Minä selaan facebookia ja syön ruokaa. Komennan tokaluokkalaista tulemaan pöydän toiselle puolelle tekemään läksyjään, koska illalla on taas treenit. Nelosluokkalainen tulee nyt syömään, sen kaveri odottaa huoneessa. Viisvee nappasi tabletin ja pujahti huoneeseensa pelaamaan sitä, luvalla kylläkin. Mummo ja pappa lähtivät juuri, ja kohta saan eteiseen uuden, siis toisen vanhan, hyllykön.
Kutosluokkalainen on kaverilla ja ysiläinen sairastaa omissa oloissaan.
Minua alkoi huvittaa tämä tilanne, ei nyt tänään syöty yhtä aikaa. Enemmän mennytkin viime aikoina siihen, että tietty porukka syö keskenään- vaikka meillä on 10 hengen pöytä, tuntuu ettei aika-ajoin sen ääreen mahdu edes 4 henkilöä.Itsellä menee ärsytyksen puolelle aika nopsaan jos joudun ruokailla lasten kanssa jotka räoläävät kaikkea pöydällä olevaa tai kiemurtelevat tai viuhtovat ja häiritsevät muita. Ja koska minulla on mahdollisuus valita, niin äänestän istumapaikallani, jättäen sen tyhjäksi.
- Ja juuri ennenkuin hylkäsin Facen selailun ja siirryin blogi-sorvin ääreen, luin mainoksen siitä, kuinka 6 henkisen perheen ruokalasku voisi olla vain 300e kuukaudessa. Eikä maksais kuin 9.90 :)
Elämä on.
Minulla oli tänään ryhmäpäivä. Tutustuimme semmoiseen Takatasku-nimiseen paikkaan, missä olisi mahdollisuus päästä tekemään töitä erilaisiin tiimeihin. Siellä oli myös paljon kurssi ja vapaa-ajan ohjelmaa työttömille. Kuulosti kivalle, monikin, vaan menisihän sitä, jos vaan pääsis. Siis pääsis silleen ettei tarvisi aina miettiä, että kuinkas lapset, tai että kuka vahtii nuorinta. Voi herranjestas miten sitä jo kaipaisi sitä,että sais vaan olla ja sais vaan mennä just niinkuin itse haluaa.
Ryhmässä me ekana siivoiltiin niiden pihaa, minä tiukkana luudan varressa,ja yllättäen se olikin ihan "kivaa".Aluksi hiukka tuuli sutkutti tukkaa ja pipoa ei ollut tietenkään, joten vilu meinasi ottaa vallan, mutta sitten kun tekemään pääsi, niin tulihan se lämpökin sitten. Saatiin lounas paikan päällä, mikä olikin kiva ylläri :) Loppuajaksi mentiin takaisin pääkallopaikalle suunnittelemaan seuraavaa kertaa. kaupan kautta kotiin, jossa mummo ja pappa olivat viisveen vahteina, jolla sairaspäivä tänään kerhosta.
Itselläkin vähän niinkuin kaikkensa antanut olo,eikä ollut aktiviteettia kuin se 4 tuntia ja rapiat, ja viel pitäisi jaksaa iltaan- olis sitä treeniin vientii ja hakuu,sekä normaalit iltahässäkät päälle.
Voi Luoja, voisitko ohjailla asioita niin, että joskus edes kaikki menisi putkeen??
Mutta juu, mun TehoTiimi on täällä taas uurastanu, niin että koti näyttää kodille yhden päivän, ja ruokaa eli syötävää on kaapissa. Takapiha haravoitu ja yhtä kissaa ulkoilutettu, joka ei kylläkään ilahtunut ideasta.
Me ollaan tosiaan nyt yksitellen vähän niinkuin kissoja valjaissa käytetty takapihalla nuuskimassa, äiti ja tytär tykkäävät, mutta kolli ei tykännyt.
Jos nyt tykkäis että keskiviikko ois niinku taputeltu ja loppusilauksia vaille valmis, niin voiskin sit tuumia millä muotoo huomiset lennot taas setvii...
zzzz.
Kutosluokkalainen on kaverilla ja ysiläinen sairastaa omissa oloissaan.
Minua alkoi huvittaa tämä tilanne, ei nyt tänään syöty yhtä aikaa. Enemmän mennytkin viime aikoina siihen, että tietty porukka syö keskenään- vaikka meillä on 10 hengen pöytä, tuntuu ettei aika-ajoin sen ääreen mahdu edes 4 henkilöä.Itsellä menee ärsytyksen puolelle aika nopsaan jos joudun ruokailla lasten kanssa jotka räoläävät kaikkea pöydällä olevaa tai kiemurtelevat tai viuhtovat ja häiritsevät muita. Ja koska minulla on mahdollisuus valita, niin äänestän istumapaikallani, jättäen sen tyhjäksi.
- Ja juuri ennenkuin hylkäsin Facen selailun ja siirryin blogi-sorvin ääreen, luin mainoksen siitä, kuinka 6 henkisen perheen ruokalasku voisi olla vain 300e kuukaudessa. Eikä maksais kuin 9.90 :)
Elämä on.
Minulla oli tänään ryhmäpäivä. Tutustuimme semmoiseen Takatasku-nimiseen paikkaan, missä olisi mahdollisuus päästä tekemään töitä erilaisiin tiimeihin. Siellä oli myös paljon kurssi ja vapaa-ajan ohjelmaa työttömille. Kuulosti kivalle, monikin, vaan menisihän sitä, jos vaan pääsis. Siis pääsis silleen ettei tarvisi aina miettiä, että kuinkas lapset, tai että kuka vahtii nuorinta. Voi herranjestas miten sitä jo kaipaisi sitä,että sais vaan olla ja sais vaan mennä just niinkuin itse haluaa.
Ryhmässä me ekana siivoiltiin niiden pihaa, minä tiukkana luudan varressa,ja yllättäen se olikin ihan "kivaa".Aluksi hiukka tuuli sutkutti tukkaa ja pipoa ei ollut tietenkään, joten vilu meinasi ottaa vallan, mutta sitten kun tekemään pääsi, niin tulihan se lämpökin sitten. Saatiin lounas paikan päällä, mikä olikin kiva ylläri :) Loppuajaksi mentiin takaisin pääkallopaikalle suunnittelemaan seuraavaa kertaa. kaupan kautta kotiin, jossa mummo ja pappa olivat viisveen vahteina, jolla sairaspäivä tänään kerhosta.
Itselläkin vähän niinkuin kaikkensa antanut olo,eikä ollut aktiviteettia kuin se 4 tuntia ja rapiat, ja viel pitäisi jaksaa iltaan- olis sitä treeniin vientii ja hakuu,sekä normaalit iltahässäkät päälle.
Voi Luoja, voisitko ohjailla asioita niin, että joskus edes kaikki menisi putkeen??
Mutta juu, mun TehoTiimi on täällä taas uurastanu, niin että koti näyttää kodille yhden päivän, ja ruokaa eli syötävää on kaapissa. Takapiha haravoitu ja yhtä kissaa ulkoilutettu, joka ei kylläkään ilahtunut ideasta.
Me ollaan tosiaan nyt yksitellen vähän niinkuin kissoja valjaissa käytetty takapihalla nuuskimassa, äiti ja tytär tykkäävät, mutta kolli ei tykännyt.
Jos nyt tykkäis että keskiviikko ois niinku taputeltu ja loppusilauksia vaille valmis, niin voiskin sit tuumia millä muotoo huomiset lennot taas setvii...
zzzz.
Kommentit
Lähetä kommentti