Siirry pääsisältöön

Ragepäiväkirjat

"Lanseeraan" uuden tunnisteen,ragepäiväkirjat.Näissä postauksissa en himmaile,vaan sanon mille tuntuu.Usein koitan sanoittaa tunteita vähän hillitymmin,ja etsien selitystä, toisinaan taas tekee mieli vain karjua täysiä kaikille ihmisille,jotka tulevat edes henkisesti liian lähelle tolloilemaan.

Nyt olen eilisestä saakka hillinnyt itseäni,enkä ole alkanut millekään rähinälle,vaan napsauttanut suuni suppuun,ja kommentoinut hyvin niukkasanaisesti tunnetilaani,joka poksahti päälle.Erinäisistä syistä.

Oletko suuttunut jostain,kysytään.
En tykkää että minulle valehdellaan,vastaan
Syytätkö nyt minua valehtelusta?
Sanoin etten tykkää että minulle valehdellaan...

-on syytä miettiä miksi hirnahtaa ja pillastuu sanoista,jos niissä ei ole totuutta?
Totuudeton asia ei pitäisi luoda reaktiota.
Mutta kyllä minäkin osaan nostaa mekkalan kun tulee eteen asia,josta "syytetään" ,jos haluan esittää viatonta,sikäli mikäli luulisin,että pillastumisreaktio vakuuttaisi vastapelurin syyttömyydestäni.
Minulle se kertoo syyllisyydestä.Koska syyllinen ihminen,mikäli ei ole täysin tunteeton ja paatunut, tietää kyllä tehneensä väärin,joten totuuden epäilykin ottaa häntä tunne-elämään,ja saa aikaan "hädän" joka näkyy sitten "suuttumisena",jolla henkilö luulee vakuuttavansa viattomuutensa.

Hoh hoijakkaa sanon minä.

No siinäpä yksi ärsyyntymiseni aihe,toinen on...koko tämä nimenomainen hetki.Lapset tulivat isältä ja taas talon täyttää tuo levottomuutta piiskaava meno ja meininki,alkaen siitä,että toista ihmistä vaan ei voi auttaa,on paremppi antaa hänen huutaa vieressä.

Ja nyt nämä ipanat,kaikki!!, voisivat lopettaa tuon turhan jollotuksen,kiitos,niin että pääsisi vaikka hetkeksi omiin ajatuksiin lepäämään.

Onnea Suomi 98v!!!! 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...