Liimaletti sairaalassa

Viime ke sain antibioottikuurin. Söin sen kiltisti,kuume kyllä lähti  mutta yskä ja ahdistelu jäi.Vakuutin itselleni että kyllä se nyt on vaan asiaan kuuluvaa,että vieläkin yskin itseni tikahduksiin ja että voimia ei ole tehdä mitään.Pienenkin homman jälkeen oli mentävä makuulle lepäämään ja huohottamaan.

Tänä aamuna päätin että varaan uudelleen lääkäriajan. Sain sairaanhoitajalle ajan ja hän sitten järkkäsi minut lääkärille.

Yritin tarjota keuhkokuumetta syyksi,vaikka lääkäri sanoi että ei kuulu kyllä sellaisia rahinoita ja crp matala.Varmuudeksi kumminkin kipaisin kaupunginsairaalassa thoraxissa.

Kotiin kun pääsin,olin taas ihan kaput. Lääkäri soitti ja sanoi ettei nyt päästy helpolla diagnoosilla sillä epäili keuhkoemboliaa eli keuhkoveritulppaa.  

Sillä reissulla olen.
Lähetteellä tulin TAYSIIN ja ensiavusta mut otettiin ensin sisätautien ensiapuun ja tutkimusten jälkeen sisätautien päivystysosastolle.

Koskapa mulla on tämä viheliäinen Leiden V mutaatio joka aiheuttaa laskimotukoksen, niin tilanne otettiin vakavasti.

Yritin hoitajalle ehdottaa että voin kävellä osastolle,niin hän huudahti että juu ei tolla diagnoosiepäilyllä!
Aijaa mut hetki sitten ajelin pitkin Tamperetta ja yskiskelin joutessani.Big deal?????

Osastolle päästyäni seuraava täti määräsi minut sänkyyn ja sanoi että mulla on vain vessaluvat. ...eli ilmeisesti en saa liikuskella juurikaan?
No hain kyllä itse toisen teekupillisen...ihan kamala ruuanpuutostila kun ollut koko pv syömättä ja liki klo 18 saat vasta ruokaa!
Lohikeitto oli hyvää siinä vaiheessa ja iltatee kera sämpylä, on taivaallista!

Telkkarista tulee ohjelmaa ja se nököttää mun sängyn  kohdalla joten....lepäillään ny!

Toivottavasti saan tuoda paranemisterkut seuraavaan postaukseen.

Let us all stay Blessed!

Voima olkoon myös minun kanssani.