Siirry pääsisältöön

Mulla on niin ...Sydänolo!!

Tiedätte sen hymiön jolla on sydämet silminä?
Juu minä se oon.Ja siivet lepattaa sydämen kohdalla, sellainen ilon ja onnen täyttymys.
Tätä on hyvä saada välillä kokea ihmiselämässä, niin jaksaa sitten ne märemmätkin suot tarpoa.

Tämä päivä on ollut jotenkin niin hauskan onnistunut. Meillä oli vapapäivä, eli ei kerhoa, tarkoittaa lötköä aamua, eikä minnekään kiirettä- paitsi että pitihän meidän saada koululaiset liikenteeseen, ja yhdelle, joka muisti eilen illalla sanoa, että ainiinjuu, meillä on pikkujoulut ja minun pitää viedä mehua. MEHUA!!! Ajatella mikä säkä, että meillä oli mehua, koska yleensä meillä ei ole. Sen käyttö lopetettiin jo aikaa sitten, sitä käytetään enää vain "limpparin" tekoon, eli soda streamilla hapotetun veden joukkoon hiukan mehua, ja avot mitä limsaa meillä onkaan :) Niin että Daniel sai viedä mehut kouluun, ja älysin tsekata myös poikkeavan koulun alkamisajan, ettei lapsi taas myöhästy, kun äiti ei ole ihan kartalla...

Koko päivä meni pieniä juttuja touhuillessa, enhän minä mitään suurta nykyään enää. Osa ajasta meni ihan koneella istuessa, ja tutkiessa, millaiset saranat laitettaisiin makuuhuoneen vaatekaappeihin, jotka olisi nyt niinku maalattu. Meinattiin ,vai olinko se vaan minä joka meinas, semmoisia pomppujuttuja, että kun painaa ovea niin se pompsahtaa auki :D Pitäähän sitä jotain tuumittavaa ihmisellä olla, kun on nyt edes 50% toimintasuunnitelma sängyn suhteen kasassa.

Äiti sanoo, että ainako pitää olla jotain suunnittelemista minulla, että se rasittaa. Varmaan niinkin, mutta mihin minä kapasiteettiani tuhlaisin, ellen elämäni suunnitteluun? Kiva suunnitella jotain itseäkin varten, kun suurinosa ajasta menee kumminkin lasten asioiden pähkäilyyn. Tottakai nekin tuottaa onnistuessaan iloa,paljon iloa, koska tietäessäni että lapsien asiat järjestyy, minäkin olen iloisempi ja huojentuneempi.
Mutta nyt olen suunnitellut kaappeja ja sänkyä, ja samalla itselle töitä, ja tulipa tässä laitettua kodin turvajärjestelmäkin kuntoon, oh hoh.
Ja tässä Toivo Tähti- blogin tekstissä  pohdin vielä jotain muunlaisia juttuja :)
Elämä on <3

Ansaittu viikonloppu taas koittamassa, ja kivoja suunnitelmia huomisellekin jo.
Ihanaa. Hyvät energiat kuljettakoon minua huomisenkin näin hyvällä ololla ja Ilolla.

Jänskättää kyllä se huominen veden laskeminen, ja että osataanko me lykätä oikeet myrkyt altaaseen.
Viikonlopun pulikointeja lievällä jännärillä odotellessa.

AINIIN, muutama kuvatus tännekin, kaikkia en kumminkaan Instagramiinkaan jaa


Joulukylää. Tajusin kuvata vasta kun olin jo poistumassa, eli tyhmästi auton ikkunasta. Noi valot on vaan niin ihania!!


Ikkunakuvatus ja kummajainen 


Toi kissa karkas toissa aamuna...


Ja kauhea kuhina kävi kun se saatiin napattua takaisin kiinni muutaman tunnin päästä 


Karkurin tassutteluja autotallin luona

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...