Sisällä kuhisee kuin muurahaispesässä.
Vaiko shampanjapullossa? Korkki odottaa vain poksauttamistaan,ja lentänee ihan itsestäänkin sisäisen paineen takia.
En ihan osaa sanoa itsekään,mikä tämän olotilan taas sai aikaan.Tai osaan sillä lailla,että monikin asia.
Kas kummaa,että aina tuppaa kerääntymään niitä "monia asioita" tälle elämäntielle,joista ei niin välittäisi ollenkaan tapahtuvan.En minä pyytänyt tätäkään,ja silti sain!
Eilen illalla,kaiken piti olla hyvin.Katsoin telkkaria olohuoneessa.Siinä oli illan mittaan ollut ihme fiilis päällä.Ja oma olo oli taas varautunut ja kuulosteleva.
Ja minä mietin että ei tämä ole ihmisen elämää,minun pitää paeta tätä.Saada olla yksin,siis oikeasti yksin.
Mieleeni nousee loppu vuosi,ja minulle esitetyt lupaukset siitä,että lapsia tullaan hoitamaan tänne meille,että saan olla rauhassa jossain- yksin.Tankata voimia.
Minulle luvattiin muutakin,viranomaispuolelta ,mutta sekään ei ole toteutunut.
Kaunista sanahelinää kaikki tyynni.
Miksi kaikki apu,mitä minulle luvataan,evätään, petetään ?
Minua ei sanat auta,vaikka kuinka hyvää tarkoittaen olisikin kirjoitettu.
Lämmittää ne voi,laittaa hetkeksi hymyn huulille,mutta auttaa ne ei voi.
Mutta se siitä.Viesti meni kyllä perille jo. Itsehän olen halunnut,itse olen valinnut.Tyydy siihen mitä saat.
Koko elämäni olen saanut tuntea,etten ole Onnettaren lemmikki- ikuista taistelua olemassaolostani,ja oikeudesta olla edes...olemassa.Se kaikki kasvatti minusta kyllä vahvan,mutta vahvan pinnan alla on edelleen se äärimmäisen herkkä sisin,jota kovin moni ei ymmärrä (ei halua kunnioittaa!),vaan pahoinpitelee sisintäni monin vääryyksin.Elämähän on vääryyksiä täynnä,mutta luulin sentään että on tiettyjä henkilöitä jotka eivät tuota tuskaa.
En ollut kenenkään lempilapsi( ei,kyllä olin,olin rakkaan mummoni lempilapsi,mummon joka opetti minulle tästä elämästä ja tunteista ja auttamisesta ja henkimaailmasta kaiken mitä minulla nyt on) ,vaan lapsi joka unohdettiin paremman ilmaantuessa.
Minulle on sanottu tiukimmissa väsymys ja shokkitilanteissakin,että kyllä sinun nyt vaan pitää itse tästä selvitä.Ja olenhan minä aina selvinnyt.Jos en hyvin,niin vähemmän hyvin.Joskus jopa huonosti.
Joten kiitos,tämän verran olen elämältä ansainnut...
Nyt painan alas nämä tunteet,koska ne eivät tee minulle hyvää.
Mietin,kuka on "minun heimoa",kuka todella on ???
Mieleeni pulppuaa monta erilaista määrettä,niitä rajoja ,joita en halua elämääni.
Miten saisin ne menemään jakeluun ihmisille,joiden kanssa elämääni jaan???
Minua ei kunnioiteta edes sen verran,että ei haluttaisi jatkuvasti satuttaa.
Joten palaan taas olkkariin,ja tv ääreen ajatusteni kanssa.
Mieleeni nousee vastauksena vain pako.
Irtiotto.
Jos ei hyvällä,niin sitten pahalla.
Kun kukaan ei vaan ymmärrä,miten paljon kärsin ja surustun siitä ihmisten kohtelusta,mitä joudun näkemään ja itse kokemaan.
Minun on kohta lähdettävä kohti omaa Onneani.
-en halua olla enää edes "kenenkään onnesta pois"
Mitä tämä kaikki tarkoittaa oikeassa elämässä,en vielä tiedä,mutta tiedän että 2016 on suurien muutosten vuosi minulle,ja luulen että omat perustukseni saavat kovan ravistelun,ja vain ne,jotka voivat kunnioittaa minun värähtelyjä,säilyvät lähellä.
Pelottavaa, onko??
