Siirry pääsisältöön

Hei katsokaa!

Tickeri sivulla kertoo että

NYT ON KESÄLOMA!!!

KYLLÄ!

Aamulla lähtötilanteessa hirveä sählinkin ja pahalta mieleltä ei vältytty.
Juhlat sujui kumminkin hyvin, vaikka meillä olikin hienoinen valokuvausongelma, joka korjattiin sitten kotosalla ottamalla kuvat ruusutetuista koulunsa päättäneistä. Tai no toinen päätti vain alakoulun, toinen koko peruskoulun.

Kotona lapseni muurahaispeppu järjesti taas kohtauksen, jonka aikana kuunneltiin huutoa ja riehumista semmoinen neljä tuntia, mutta periksi ei voi antaa aikuinenkaan enää siinä vaiheessa, kun tilanne on kääntynyt väsytystaisteluksi aikuisen auktoriteettia vastaan. No, homma saatiin loppumaan kun aikuinen meni tueksi, mutta kovasti tukea ja ohjausta tarvii tämä herrashenkilö, jonka ominaisuudet on kyllä huomattu jo aikaa sitten, jo ennen eskaria, ja jotka ihan samana pysyneet.
On muuten aivan hemmetin ihmistä syövää puuhaa koettaa repiä  hiuksiaan päästä ja miettiä kuumeisesti, että mitähän jumankauta mun nyt pitäis tehdä???

Moni on kyllä neuvomassa että lässyn lässyn lää, mutta kun siinä myrskynsilmässä pyörit, menetät itsesi ja järkesi ja kumminkin sun pitäisi siihen repäistä joku hemmetin viisas ja lastensuojelunkin hyväksymä keino hillitä,hallita ja rauhoittaa tilanne. Mutta kun ei kukaan kerro,  miten se tehdään.
Jutellaan ja jutellaan, ja siitä on ollut, apuako???
YOU WISH!

Eihän tämä ongelma kovinkaan montaa henkeä kosketa, siis meidän perheessä asuvan muurahaispepun tuottamat ongelmat. Muuten vaan pilasi siinä joutessaan vaivaisen 8 hengen mielen, mutta tottahan ei sellaisesta pidä eikä saa uupua. Taas tulee paine ulkoapäin olla superihminen, joka kestää vuodesta toiseen kaikkea. Minua huvittaa ihan hirveästi kaikki ne besserwisserit, jotka kyllä tietää miten toimia oikein, joka hemmetin tilanteessa, niin että tervetuloa meille kun tämä herrashenkilö skitsoaa :)

Mun isä on maailman rauhallisin ihminen, mutta hänkin on jo niin väsynyt. Kertoo jollekin jotain?
Ai ei? No ei voi mitään. Meijän elo jatkuu,saadaan tähän apua taikka ei, nähtäväksi jää.

Mutta juu, kun olimme siis kärsineet sen 4 tuntia, ja toki vielä aikaa meni sen jälkeenkin ennenkuin vaadittu homma oli tehty, mistä siis tämä kilari tuli, niin lopulta minä päätin että en helkkarivie tuhlaa sekuntiakaan enää tässä ikävässä fiiliksessä, ja painuin terassille puhelin mukana. Spotify auki, vaatteet pois päältä ja aurinkotuoliin. Kiitos ihanan pihamme, jolle ei näe mistään muualta kuin siitä, jos joku kehtaa tontin rajalle tulla pällistelemän.Ei haittaa minun vähävaatteisuu muita kuin omaa perhettä.

En tiedä kauanko istuskelin, mutta akkukin ehti loppua puhelimesta :)  Nuorempi neito oli siinä kaverina, ja pikku pojat puuhas omiaan, siis ravasivat terassille, trampalle, keinumaan ja sisään hakemaan tavaroita jne.. mukavaa. Kiukkupeppuu herrashenkilö oli siis tyyntynyt siihen mennessä ja sille oli voinut antaa jopa jäätelöä.

Mutta se on loma nyt ja aion tottavie ottaa ilon irti. Katsotaan kuinka kovaa kuria täällä täytyy pitää, jotta ei jengi ihan villiksi käy. Voihan tuo vahtiminen olla hiukan hepposta, mikäli itte nukkuu terassilla päivät läpeensä?

Suunnitelmissa on lähteä ihan kohta torillepäin, jos vaaikka pääsisi kuuntelemaan Robinia.

Kahtotaa kui meijän käy :)

ps. Facen kirppikset on niin pepusta. Aivan karmea villi viidakko-meininki siellä,ja haukut saat jos myytkin innokkaiden ostajien mielestä väärin. LOL, no sain nyt tärkeimmät kamat myytyä sillä kirpparilla, jolle sanon seuraavaksi "eroa ryhmästä"
Kiitos ja kumarrus.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...