kun joka hetkessä piilee mahdollinen ärsytys.
Kyllä syö naista kun yhdessä hetkessä saat olla iloinen ja autuas, hengailla vähän korkeammilla taajuuksilla ja saada aikaan ainakin omaa sisintä värähdyttävä teksti. Sitten seuraavassa hetkessä maanpäällinen elämä losauttaa taas lasten sanoja lainatakseni "bitchlap"in nassuun, että siitäs sait kun hetken leijailit ja olit iloinen.,,,
Plaah. Aina!!
Aina jotain ihme säätöä.
Vaikeaa heille kuunnella järjen ääntä,jotta tekisivät edes,vaikka joka viides kerta, sen oikean valinnan.
Jos sanotaan että pillejä ei saa, otetaan kumminkin.
Jos ei ole syönyt päivällä hyvin, eli nirsoillut ruuasta, eikä anneta iltapalalla vetää kuin 3 leipää päällisineen.
Jos tönii toista pöydässä ja saa kiitokseksi pureman käteensä.
Jos lyö toista ja toinen lyö takaisin, niin molemmat pääsee istumaan sen 30 minuuttia.
Ja kun Herra Hakkaraisen xylitol-pastillit olivat saaneet pikaisen lopun. Niitä piti ottaa ruokailun jälkeen, eikä vetää purkillista kerrallaan. No laksatiivisia vaikutuksia odotellessa...
Eka kesälomaviikko käynnistyi- wuuhuuu!!!
Nuorempi neiti pääsi kampaajalle ja sai vähän niinku kesätukan. Niskasiili ja kerrostettu leikkaus loppuun pitkään tukkaan. Näyttää kivalle.
Itse kävin koeajamassa ehkä tulevan työhuoneeni, kirjoittamassa vähän tekstejä siellä ja haaveilemassa,millaiseksi haluan sen laittaa. Kunhan Jos- tilanne selviää, siis jos asiat menevät kuten luulen niiden menevän, niin sitten. Ja sitten voisin sen työhuoneen kunniaksi kehittää jotain uutta sille "työ" puolellekin. Olen nyt vähän innoissanikin tästä auenneesta mahdollisuudesta, ja tokihan oli hiukan pakko haaveilla myös oheisjutuista, joita voisi sitten "harrastella" siellä, ehkä tulevassa työhuoneessa. Ikkunateippauskin on jo mielessä valmiina :D Mutta se siitä. Haaveilu on vaan niin kivaa, kuten moni muukin juttu, niin tämäkin toimii varmasti paremmin tuolla mentaalitasolla kuin fyysisellä tasolla ;)
Eilen oli huikean ihana päivä,tänään sen sijaan satanut ja ollut pilvistä. Eilen todellakin pääsi nauttimaan täysin siemauksin omasta kodista ja pihasta. Uimista ja auringon ottoa, ruokailua, jälkkäriä omasta pihasta,eli raparperipiirasta, ja illalla viel grillailua. Piha on kyllä nyt niin kiva kun nurmikko alkanut kasvaa, kiitos kananpaskan, jota sinne nakottiin ja tiheän ajelun. Isomman pihapöydän ostin 5 eurolla, joten nyt mahtuu edes muutama siihen ja toisen pöydän ääreen vaikka loput- tuoleja on vaan niheesti. Tramppa meni nurmelle ja pyykkitelineeseen asennettiin hämähäkkikeinu, taisin kyllä kertoakin jo. Suuri suosio ollut kyllä keinulla ja minä olen siitä niin iloinen, että lapset tykkää. Aina niille kaikkea kivaa yrittää laittaa, vaikka ne repiikin hermoparkani riekaleiksi harva se päivä.
Mutta piha on vaan niin ihana, puihin kasvaneet lehdet ovat tehnet liki täydellisen näkösuojan yhtään pidemmälle mitä taaimmainen aita antaa myöten, maisema on kaunis ja levollinen. Oli todellakin oikea päätös jäädä tähän, kesäksi, ja varmaankin pidemmäksikin. "jos joskus muutatte pois", kuten vuokraisäntäkin totesi huoleeni vessan lattian piloille menosta. Ja mikäpä tässä ollessa, pitää vain tasapainottaa elämä uusiksi, sitten kun tilanteet muuttuu...
Mutta on vaikeaa olla hyvä, tai edes riittävä, kun kaikki odottaa sinulta erilaisia juttuja ja vaativat venymään ja vanumaan omiin ääriasentoihisi.Itsetuntoa ihmisenä ja äitinä syö arvostelut ja se,etten aina kertakaikkiaan pysty miellyttää kaikkia,enkä taipumaan jokaisen toiveiden mukaan. Opettelen sanomaan ei, ja pitämään rajani, ja pitämään myös ne rajat lapsille.
Kyllä se työstä käy!
