Siirry pääsisältöön

Terveisiä Yyteristä!

Tulimme tänne tosiaan jo 22.12. Lähdimme aamulla noin klo 10 , ja kolmella pysähdyksellä, joista yksi oli ruokatauko, pääsimme perille Yyterin kylpylähotellille 14.50.
Vastaanotossa meitä odottikin kiva yllätys, sillä meille oli varattu Yyteri Villa, eli lomahuvila. Huvila-majoitus itsessään oli mahtava ylläri, mutta käytännön kannalta osoittautui vähän työlääksi, koska kaikki ruokailut ja tapahtumat ovat hotellilla.

Huvilassa on alakerta, jossa 2 makuuhuonetta parisängyin, olohuone tv:llä ja takalla, kylppäri jossa sauna ja pesukone!!!!, ja keittiö. Parvella oli kaksi sänkyä. Huonejaot meni jonkinasteisen väännön jälkeen niin, että toiseen parisänkyyn menivät nukkumaan Milo ja Samuel, parvelle sitten loput, niin että Danielilla oli lisäpatja lattialla. Näin on ollut ihan hyvä järjestys, ja rauha säilynyt. Tosin, tyypit olleet niin väsyneitä iltaisin ,että nukkumaanmeno-ongelmia ei ole ollut. Tosin aikataulukin ollut myöhempi, koska iltapala klo 20, ja sen jälkeen iltatoimia vasta.

Ihan liikaa tullut syötyä, ekana päivänä olimme ihan täyteen pumpattuja lihapullia. Huh, ei osannut minun kroppa ymmärtää niin montaa erilaista ruokaa. Sitten kun opin ottamaan vain ruokalusikallisen kaikkea mitä halusin, tilanne onneksi rauhoittui. Silti on ylensyönyt olo, vaikka joka päivä oltu noin 2 tuntia uimassakin. Eilen olimme ensin 2t ja siihen päälle 45 minuutin aika tiukka vesijumppa, niin että jo illalla raajat ilmoittelivat olemassaolostaan. Mutta tosi hyviä liikkeitä, pitää yrittää muistella niitä ja tehdä jumppaohjelma kotiinkin !

Tämä ja huominen vielä kokonaisia päiviä ja tiistaina puolenpäivän jälkeen lähtö. Huh huh, aikamoinen aktiiviloma tämä ollutkin, ei mitään lekottelua suklaarasioiden äärellä :D Itseasiassa meillä ei ole ainuttakaan suklaarasiaa mukana, paitsi lahjapaketissa taitaa olla yksi, joka olisi parempi unohtaa näiden mässäilyjen jälkeen.

Eilen tosiaan joulupukkikin kävi hotellilla, ja Vienon ilme kun hänen nimi sanottiin ekana meidän lapsista. Ilme oli iloinen kunnes paketista paljastui sama heppasetti millaisen oli jo saanutkin. Uskomatonta säkää! Me jäimme sinne ravintolaan kuuntelemaan joululauluja ja rakentamaan uusia Legoja ja bioniclejä. Milo ja Tuuli olivat menneet jo pelihuoneisiin, ja Vieno oli uuden ystävänsä kanssa. Niin ja Samuel oli ihastumut tonttuleikkien aikaan yhteen tyttöön, ja käyttäytyi kuin ihastunut konsanaan ;)

Tällä hetkellä istuskelen leikkihuoneessa Samuelin,hänen ihastuksensa ja Vienon leikkejä katsellen. Tässä on kerrankin niin paljon aikaa että ehtii kunnolla. Toinen vaihtoehto oli mennä uimaan tässä kohtaa.

Eli jatkamme lomailua vielä pari päivää.
Palataan raportteihin taas kun joudan, tämäkin teksti näpytelty kännyllä,huh.

