- Vesisateen merkeissä :)
Onneksi oli vkl hyvää säätä ja erittäin hyvääkin säätä. Saanut olla ulkona, kärventää nahkaansa, lapset pääsi ratsastelee mummolaan ja kaikkee kivaa ollut!!
Mä pääsin perjantaina sinne psyk.sh:lle jutteleen. Tavallaan "onnekseni" se mun pirtee ,jaksava,vauhdikas olo oli juuri kokenut totaalistopin keskiviikkona, siis kertakaikkiaan se pudotus oli niin iso, että minäkin oikeen pistin merkille. Ja ehkä näin oli nyt tarkoitettukin, jotta osaan kertoa, millaista tämä mun meininki on. On kivaa kun jaksaa ja saa aikaan, mutta sen jälkeinen olo on todella kiusallinen. Yritän hahmottaa tätä, onko ihan normaalia väsymistä jos on ollut vaikka touhuntäyteinen päivä. Ei ole ihan helppoa niellä mahdollinen diagnoosi, vaikka keskivaikeasta masennuksestahan kohdallani on puhuttu jo pari vuotta. Lääkitystä en ole halunnut enkä kokenut tarpeelliseksi, koska nousenhan aina sieltä ylös, ja ylös ja ylemmäs ja vissiin vähän överiylöskin? Kunnes taas tipahdan siihen väsymykseen.
Tänäänkin sain nostettua kierrokset, jotta laitoin alulleen kodinhoidollisia puhteita lasten avustuksella. Virtaa riitti hyvin ja itsekin puuhailin kylppärissä ja pyykkien kera, perhetyöntekijäkin sai istua ilman minua lasten kanssa jutellen (joka toki on myös hänen tehtävänsä) kun minä singahdin tekemään jotain muuta. kaksi kupillista kahviakin jäi taas kuppiin puolilleen juomatta jo aamusta, kun singahtelin hommille. Perunat sain laitettua vielä kiehumaan, ja kun mies tulee kotiin neljän maissa, olinkin jo ihan väsyksissä ja pökertynyt. Ruokailu siihen päälle oli piste iin päälle, ja töttöröö vain tässä hei.
Olo on ihan eri kuin aamulla. Nyt saa hakea oikeen ajatusta täältä tökkeröisistä aivoista. Silmätkin on väsähtäneet, ja lepäilinkin hiukan aikaan miehen kainalossa pötkötellen kun olimme syöneet. Silti edelleen silmät "sirrittää" ja on vaikeaa keskittyä tähän kirjoittamiseenkin. Olo on hiukan ärtynyt, toki se nyt varmaan johtuu siitä, että juuri kotiin ajaneena( kävin viemässä yhden tyypin harrastukseensa) silmiin pisti ikävästi tuo etupihan sotkuisuus. Eihän siinä pihaa ole, vaan tuo sisääntulo "katos", mutta siinä oli pyörät hujan hajan, siinä oli vanhaa autonsulkaa ja uusien sulkien koteloa levällänsä, siinä oli juuri meille tuodut terassituolit (jotka pitää maalata ennen käyttöä) ja muuta sälää, ja minun ärsytyskynnys oli ylitetty sillä. Eli vaihtelevaa on. Nytkin väsyttää ja uuvuttaa, mutta levätäkään en osaa, koko ajan tuntuu että pitäisi singota jonnekin...
Mietinnässä myös "erityisherkkyys" uupumisen syynä, vaiko kenties adhd tai muu neurologinen poikkeama?
Tällaisilla meiningeillä tokaa lomaviikkoa aloitettu.
Lapset kulkee bussilla ees taas koko kesän, ja yritän pitää jonkun kalenterin ajantasalla, että kaikki tietää minne pitää olla menossa milloinkin. Myös niin että se etäaikuinenkin olisi kartalla, sinne kun lapset aina matkustaa :) Mutta mukavaa että on kesä, ja kivoja ilmoja taas ootellessa. Väliin tämmöinen sadepäiväkin on ihan jees !