Tällaisin lomatunnelmin heti kärkeen ja mielenkiinnolla ja ilolla odottaen mitä kesä tuo tullessaan :)
Kyllä syö naista kun yhdessä hetkessä saat olla iloinen ja autuas, hengailla vähän korkeammilla taajuuksilla ja saada aikaan ainakin omaa sisintä värähdyttävä teksti. Sitten seuraavassa hetkessä maanpäällinen elämä losauttaa taas lasten sanoja lainatakseni "bitchlap"in nassuun, että siitäs sait kun hetken leijailit ja olit iloinen.,,,
Plaah. Aina!!
Aina jotain ihme säätöä.
Vaikeaa heille kuunnella järjen ääntä,jotta tekisivät edes,vaikka joka viides kerta, sen oikean valinnan.
Jos sanotaan että pillejä ei saa, otetaan kumminkin.
Jos ei ole syönyt päivällä hyvin, eli nirsoillut ruuasta, eikä anneta iltapalalla vetää kuin 3 leipää päällisineen.
Jos tönii toista pöydässä ja saa kiitokseksi pureman käteensä.
Jos lyö toista ja toinen lyö takaisin, niin molemmat pääsee istumaan sen 30 minuuttia.
Ja kun Herra Hakkaraisen xylitol-pastillit olivat saaneet pikaisen lopun. Niitä piti ottaa ruokailun jälkeen, eikä vetää purkillista kerrallaan. No laksatiivisia vaikutuksia odotellessa...
Eka kesälomaviikko käynnistyi- wuuhuuu!!!
Nuorempi neiti pääsi kampaajalle ja sai vähän niinku kesätukan. Niskasiili ja kerrostettu leikkaus loppuun pitkään tukkaan. Näyttää kivalle.
Itse kävin koeajamassa ehkä tulevan työhuoneeni, kirjoittamassa vähän tekstejä siellä ja haaveilemassa,millaiseksi haluan sen laittaa. Kunhan Jos- tilanne selviää, siis jos asiat menevät kuten luulen niiden menevän, niin sitten. Ja sitten voisin sen työhuoneen kunniaksi kehittää jotain uutta sille "työ" puolellekin. Olen nyt vähän innoissanikin tästä auenneesta mahdollisuudesta, ja tokihan oli hiukan pakko haaveilla myös oheisjutuista, joita voisi sitten "harrastella" siellä, ehkä tulevassa työhuoneessa. Ikkunateippauskin on jo mielessä valmiina :D Mutta se siitä. Haaveilu on vaan niin kivaa, kuten moni muukin juttu, niin tämäkin toimii varmasti paremmin tuolla mentaalitasolla kuin fyysisellä tasolla ;)
Eilen oli huikean ihana päivä,tänään sen sijaan satanut ja ollut pilvistä. Eilen todellakin pääsi nauttimaan täysin siemauksin omasta kodista ja pihasta. Uimista ja auringon ottoa, ruokailua, jälkkäriä omasta pihasta,eli raparperipiirasta, ja illalla viel grillailua. Piha on kyllä nyt niin kiva kun nurmikko alkanut kasvaa, kiitos kananpaskan, jota sinne nakottiin ja tiheän ajelun. Isomman pihapöydän ostin 5 eurolla, joten nyt mahtuu edes muutama siihen ja toisen pöydän ääreen vaikka loput- tuoleja on vaan niheesti. Tramppa meni nurmelle ja pyykkitelineeseen asennettiin hämähäkkikeinu, taisin kyllä kertoakin jo. Suuri suosio ollut kyllä keinulla ja minä olen siitä niin iloinen, että lapset tykkää. Aina niille kaikkea kivaa yrittää laittaa, vaikka ne repiikin hermoparkani riekaleiksi harva se päivä.
Mutta piha on vaan niin ihana, puihin kasvaneet lehdet ovat tehnet liki täydellisen näkösuojan yhtään pidemmälle mitä taaimmainen aita antaa myöten, maisema on kaunis ja levollinen. Oli todellakin oikea päätös jäädä tähän, kesäksi, ja varmaankin pidemmäksikin. "jos joskus muutatte pois", kuten vuokraisäntäkin totesi huoleeni vessan lattian piloille menosta. Ja mikäpä tässä ollessa, pitää vain tasapainottaa elämä uusiksi, sitten kun tilanteet muuttuu...
Mutta on vaikeaa olla hyvä, tai edes riittävä, kun kaikki odottaa sinulta erilaisia juttuja ja vaativat venymään ja vanumaan omiin ääriasentoihisi.Itsetuntoa ihmisenä ja äitinä syö arvostelut ja se,etten aina kertakaikkiaan pysty miellyttää kaikkia,enkä taipumaan jokaisen toiveiden mukaan. Opettelen sanomaan ei, ja pitämään rajani, ja pitämään myös ne rajat lapsille.
Kyllä se työstä käy!
Tällaisin lomatunnelmin heti kärkeen ja mielenkiinnolla ja ilolla odottaen mitä kesä tuo tullessaan :)
Kommentit
Lähetä kommentti