Sinulle ehkä,minulle vapauttavaa.
Vaiko shampanjapullossa? Korkki odottaa vain poksauttamistaan,ja lentänee ihan itsestäänkin sisäisen paineen takia.
En ihan osaa sanoa itsekään,mikä tämän olotilan taas sai aikaan.Tai osaan sillä lailla,että monikin asia.
Kas kummaa,että aina tuppaa kerääntymään niitä "monia asioita" tälle elämäntielle,joista ei niin välittäisi ollenkaan tapahtuvan.En minä pyytänyt tätäkään,ja silti sain!
Eilen illalla,kaiken piti olla hyvin.Katsoin telkkaria olohuoneessa.Siinä oli illan mittaan ollut ihme fiilis päällä.Ja oma olo oli taas varautunut ja kuulosteleva.
Ja minä mietin että ei tämä ole ihmisen elämää,minun pitää paeta tätä.Saada olla yksin,siis oikeasti yksin.
Mieleeni nousee loppu vuosi,ja minulle esitetyt lupaukset siitä,että lapsia tullaan hoitamaan tänne meille,että saan olla rauhassa jossain- yksin.Tankata voimia.
Minulle luvattiin muutakin,viranomaispuolelta ,mutta sekään ei ole toteutunut.
Kaunista sanahelinää kaikki tyynni.
Miksi kaikki apu,mitä minulle luvataan,evätään, petetään ?
Minua ei sanat auta,vaikka kuinka hyvää tarkoittaen olisikin kirjoitettu.
Lämmittää ne voi,laittaa hetkeksi hymyn huulille,mutta auttaa ne ei voi.
Mutta se siitä.Viesti meni kyllä perille jo. Itsehän olen halunnut,itse olen valinnut.Tyydy siihen mitä saat.
Koko elämäni olen saanut tuntea,etten ole Onnettaren lemmikki- ikuista taistelua olemassaolostani,ja oikeudesta olla edes...olemassa.Se kaikki kasvatti minusta kyllä vahvan,mutta vahvan pinnan alla on edelleen se äärimmäisen herkkä sisin,jota kovin moni ei ymmärrä (ei halua kunnioittaa!),vaan pahoinpitelee sisintäni monin vääryyksin.Elämähän on vääryyksiä täynnä,mutta luulin sentään että on tiettyjä henkilöitä jotka eivät tuota tuskaa.
En ollut kenenkään lempilapsi( ei,kyllä olin,olin rakkaan mummoni lempilapsi,mummon joka opetti minulle tästä elämästä ja tunteista ja auttamisesta ja henkimaailmasta kaiken mitä minulla nyt on) ,vaan lapsi joka unohdettiin paremman ilmaantuessa.
Minulle on sanottu tiukimmissa väsymys ja shokkitilanteissakin,että kyllä sinun nyt vaan pitää itse tästä selvitä.Ja olenhan minä aina selvinnyt.Jos en hyvin,niin vähemmän hyvin.Joskus jopa huonosti.
Joten kiitos,tämän verran olen elämältä ansainnut...
Nyt painan alas nämä tunteet,koska ne eivät tee minulle hyvää.
Mietin,kuka on "minun heimoa",kuka todella on ???
Mieleeni pulppuaa monta erilaista määrettä,niitä rajoja ,joita en halua elämääni.
Miten saisin ne menemään jakeluun ihmisille,joiden kanssa elämääni jaan???
Minua ei kunnioiteta edes sen verran,että ei haluttaisi jatkuvasti satuttaa.
Joten palaan taas olkkariin,ja tv ääreen ajatusteni kanssa.
Mieleeni nousee vastauksena vain pako.
Irtiotto.
Jos ei hyvällä,niin sitten pahalla.
Kun kukaan ei vaan ymmärrä,miten paljon kärsin ja surustun siitä ihmisten kohtelusta,mitä joudun näkemään ja itse kokemaan.
Minun on kohta lähdettävä kohti omaa Onneani.
-en halua olla enää edes "kenenkään onnesta pois"
Mitä tämä kaikki tarkoittaa oikeassa elämässä,en vielä tiedä,mutta tiedän että 2016 on suurien muutosten vuosi minulle,ja luulen että omat perustukseni saavat kovan ravistelun,ja vain ne,jotka voivat kunnioittaa minun värähtelyjä,säilyvät lähellä.
Pelottavaa, onko??
Sinulle ehkä,minulle vapauttavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti