Sairastupaa siis.
Paukkasko se nyt influenssa meille,ken tietää.
Maanantaina aloitettiin Ipanan kera.Koskapa edellisen yön lukemat oli ollu 39.8 luokkaa,niin astma-lapsi kiikutettiin lääkäriin heti maanantaina.Keuhkokuvat ok,crp 11,eli virustauti,olkaa hyvä.Pronaxenia mukaan,kun kuume ei pysynyt hallinnassa pelkällä Pamolilla (juu ei todellakaan!!!)
Aivan hirveää oli kyllä,onneksi ei alkanut ahdistaa muksuu,mutta astmalääkkeet jouduttiin nyt taudin ajaksi tuplaamaan...
Maanantai-iltana äiti jatkaa.Alkaa yskittää,lämpöö alkaa pukata.Vähän vasta,vaaran merkit ei vielä kolkuta kovana.Tiistaina jo kolkuttaa.Kuume on 39 ja rapiat,ei laske vaikka otan muutaman tunnin välein panadolia,ja ibuprofeenia.Vasta keskiviikkona kun tilaan lääkäriaikaa,terveyspalvelujen neuvonnasta kerrotaan,että voisin ottaa ne yhtäaikaa,ja tätä settiä kolmesti päivässä.Mutta tiistaina kidun.Henki piiputtaa ihan helvetisti.Kuvittele kehkoputkesi,että hengitys kulkee alasasti kivasti ja tulee uloskin kivasti.Minun hengitys junnasi siinä keskellä,ei mennyt alas asti kunnolla,eikä tullut ulos kunnolla.Jos yritin hengittää syvään,sain kauhean yskäkohtauksen jonka aikana tuntui että hengitys pysähtyy justihin siihen...Mutta lääkäriin en kehdannu lähtee--- eihän tässä vielä,kyllä tää tästä---mentaliteetilla.
Ti-ke yönä puin jo päälle,kello oli jotain 1 yöllä.Ajattelin että otan taksin ja päivystykseen,olo oli kerrassaan kamala,kun pelkkä kyljen kääntäminen sai hirveän ahdistuksen päälle.En sitten jaksanutkaan,voimat oli niin finaalissa.Miestä en kehdannut hätyyttää,koska Ipanaa ei voisi jättää yksin nukkumaan...mutta vannoin että klo 7 keskiviikkoaamuna olen puhelimessa kiinni,ja soittamassa lääkäriaikaa.
25:llä soittokerralla pääsin jonoon,jossa kuuntelin pimpelipompeli musiikkia reilun 5 minuuttia,mutta lopulta pääsin sairaanhoitajan pakeille.Hän neuvoi kuumelääkkeen käyttöä,ja antoi toki lääkäriajan.
Lääkäritäti meinasi että tämä on ihan läpihuutojuttu,oli laittamassa minua jo pois pelkkien hengityslääkkeiden kanssa,mutta päättikin vielä otta crp. Sanoi että saat sitten lähteä pois,tuskin siinä kummoisia.No crp olikin noussut 48:aan ja passitus takaisin lääkäriin.Vahvat antibiootit mukaan vielä,niin ja vatsansuojalääke.Ja Hengityslääkkeet Bricanyl ja Pulmicort. Kilin kolin,sinne kilahti apteekin kassaan 80 euroa.Ipanan lääkkeisiin meni 20e.
Keskiviikkoiltana bongattiin ekaluokkalaiselta 39.5. Hip hei hurraa,samamoista yskänröhkötystä hänellä kuin minullakin.
Aamulla samaisella herralla samat lukemat.Nyt sitten suoraan tujumpi lääke,eli Pronaxen,eilisiltaisen Pamolin sijaan.
Niin se vaan viljakin kaatuu sateessa,niin myös tämän perheen tyypit vuorotellen :P
Luojan kiitos,lääkkeet ovat olleet tehokkaat.Olen elossa! Vielä aamulla en jaksanut syödä lautasellista marjapuuroa,mutta päätin raahautua kumminkin yläkertaan olkkariin muiden lasten seuraan,sohvalle köllimään.Otin siinä pikku torkut,kun tu yö meni niin pöpelikköön,olo oli julmettu ja olin hereillä ja nousin pois sängystä,sitten hengailin keittiössä ja kokeilin nuokkua keittiön nojatuolissa-- hain oman peitonkin siihen että tarkenin.Ei vaan voinut enää olla makuulla.Koko kroppa kipiänä 2pv makaamisesta.
Sohvatorkut teki terää ja alkoi tuntua että elämä voittaa!
