Eilen saatiin VIIMEINKIN allas käyttökuntoon!!!
herrajjesta sitä on ootettukin ku kuuta nousevaa. Ensin ootettiin et remppa alkaa,sitä ootettiin oikeesti 2kk!! Sit ootettiin että ne jatkaa hommiaan sen jälkeen kun olivat käyny nuo muutamat kaakelit piikkaamassa irti. Ja sitten viel ootettiin että ne tullaan saumaamaan. Eikä siinä vielä kaikki, sitten piti itse viel saumata lisää ja (PRKL) tietty väärän värisellä laastilla, mutta joku roti se on kerjätessäkin. Saa kelvata, hemmetti.
Niin, ja SITTEN ootettiin että saumat kuivuu ja vettä saadaan laskea. Ja SITTEN ootettiin että saadaan ne kemikaalit just siihen tasapainoon, että sai mennä uimaan.
Ja EILEN illalla se sit tapahtui.
Ensin muksut pulikoi, ja sitten minä pääsin sinne ylhäiseen yksinäisyyteeni lillumaan. Mulla oli takassa tuli edelleen (siin oli grillattu makkarat) ja mulla oli musiikkia ja mulla oli katossa oleva "discopallo" päällä, siitä tulee sellaista kaunista minun mielestä se on tähtisadetta.Eri värisiä palloja kattoon ja seiniin. Ja muuten pimeä allashuone. Oli aika ihanaa kyllä, kokeilin kaikkea, vesijuoksuu, lillumista,uintia, ja voi mooses miten nautin.
Tänään lapset on jo aamupäivällä uineet, ja minä olin Uimavalvojana. Siellä kaikuu niin paljon, että piti hakea kuulokkeet korvien suojaksi ja kuunnella vähän musaa, ettei olisi saanut päänsärkyä.
Tänään on taas sunnuntain tapaan tehty touhuja. Mies on maalannut Milon huoneen. Minä ja Vieno laitettiin viimeinkin taas pyykit viikkaukseen, johan sieltä kovaa vauhtia tulossa uutta pyykkiä. Keittiö on nyt mukavan siistissä kunnossa ,ja vielä kun saisi vähän lisää tuota roikkuvaa kamaa pois täältä lattioilta niin ois niin ihanaa. Mutta kyllä ne taas seuraavan puuskan aikana varmaankin menee. Ja sitten kun joku joskus jaksaisi alakerran varastotilat järjestellä, niin ois aika bueno.
Heti vaikuttaa mielialaan, kun ei tarvi niin paljon lasten kanssa tapella, mitä ny vähän ;) Pitäis oikeastaan tehdä ihan kirjallisia sääntöjä tietyistä tilanteista, kun turhauttaa niin himpurasti aina jankuttaa samoista jutuista. Lisänä sitten se, että Daniel on hirveän omaehtoinen. Hänen kanssa joutuu napit vastakkain heti, kun aikuiselta tulee "käskyä", siis toimintaohjetta, vaikkapa nyt että huoneen siivous. Se on pahin. Sitten jos ei saa jotain, alkaa huutaa ku syötävä. Tänä aamuna sain ilon herätä ÄITIIIIIII ÄITIIIIII huutoon, jonka syy oli se, että hänen ei annettu mennä vaatehuoneeseen penkomaan paikkoja ja etsimään luistimia. Niinku ite. Koska me ketkä siellä vh:ssa olemme käyneet sillä silmässä katsomassa, tiedämme, että siellä on laatikoita päälletysten ja suht mahdotonta sotkematta koko vaatehuonetta, on pienen nassikan sieltä etsiä mitään, mikä ei ole jo hyllyssä. Mutta niin, tämä oli syy, ja tokihan siitä kun hän huusi ja oli kielletty, alkoi sellaienn lumipallo efekti, joka oli taas aika surkeaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Piti huutaa, piti paiskoa, potkia seiniä tavaroita jne, alkaa riitelemään Samuelin kanssa...ja kun hänet otettiin sitten pois sieltä ja koitettiin puhua, niin eihän se vaan sopinut. Pisti vastaan niin että , ja siinä vaiheessa tilanne piti laittaa poikki, mutta näyttää lapselle ettei hän saa sillä huutamisella ja riekkumisella yhtään mitään. Vasta kun muut oli menneet uimaan, ja Danielillle sanottiin että pääsee sitten kun on hoitanut asiansa loppuun, eli juttelut, ja sitten oli hetken miehelle maalausassistenttina, eli pyyhki jalkalistoille pudonneita maalitippoja, sai mennä uimaan. Mutta oikeasti, on se kamalaa. Mutta EILEN oli vielä kamalampaa hänen kanssa. Oikeesti. Kuka vanhempi ja aikuinen tuollaista kestää, niinku ikuisuuksia? Minä olin eilen ihan valmis jo soittamaan ihan minne vaan, jossa autetaan minua tekemään juuri oikeat siirrot tuon ipanan suhteen, en nimittäin tajua miten hänen kanssa pitäisi toimia kun alkaa tuon riekunnan.
