Vaakanaisen valinnan vaikeus

Kuten olen valitellut monesti,on mulla asuntokriisi. Kotikriisi. Missä mun koti on. Mun koti ei oo täällä, ja muita vastaavia sitaatteja.

Eilen korkattiin aika ex.tempore terassikausi ja grillikausi, tehtiin sikapikaa päätös,kun herra E:kin oli vielä paikalla. Tramppa tuli kasattua ja grilli pesastua, siinä sitten grillattiin rahkaa... ;) eiku ryynäriä,tavallista ja popoa. Meidän wannabe kasvissyöjää varten ostettiin po-po makkaraa, porkkana possuu.Ei ollut hyvää,hyi. Mutta muuten oli mahtavan kivaa oleskella ulkona ja puuhailla, eli katsella kun ihmiset puuhailee. Minä vaan kuljetin tuolin seinustalle aurinkoon ja hengasin siinä kylpytakki päällä :D 

Joo tämä asuntoasia. Nyt on niin, että löytynyt asunto, jossa olisi hyvät speksit, me tykätään ja jopa arvovaltainen vanhempi-raatinikin tykkää. He tykkäävät siitä, että jäisimme tänne, emmekä karattaisi takaisin Manseen. Mitä enemmän surffaan pitkin tämän pikku kaupungin katuja ja keskustaa, sen enemmän tykkään tämän kaupungin ilmastosta. Tykkään ettei tarvi kamalan mutkikkaita reittejä ja isoja teitä ajella, päästäkseen perille. Jotenkin nytkin kun mietin millainen matka oli itä- Tampereelta esim Tipotielle, niin huh, ja nyt kun siellä on kaikki ne tunneliviritykset ja Manseen tuleva ratikka ja sen sellaista. No olin siellä asuessanikin ihan puusta pudonnut landepaukku, Helsinki on ja oli jo silloin hirween iiiiisoa maailmaa. Minä oon pikkukaupungin kasvatti ja tykkään vähän pienemmistä kuvioista. Ja nyt minä pakotan lapsenikin tottumaan, toki pääseehän he sinne isompaan maailmaan aina kun isälleen menevät,semmosii lahtelaistamperelaisii mukuloi. 

Niin,se asunto. Se on kyllä kiva ja hyvä vaihtoehto tälle. Vähän aikaa tuntui kodimmalle, kun tuonne terassille levittyi kaikki kamat mitkä oli vanhallakin pihalla. Sit olohuoneen järjestyksen radikaali kääntyminen toi kanssa semmoista kivaa fiilistä ja iloa, mutta edelleen mä tunnen olevani talon vahti ja todellakin toisen nurkissa. Sen tunteen mä haluan pois, haluan sellaiseen asumismuotoon,jota hallitsen minä itse. Ja tämä asunto jonka löysin, olisi sellainen. Nyt tarvitaan tosi paljon universumin apua, että se löytää meidän luokse. Pikkuinen tupa, oma lupa. Joten peukut ylös ja hyviä tuulia puhaltelemaan sen asian puolesta.

Vaihteeksi positiivista palautetta taas #lahti 

Kaupunginsairaalan lähiklinikoiden päivystys. 24.4. 

Ilmoittautuminen- labra = 10 minuutti - odottelua 60 minuuttia. Sairaanhoitaja kurkkasi kurkun, katsoi labrat että angiina on (tyttärellä siis), ja laittoi reseptipyynnön lekurille. 10 min. 

Oltiin tyytyväisiä ja hymynaamalla palkittiin kaupunginsairaala. 

Paljon on senkin paikan tapa toimia muuttunut siitä, kun viimeksi täällä asuin (siis vuonna 2001) 

Tänään oli perhetyön palaveri, ja olen iloinen tuloksista. Jospa tälle mullilaumalle saisi jotain rotia,eikä tarvisi kaikkea energiaansa antaa mennä suoraan kankkulan kaivoon heidän kauttaan. 

Äsken- sanoin neiti 10 veelle, joka kiersi kämppää ja kerjäsi sitä ja tätä ,että tuleppa minun kanssa tekemään pyykkihommia.

Tiedättekö mille näyttää norsun perse?

Tytön naama oli varmaan jotain sitä luokkaa,olipa siinä sitten hilpeää yrittää opettaa kakaraa ja oma fiilis meni ihan juuri siinä. Hänelle pitäisi kumminkin antaa sitä tätä ja tota, oikeuksia, mukavuuksia ja etuuksia. Siis misät hyvästä???????? Ihan pelkästään se, että syntyy minun lapseksi, ei taida enää riittää. Kiva äiti- ajat taitaa olla nyt ohi.Jos haluu saada on pakko antaa ,ja minulle tulee antaa kunnioittavaa käytöstä sekä tottelevaisuutta, muuten ei tule mistään mitään.

Perhetyökin totesi, että jokaisen kuuluu osallistua ikätasoisesti. Hmm. Jos 5-vuotiaskin osaa tyhjentää  tiskikoneen, niin oikeastaan mikään näillä lopuilla, 8-10-12-15 vuotiailla ei ole siitä kiinni, ettei osaisi. Kyse on puhtaasta viitsimättömyydestä. Sen aion kitkeä heistä pois vaikka olisi viimeinen tekoni. Ja sitten aamen. Tästä on nyt saarnattu riittävästi, ja saa nähdä mitä tuleman pitää, eli millaisia keinoja alkaa löytyä minulta ja perhetyöltä takataskusta, joilla saadaan tuo uppiniskainen mullilauma kuriin.

Hauskaa viikon alkua sullekin, tai ainakin Googlen palvelimelle, joka ainakin lukee jokaisen kirjoitukseni :P

Viittaukseni ekassa kappaleessa -tälle nauroin tänä aamuna aika lujaa