Varuksi olin palkannut amislaisen hoitamaan muksuja, mutta saikin duunailla kotitöitä,olla minun sijainen.Vaikka sanottakoon nyt,että ei taida meidän perheestä löytyä sijaista minulle,minäkun teen sitä näkymätöntä työtä,jonka näkee vasta sitten kun en tee sitä...jooooteeeennnnn...kämppä on "näkönen" ja minua huvittaisi alkaa duunailla vaan kun ei viel sairas keho siihen taivu,eikä kyllä saisikaan,koska keuhkokuume on ikävä kaveri pitkittyessään ja aiheuttaa vakaviakin jälkitauteja :( Joten on vaan pysyttävä levossa.Tänään sentään jaksan jo istua sängyssä ja kirjoittaa läppärillä.Ihan mukavaa näin.
Karhunpennut eli Ipana ja ekaluokkalainen,ovat viihdyttäneet toisiaan,ovat aika helppo kaksikko elleivät ala riehua ja sitten tapella.Ovat myös tärkeitä toisilleen.Minusta on kauhean liikuttavaa nähdä kumminkin ,että ekaluokkalainenkin huolehtii pikkuveljestä,ja tuntee myötätuntoa,vaikka aika paljon niille sitä känääkin tulee.Maanantaina kun olin perheneuvolassa ekaluokkalaisen kanssa,niin siinä kun aikuiset rupatteli,hän piirsi ihania juttuja ja sanoi että annan tämä veikalle koska hän on kipee,ja kirjoitti ylös A:lle T:ltä ja sydän perään <3 Voi sydän.
Arvatkaas mikä se on minun tämän päivän täpinä????
Laitoin Toriin ostoilmoituksen,ja siihen vastattiin!!!
Olisin saamassa jo kauan,kauan,himoitsemaani sohvasänkyä,ja kaiken lisäksi,inhimilliseen hintaan!!!
Olen niin onnessani etten anna edes sen häiritä,etten ihan tiedä minne se mahtuu,vai pitäisikö miehen kanssa vallan "muuttaa" siihen soffalle nukkumaan????
Mutta jee,tämä ilonaihe tänään,huomenna taas uudet kuviot!
Peace&Love
Toivottavasti jaksaisi/saisi aikaiseksi kirjoittaa useammin,monia juttuja pyörii päässä ja kaikki älynväläykset unohtuu kun niitä ei heti kirjaa :)
Paukkasko se nyt influenssa meille,ken tietää.
Maanantaina aloitettiin Ipanan kera.Koskapa edellisen yön lukemat oli ollu 39.8 luokkaa,niin astma-lapsi kiikutettiin lääkäriin heti maanantaina.Keuhkokuvat ok,crp 11,eli virustauti,olkaa hyvä.Pronaxenia mukaan,kun kuume ei pysynyt hallinnassa pelkällä Pamolilla (juu ei todellakaan!!!)
Aivan hirveää oli kyllä,onneksi ei alkanut ahdistaa muksuu,mutta astmalääkkeet jouduttiin nyt taudin ajaksi tuplaamaan...
Maanantai-iltana äiti jatkaa.Alkaa yskittää,lämpöö alkaa pukata.Vähän vasta,vaaran merkit ei vielä kolkuta kovana.Tiistaina jo kolkuttaa.Kuume on 39 ja rapiat,ei laske vaikka otan muutaman tunnin välein panadolia,ja ibuprofeenia.Vasta keskiviikkona kun tilaan lääkäriaikaa,terveyspalvelujen neuvonnasta kerrotaan,että voisin ottaa ne yhtäaikaa,ja tätä settiä kolmesti päivässä.Mutta tiistaina kidun.Henki piiputtaa ihan helvetisti.Kuvittele kehkoputkesi,että hengitys kulkee alasasti kivasti ja tulee uloskin kivasti.Minun hengitys junnasi siinä keskellä,ei mennyt alas asti kunnolla,eikä tullut ulos kunnolla.Jos yritin hengittää syvään,sain kauhean yskäkohtauksen jonka aikana tuntui että hengitys pysähtyy justihin siihen...Mutta lääkäriin en kehdannu lähtee--- eihän tässä vielä,kyllä tää tästä---mentaliteetilla.
Ti-ke yönä puin jo päälle,kello oli jotain 1 yöllä.Ajattelin että otan taksin ja päivystykseen,olo oli kerrassaan kamala,kun pelkkä kyljen kääntäminen sai hirveän ahdistuksen päälle.En sitten jaksanutkaan,voimat oli niin finaalissa.Miestä en kehdannut hätyyttää,koska Ipanaa ei voisi jättää yksin nukkumaan...mutta vannoin että klo 7 keskiviikkoaamuna olen puhelimessa kiinni,ja soittamassa lääkäriaikaa.