Onneksi oli vkl hyvää säätä ja erittäin hyvääkin säätä. Saanut olla ulkona, kärventää nahkaansa, lapset pääsi ratsastelee mummolaan ja kaikkee kivaa ollut!!
Mä pääsin perjantaina sinne psyk.sh:lle jutteleen. Tavallaan "onnekseni" se mun pirtee ,jaksava,vauhdikas olo oli juuri kokenut totaalistopin keskiviikkona, siis kertakaikkiaan se pudotus oli niin iso, että minäkin oikeen pistin merkille. Ja ehkä näin oli nyt tarkoitettukin, jotta osaan kertoa, millaista tämä mun meininki on. On kivaa kun jaksaa ja saa aikaan, mutta sen jälkeinen olo on todella kiusallinen. Yritän hahmottaa tätä, onko ihan normaalia väsymistä jos on ollut vaikka touhuntäyteinen päivä. Ei ole ihan helppoa niellä mahdollinen diagnoosi, vaikka keskivaikeasta masennuksestahan kohdallani on puhuttu jo pari vuotta. Lääkitystä en ole halunnut enkä kokenut tarpeelliseksi, koska nousenhan aina sieltä ylös, ja ylös ja ylemmäs ja vissiin vähän överiylöskin? Kunnes taas tipahdan siihen väsymykseen.
Tänäänkin sain nostettua kierrokset, jotta laitoin alulleen kodinhoidollisia puhteita lasten avustuksella. Virtaa riitti hyvin ja itsekin puuhailin kylppärissä ja pyykkien kera, perhetyöntekijäkin sai istua ilman minua lasten kanssa jutellen (joka toki on myös hänen tehtävänsä) kun minä singahdin tekemään jotain muuta. kaksi kupillista kahviakin jäi taas kuppiin puolilleen juomatta jo aamusta, kun singahtelin hommille. Perunat sain laitettua vielä kiehumaan, ja kun mies tulee kotiin neljän maissa, olinkin jo ihan väsyksissä ja pökertynyt. Ruokailu siihen päälle oli piste iin päälle, ja töttöröö vain tässä hei.
Olo on ihan eri kuin aamulla. Nyt saa hakea oikeen ajatusta täältä tökkeröisistä aivoista. Silmätkin on väsähtäneet, ja lepäilinkin hiukan aikaan miehen kainalossa pötkötellen kun olimme syöneet. Silti edelleen silmät "sirrittää" ja on vaikeaa keskittyä tähän kirjoittamiseenkin. Olo on hiukan ärtynyt, toki se nyt varmaan johtuu siitä, että juuri kotiin ajaneena( kävin viemässä yhden tyypin harrastukseensa) silmiin pisti ikävästi tuo etupihan sotkuisuus. Eihän siinä pihaa ole, vaan tuo sisääntulo "katos", mutta siinä oli pyörät hujan hajan, siinä oli vanhaa autonsulkaa ja uusien sulkien koteloa levällänsä, siinä oli juuri meille tuodut terassituolit (jotka pitää maalata ennen käyttöä) ja muuta sälää, ja minun ärsytyskynnys oli ylitetty sillä. Eli vaihtelevaa on. Nytkin väsyttää ja uuvuttaa, mutta levätäkään en osaa, koko ajan tuntuu että pitäisi singota jonnekin...
Mietinnässä myös "erityisherkkyys" uupumisen syynä, vaiko kenties adhd tai muu neurologinen poikkeama?
Tällaisilla meiningeillä tokaa lomaviikkoa aloitettu.
Lapset kulkee bussilla ees taas koko kesän, ja yritän pitää jonkun kalenterin ajantasalla, että kaikki tietää minne pitää olla menossa milloinkin. Myös niin että se etäaikuinenkin olisi kartalla, sinne kun lapset aina matkustaa :) Mutta mukavaa että on kesä, ja kivoja ilmoja taas ootellessa. Väliin tämmöinen sadepäiväkin on ihan jees !
 |
| Eilisii fiiliksii takapihalta. Kissa (trampoliinin oikealla puolella) ja ananasmehua :) |
Kommentit
Lähetä kommentti