Ja selkeesti hän tiesi mitä teki, koska kun tuli seuraamus toiminnasta, jo vain alkoi "hoksia" itsekin, että EHKÄ pitäis puhua asiat selviksi, siis myöntyöä juttelemaan asiat loppuun saakka. Tällaiset seikat vahvistaa ajatusta ajatusta, että tietää tasan mitä tekee, ja tasna tarkkaan tietää mihin sillä pyrkii.
Mutta juu, kumminkin ihan onnistunut viikonloppu, vaikkei levolla voikaan taaskaan lesoilla. Mies on tehnyt koko hemmetin viikonlopun hommia kotona, minä yrittänyt pyöriä mukana ja hoitaa omia alueita eteenpäin.
Käykäähän katsomassa INSTAGRAMISSA (linkki reunassa) uintikuvia ja muuten blogijuttuja voi seurata Facessa Elämäni Helminauha- sivulla @helminauhaa ja henkimaailman juttuja voi lukea Toivon Tähti - sivustonkin kautta @toivonvalo
Oikke kivaa ensi viikkoa kaikille.... 3 päivää koulua, 6 yötä jouluun ja 4 yötä JOULULOMAAN!!!!!!
Google kuvahaku halusi että minulla olisi tällainen joululoma- noo ihan ei vielä tänä vuonna, mutta ehkä joku joulu sitten :)
herrajjesta sitä on ootettukin ku kuuta nousevaa. Ensin ootettiin et remppa alkaa,sitä ootettiin oikeesti 2kk!! Sit ootettiin että ne jatkaa hommiaan sen jälkeen kun olivat käyny nuo muutamat kaakelit piikkaamassa irti. Ja sitten viel ootettiin että ne tullaan saumaamaan. Eikä siinä vielä kaikki, sitten piti itse viel saumata lisää ja (PRKL) tietty väärän värisellä laastilla, mutta joku roti se on kerjätessäkin. Saa kelvata, hemmetti.
Niin, ja SITTEN ootettiin että saumat kuivuu ja vettä saadaan laskea. Ja SITTEN ootettiin että saadaan ne kemikaalit just siihen tasapainoon, että sai mennä uimaan.
Ja EILEN illalla se sit tapahtui.
Ensin muksut pulikoi, ja sitten minä pääsin sinne ylhäiseen yksinäisyyteeni lillumaan. Mulla oli takassa tuli edelleen (siin oli grillattu makkarat) ja mulla oli musiikkia ja mulla oli katossa oleva "discopallo" päällä, siitä tulee sellaista kaunista minun mielestä se on tähtisadetta.Eri värisiä palloja kattoon ja seiniin. Ja muuten pimeä allashuone. Oli aika ihanaa kyllä, kokeilin kaikkea, vesijuoksuu, lillumista,uintia, ja voi mooses miten nautin.
Tänään lapset on jo aamupäivällä uineet, ja minä olin Uimavalvojana. Siellä kaikuu niin paljon, että piti hakea kuulokkeet korvien suojaksi ja kuunnella vähän musaa, ettei olisi saanut päänsärkyä.
Tänään on taas sunnuntain tapaan tehty touhuja. Mies on maalannut Milon huoneen. Minä ja Vieno laitettiin viimeinkin taas pyykit viikkaukseen, johan sieltä kovaa vauhtia tulossa uutta pyykkiä. Keittiö on nyt mukavan siistissä kunnossa ,ja vielä kun saisi vähän lisää tuota roikkuvaa kamaa pois täältä lattioilta niin ois niin ihanaa. Mutta kyllä ne taas seuraavan puuskan aikana varmaankin menee. Ja sitten kun joku joskus jaksaisi alakerran varastotilat järjestellä, niin ois aika bueno.
