viime uutenavuonna olivat extra kova hitti pienimpien käsissä.
Uuden vuoden aloituksen ehdottomasti ihanin kohokohta tulee olemaan meidään hääpäivä.
Vaikka tuskin sitä sen enempää juhlistammekaan,koska kahdenkeskistä aikaahan me emme toki siihen saa,niin ehkäpä edes kilistellään jotain herkkujuomaa kun lauantai-ilta kääntyy meistä katsoen voiton puolelle ;) Olen tosi onnellinen,että parisuhteemme on myös kääntynyt voiton puolelle,ja kiitos siitä herätyksestä kuuluu kyllä niille kriisiperhetyöntekijöille,jotka napauttivat pöytään tämän tiedon,että kaikki tämä kura,jossa tarvomme,johtuu meidän melkolailla pirstaleisestä parisuhteesta.Nämä sanat antoivat meille molemmille sellaisen sähköiskun,että älysimme ihan viime hetkillä palata kivijalan ääreen,ja miettiä,miten onnistuimme haurastuttamaan suhteestamme yhteyden,jota molemmat tarvitsevat voidakseen hyvin.
Ei pelkästään se,että arkiasiat sujuvat ja hoituvat,tarkoita,että parisuhde,rakkaussuhde,voisi hyvin.
Tämän sisäistäminen oli jotenkin ihan hirveän murskaavaa,ja pelkästään se,ettei sitä ollut itse tajunnut.Luulin että parisuhde oli muuten vaan mädännyt,koska oli niin paljon vääntöä muista asioista,mutta se olikin liki toisinpäin.
Niin että.Saamme todellakin ilolla juhlistaa hääpäivää.
Sitä tahtomista on riittänyt näissä vuosissa,mutta oli mahtavaa huomata,että me edelleen tahdomme.On yhteinen halu laittaa nämä laonneet palat takaisin.Se on varmasti ihan kaikkein suurin ilo tässä.
Ymmärrämme,että hissuksiin etenemme.Kahdestaan.Emme sitten saaneetkaan sitä luvattua pariterapiaa,mutta ihan sama,tämä menee näinkin,koska pääsimme ihan itse,omin pikku sanasin,alkuun.
Tämän asian paraneminen on antanut ihan hirveäti voimaa,ja se tuki mitä saan mieheltä,kun minua surettaa omien voimieni hiipuminen.Hän kumminkin koittaa näytää ,kuinka kannattaa olla siitäkin iloinen ,mitä jaksaa.Samaa minä teen hänelle,lohdutan,että aina ei voi onnistua ja jaksaa,pääasia että yrittää,ja että huomaa kun ei mennyt niin hyvin kuin olisi voinut.
Hänen kehitystään on ollut ilo katsoa!
Mutta niin,vielä pari päivää tsempattavaa.
Jospa yrittäisi mennää tänään aiemmin nukkumaan,onnistuisikohan?
Rakas mieheni toki intoili,että tänään olisi joululaatikko-shown aika,mutta mietitään sitä sitten illalla,kun on joulujuhlat lusittu kaikkien osalta :)
Rauhaa,lepoa! Sinullekin.
Kommentit
Lähetä kommentti