Terkkui siis Yyteristä, aamun hartaus pidettiin rannalla ja voi hyvänen että siellä kävi tuuli ja oli kylymää, mut niiiinnnnn hienoo!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yritän pysyä mukana

tässä elämässä. Mikä on mitäkin, ja mitä ihmettä mikäkin juttu tarkoittaa. Mulla on ollut nyt muutama huono päivä, ja sitten eilen ja tänään ihan hemmetin kamala. Mieliala ollut niin pohjalukemissa, ettei mitään rajaa- itseäkin ihan hirvittänyt. Osa syy ollut varmaan ne jäätävät vuodot, ja sitten, joku vaan, mikä lie ikinä, ahdistanut. Lasten kanssa ollut vaikeaa, vähän jokaisen kanssa ollut jotain vääntöä ja säätöä.Se todella väsyttää. Samaan aikaan olen vankina täällä talossa, joka tuntuu aika vieraalle edelleen. Eilen se sitten alkoi pulputa yli, ja se jatkui aamulla, vaikka itse herääminen ja ihan alkuhetket aamusta sujuivatkin kivasti ja ongelmitta. Mutta väsyin jo siihen, etten löytänyt eilisiä vaatteita. Ja ripsivärin levitys oli ihan liian hermostuttavaa ja keskittymistä vaativaa, että koko sisin kiehui siinä peilin ääressä tuhratessa. Ilme kasvoilla oli niin hirvittävää, että pakotettu hymykin näytti irvistykselle. En tuntenut itseäni, vaan itkeskelin ja olin todella pohjal...

Terve!! eiku....

SAIRAS!!! Herranjestas sentään, miten paljon ihminen voi olla kipee??? Olin jo viime viikolla kipeä, silloin oli yskää nuhaa, tuntui normaalille flunssalle, mutta luulin selättäneeni sen, kun vedin päivän verran Auringonhattua kunnon annoksina muutaman tunnin välein. Plus sinkki, magnesium,c,d...Joo, vuorokaudessa kuivi se tauti, ja minä liputin että jee jee, koska sairastaminen on jotain niin suurta shittiä,ettei mitään rajaa. No, olikohan se maanantai vai tiistai, kun olin pienimmän kanssa uimassa. Katsoin oikeen kellosta, että tein sen vähintään 45 minuuttia yhtäjaksoista treeniä, koskapa joskushan se paluu takaisin kuntoon on alettava. Takana oli puolen viikon uimakielto, koska varpaan kynsi tosiaan irrotettiin jälleen kerran, joten sitäkin innokkaammin tietty jumppasin. Mulla oli siinä vähän semmoista uutta räkätaudin poikasen tuntua, välissä siis ehkä 2pv oireetonta, vain sellainen yskä siihen jäi, joka irroti limaa mukanaan ihan kivasti. Diagnosoin itseni kohta terveeksi. ...

Mikä on oikea valinta?

En vain osaa olla paikoillani, kun kohtaan ongelman. Minulla on sisäänrakennettu koneisto, joka lähtee raksuttamaan kiivaasti, ja kohteena on vain ja ainoastaan ratkaisu. Toisinaan pohdin hyvinkin tiiviisti erilaisia tapoja ratkaista probleemaa, jopa niin, että kaikki muu maailmassa jää toiselle sijalle, ja olen hyvin kiihtynyt ja ahdistunut, ja liki pakonomaisesti etsin ratkaisua. Hetkittäin sitten voin päästää irti niistä suitsista, joilla koitan ohjailla tilannetta. Hetkittäin siis, silloin kun haluan vähän tasausta ja silloin, kun en vain etene mihinkään. Minun mielestä ongelman ratkaisuun pyrkiminen pitäisi olla ensimäinen prioriteetti. Mikään ei ratkea mihinkäänpäin, ilman että itse pohtii, tunnustelee ja tutkiskelee asioita. Kääntelee niitä palasia erilaisiin asentoihin, ja koettaa visioida niiden tuottamat lopputulokset. Toki joskus elämä ratkaisee asioita puolestasi, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Ratkaisu voi olla vaikka läheisen kuolema, joka lopettaa liikkeet j...