Heti vaikuttaa mielialaan, kun ei tarvi niin paljon lasten kanssa tapella, mitä ny vähän ;) Pitäis oikeastaan tehdä ihan kirjallisia sääntöjä tietyistä tilanteista, kun turhauttaa niin himpurasti aina jankuttaa samoista jutuista. Lisänä sitten se, että Daniel on hirveän omaehtoinen. Hänen kanssa joutuu napit vastakkain heti, kun aikuiselta tulee "käskyä", siis toimintaohjetta, vaikkapa nyt että huoneen siivous. Se on pahin. Sitten jos ei saa jotain, alkaa huutaa ku syötävä. Tänä aamuna sain ilon herätä ÄITIIIIIII ÄITIIIIII huutoon, jonka syy oli se, että hänen ei annettu mennä vaatehuoneeseen penkomaan paikkoja ja etsimään luistimia. Niinku ite. Koska me ketkä siellä vh:ssa olemme käyneet sillä silmässä katsomassa, tiedämme, että siellä on laatikoita päälletysten ja suht mahdotonta sotkematta koko vaatehuonetta, on pienen nassikan sieltä etsiä mitään, mikä ei ole jo hyllyssä. Mutta niin, tämä oli syy, ja tokihan siitä kun hän huusi ja oli kielletty, alkoi sellaienn lumipallo efekti, joka oli taas aika surkeaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Piti huutaa, piti paiskoa, potkia seiniä tavaroita jne, alkaa riitelemään Samuelin kanssa...ja kun hänet otettiin sitten pois sieltä ja koitettiin puhua, niin eihän se vaan sopinut. Pisti vastaan niin että , ja siinä vaiheessa tilanne piti laittaa poikki, mutta näyttää lapselle ettei hän saa sillä huutamisella ja riekkumisella yhtään mitään. Vasta kun muut oli menneet uimaan, ja Danielillle sanottiin että pääsee sitten kun on hoitanut asiansa loppuun, eli juttelut, ja sitten oli hetken miehelle maalausassistenttina, eli pyyhki jalkalistoille pudonneita maalitippoja, sai mennä uimaan. Mutta oikeasti, on se kamalaa. Mutta EILEN oli vielä kamalampaa hänen kanssa. Oikeesti. Kuka vanhempi ja aikuinen tuollaista kestää, niinku ikuisuuksia? Minä olin eilen ihan valmis jo soittamaan ihan minne vaan, jossa autetaan minua tekemään juuri oikeat siirrot tuon ipanan suhteen, en nimittäin tajua miten hänen kanssa pitäisi toimia kun alkaa tuon riekunnan.
Ja selkeesti hän tiesi mitä teki, koska kun tuli seuraamus toiminnasta, jo vain alkoi "hoksia" itsekin, että EHKÄ pitäis puhua asiat selviksi, siis myöntyöä juttelemaan asiat loppuun saakka. Tällaiset seikat vahvistaa ajatusta ajatusta, että tietää tasan mitä tekee, ja tasna tarkkaan tietää mihin sillä pyrkii.
Mutta juu, kumminkin ihan onnistunut viikonloppu, vaikkei levolla voikaan taaskaan lesoilla. Mies on tehnyt koko hemmetin viikonlopun hommia kotona, minä yrittänyt pyöriä mukana ja hoitaa omia alueita eteenpäin.
Käykäähän katsomassa INSTAGRAMISSA (linkki reunassa) uintikuvia ja muuten blogijuttuja voi seurata Facessa Elämäni Helminauha- sivulla @helminauhaa ja henkimaailman juttuja voi lukea Toivon Tähti - sivustonkin kautta @toivonvalo
Oikke kivaa ensi viikkoa kaikille.... 3 päivää koulua, 6 yötä jouluun ja 4 yötä JOULULOMAAN!!!!!!
Google kuvahaku halusi että minulla olisi tällainen joululoma- noo ihan ei vielä tänä vuonna, mutta ehkä joku joulu sitten :)
Kommentit
Lähetä kommentti