25:llä soittokerralla pääsin jonoon,jossa kuuntelin pimpelipompeli musiikkia reilun 5 minuuttia,mutta lopulta pääsin sairaanhoitajan pakeille.Hän neuvoi kuumelääkkeen käyttöä,ja antoi toki lääkäriajan.
Lääkäritäti meinasi että tämä on ihan läpihuutojuttu,oli laittamassa minua jo pois pelkkien hengityslääkkeiden kanssa,mutta päättikin vielä otta crp. Sanoi että saat sitten lähteä pois,tuskin siinä kummoisia.No crp olikin noussut 48:aan ja passitus takaisin lääkäriin.Vahvat antibiootit mukaan vielä,niin ja vatsansuojalääke.Ja Hengityslääkkeet Bricanyl ja Pulmicort. Kilin kolin,sinne kilahti apteekin kassaan 80 euroa.Ipanan lääkkeisiin meni 20e.
Keskiviikkoiltana bongattiin ekaluokkalaiselta 39.5. Hip hei hurraa,samamoista yskänröhkötystä hänellä kuin minullakin.
Aamulla samaisella herralla samat lukemat.Nyt sitten suoraan tujumpi lääke,eli Pronaxen,eilisiltaisen Pamolin sijaan.
Niin se vaan viljakin kaatuu sateessa,niin myös tämän perheen tyypit vuorotellen :P
Luojan kiitos,lääkkeet ovat olleet tehokkaat.Olen elossa! Vielä aamulla en jaksanut syödä lautasellista marjapuuroa,mutta päätin raahautua kumminkin yläkertaan olkkariin muiden lasten seuraan,sohvalle köllimään.Otin siinä pikku torkut,kun tu yö meni niin pöpelikköön,olo oli julmettu ja olin hereillä ja nousin pois sängystä,sitten hengailin keittiössä ja kokeilin nuokkua keittiön nojatuolissa-- hain oman peitonkin siihen että tarkenin.Ei vaan voinut enää olla makuulla.Koko kroppa kipiänä 2pv makaamisesta.
Sohvatorkut teki terää ja alkoi tuntua että elämä voittaa!
Varuksi olin palkannut amislaisen hoitamaan muksuja, mutta saikin duunailla kotitöitä,olla minun sijainen.Vaikka sanottakoon nyt,että ei taida meidän perheestä löytyä sijaista minulle,minäkun teen sitä näkymätöntä työtä,jonka näkee vasta sitten kun en tee sitä...jooooteeeennnnn...kämppä on "näkönen" ja minua huvittaisi alkaa duunailla vaan kun ei viel sairas keho siihen taivu,eikä kyllä saisikaan,koska keuhkokuume on ikävä kaveri pitkittyessään ja aiheuttaa vakaviakin jälkitauteja :( Joten on vaan pysyttävä levossa.Tänään sentään jaksan jo istua sängyssä ja kirjoittaa läppärillä.Ihan mukavaa näin.
Karhunpennut eli Ipana ja ekaluokkalainen,ovat viihdyttäneet toisiaan,ovat aika helppo kaksikko elleivät ala riehua ja sitten tapella.Ovat myös tärkeitä toisilleen.Minusta on kauhean liikuttavaa nähdä kumminkin ,että ekaluokkalainenkin huolehtii pikkuveljestä,ja tuntee myötätuntoa,vaikka aika paljon niille sitä känääkin tulee.Maanantaina kun olin perheneuvolassa ekaluokkalaisen kanssa,niin siinä kun aikuiset rupatteli,hän piirsi ihania juttuja ja sanoi että annan tämä veikalle koska hän on kipee,ja kirjoitti ylös A:lle T:ltä ja sydän perään <3 Voi sydän.
Arvatkaas mikä se on minun tämän päivän täpinä????
Laitoin Toriin ostoilmoituksen,ja siihen vastattiin!!!
Olisin saamassa jo kauan,kauan,himoitsemaani sohvasänkyä,ja kaiken lisäksi,inhimilliseen hintaan!!!
Olen niin onnessani etten anna edes sen häiritä,etten ihan tiedä minne se mahtuu,vai pitäisikö miehen kanssa vallan "muuttaa" siihen soffalle nukkumaan????
Mutta jee,tämä ilonaihe tänään,huomenna taas uudet kuviot!
Peace&Love
Toivottavasti jaksaisi/saisi aikaiseksi kirjoittaa useammin,monia juttuja pyörii päässä ja kaikki älynväläykset unohtuu kun niitä ei heti kirjaa :)
Kommentit
Lähetä kommentti