Siirry pääsisältöön

Kotona!

Olipahan reissu, sanoisin.
Lähdin eilen oman terkkarin kautta lääkäriin,vähän niinku hakemaan keuhlokuume-diagnoosia ja parempaa antibioottia.

.....
Mutta lopputulos oli molemminpuolinen keuhkoveritulppa,joka nähtiin isotooppi - kuvauksessa. Se olikin jännä tutkimus.Ensin annettiin hengitettivää merkkiainetta sellaisella koneella,joka oli aika epämiellyttävä.Sitten kone kuvasi minun maatessa lavetilla sekä selkä että vastapuolella yhteensä 11 minuuttia.Tässä kuvattiin ilmatiet ensin.Sitten laitettiin kanyylin kautta isotooppinen merkkiaine verenkiertoon tai oikeastaan keuhkoihin.Nämä isotooppi merkkiaineet on siitä erikoisia, että ne menee paikkaan jota varten ne on kehitetty.Kuopukselle tehtiin aikoinaan isotooppikuvaus kun selvitettiin kystisen munuaisen toimivuutta.
Verenkiertoa kuvannut osuus kesti 6 minuuttia.

Parin tunnin kuluttua lääkäri tuli kertomaan molemminpuoleisesta emboliasta.  Lääkitys,Klexane,oli aloitettu jo eilen päivystyksessä, varuulta ,ihan sen takia kun se tukostaipumus.Kyllä mä kiitän että alettiin napapiikkiä antamaan jo eilen, koska se aloitti liuottaa tulppia heti.

Marevan lääkitys niinikään aloitettiin sitten heti kun tulokset tuli.Klexanea jatkan piikittämään kotona kunnes Marevanista saa hoitotasapainon kuntoon.

Että näin se poksahti taas uusi pitkäaikaislääkitys.Niin se lääkäri sanoi,että loppuelämän.Että tämä tauti ja taipumus ei poistu,ja koska olen nyt 43-vuotiaana saanut jo veritulpan  keuhkoon.

Kieltämättä fiilikset on aika ristiriitaiset.En oikein tajua että mulla oli ehkä tuuria,että tää on vakavaa.Ne klimpit on kuulema menny sydämen läpi päätyäkseen keuhkoihin.
Oikeestikko?
Huh huh.

Nyt taas uutta elämää pukkaa
Ruokavalio on olennainen osa Marevan lääkitystä.
Opeteltavaa löytyy.

Terveisii sairaalasta siis.
Kotona ollaan :)
Hengissä.

    

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...